Viides kuukausi olikin raskauden osalta
jännittävä. Jos koko alkuraskaus on ollut aika pitkälti odottelua,
tapahtui tällä viidennellä kuukaudella aika paljon kaikkea (rv 16-20). Listaan
muutamia asioita, joita alkoi tapahtua juuri näillä viikoilla.
Raskauden viidennellä kuukaudella..
Raskauden viidennellä kuukaudella..
.. mahani pullahti esiin ihan yhtäkkiä.
Turvotuksen piikkiin menneet aiemmat "masuhaaveet" olivat nyt aivan
äkisti konkretisoituneet ja minulla oli kuin olikin mahaa näkyvissä. Tässä
kohtaa tuli ongelmaksi se, piilottaako pikkukummun isoihin vaatteisiin vai
antaako raskauden rehellisesti näkyä. Onko se maha jo sen verran pallona, että
osaa epäillä raskautta? Huomasin myös, kuinka iltaisin oli epämukava olo
kiristävissä legginseissä. Mahan kohdalle halusi ennemmin jotakin väljempää.
Tilanne tästä pahenee jatkuvasti, eikä Porvoossa ole yhtäkään äitiysvaatteita
myyvää putiikkia.. En ole edelleenkään saanut aikaiseksi tilattua vaatteita,
koska tuntuu niin turhalta. Löytyisipä jotain käytettynä, en minä paljoa
tarvitsisi. Housut (farkut), urheiluhousut ja muutamat legginsit. Aloitin mahan
rasvailun, eli rasvaan mahan kunnolla ennen nukkumaanmenoa. Maha pitäisi kai
rasvata ohjeistuksen mukaan aamuin ja illoin, mutta aamulla ei ole
yksinkertaisesti aikaa. Äidilleni ei tullut raskaudesta raskausarpia, joten
toivon tässä kohtaa myös hyviä geenejä!
.. flunssa lukitsi minut kotiin. Kärsin jostain allergian ja tavallisen kevätflunssan sekoituksesta. Tämä ei ollut mikään muutaman päivän juttu, vaan kesti lähemmäs kolme viikkoa. Liikunnan osalta luovuin jo toivosta, kun olin ollut aivan poikki reilun viikon. Nyt on otettava iisiä, ei mahda minkään. Töissä jaksoi käydä juuri ja juuri, mutta muuten teki mieli olla x-asennossa. Yöt meni niistäen ja nukuin todella huonosti. Flunssa, allergia ja väsymys muodostivat sellaisen epätoivoisen kombon, jonka kanssa sain taistella useamman viikon. Flunssa aiheutti myös totaalista erakoitumista kotiin - ystävät jäi nyt tämän kuukauden aikana näkemättä ja kuulumiset vaihtamatta.
.. huomasin, kuinka minulla on jatkuvasti pissahätä. Pissahätä yllätti äkisti ja missä vain - vessaan täytyy päästä aikalailla heti. Jos on juuri käynyt vessassa ja lähtee hölkkäämään, kauhea pissahätä pakottaa kääntymään kotiin. Sanoin jo muutaman kerran ääneenkin V:lle, että lenkkini taitaa olla nyt lenkkeilty - tämä hiukan riipaisee.
.. sipsin tai vain yleinen rasvaisen ruoan himo jatkui ja yltyi. Sipsiä olisi voinut naukkia vaikka joka ilta. Muutamia kertoja korvasin käsistä lähtevän sohvanapostelun dippivihanneksilla. Luulen, että tämä kuukausi kerrytti nyt muitakin kiloja kuin raskauskiloja. Mutta minkäs teet, hormonit voitti tämän erän.
.. aloin tuntea vauvan liikkeitä! Se oli mahtavaa, ihanaa, hassua ja pelottavaa. Välillä se oli sellaista pientä hipsuttelua, välillä kunnollisia muljahduksia. Aluksi liikkeitä tuntui lähinnä vain silloin, kun oli ihan paikoillaan istuen tai maaten. Kaikkein parhaiten silloin, kun oli juuri syönyt ja meni makaamaan. Vauva pyörii ja hyörii ja sen jalat ovat ihan missä sattuu - pienet liikkeet/potkut tuntuvat siis välillä alhaalla, välillä sivuilla ja välillä ylhäällä. Minä aloin tuntea liikkeitä verrattain myöhään, melko tarkkaan tasan rv 19+1. Juttelin näistä liikkeiden tuntemuksista monen äidin kanssa täällä töissä, jotkut olivat tunteneet liikkeitä jo paljon ennen rv 16. Itse en ollut tästä missään vaiheessa huolissani, onhan kyseessä ensimmäinen raskaus ja liikkeiden "erottaminen" ihan tavanomaisesta vatsan toiminnasta voi olla joskus vaikeaa. Oma mahani on muutenkin yksi murheenkryyni, joten saattaahan olla, että en vain osannut liikkeitä erottaa kuin vasta tuossa vaiheessa. Liikkeitä äidit alkavat tavallisesti tuntemaan siinä juuri tämän viidennen kuukauden aikana, joten ihan "normaali" minäkin kuitenkin olen.
.. oli rakenneultra. Aloin tuntea liikkeitä juuri sopivasti edellisenä päivänä, jonka takia olin ehkä hiukkasen reippaampi lähtiessämme ultraan. Todellisuudessa jännitti ja kauhistutti. Meidän lähtökohdat raskauteen ovat vielä hiukan erilaiset, kuin ihan tavallisilla odottajilla. Toki kaikissa raskauksissa voi tulla lähes "mitä vain" vastaan, mutta jotenkin translokaatio ja sairashistoriani toi rutkasti lisäjännitystä. Pyöräillessämme sairaalaan mielessä vilisi kaikkea huulihalkioista liian lyhyisiin sääriluihin. Rakenneultra oli minulla aika aikaisin, vain rv 19+2. Oli siis odotettavissa aika pieni paino ja pieni koko, koska joidenkin äitien kohdalla tiedän rakenneultran sijoittuvan vasta rv 22 tai jopa myöhemmin. Onneksi rakenneultrassa kaikki oli ihan mallillaan (vaikka pikku tyypiltä ei saatu vielä keuhkovaltimoa näkyviin, koska se oli niin kovin pieni..) Vauva osattiin jo tässä vaiheessa epäillä pojaksi, joka se oli ollut meille alusta alkaen. Sukupuoliasia on tietenkin ihan toissijainen siihen verrattuna, onko kaikki hyvin. Aiemmin minulla munasarjoissa nähty patti/kysta oli puhjennut itsestään ja kohtu, lapsiveden määrä, napanuora ja istukka olivat kaikki ok. Ei merkkejä huulihalkiosta tai kehityshäiriöstä, siellä se kanapaketin kokoinen pikkutyyppi näytti aivan tyytyväiseltä ja liikkui vilkkaasti. Tässä ultrassa meille osattiin antaa yhteystiedot perinnöllisyysklinikalle, jonne otettuamme yhteyttä asiat etenivät nopealla tavalla. Tämä rakenneultra ei jäänyt kohdallamme viimeiseksi.
.. flunssa lukitsi minut kotiin. Kärsin jostain allergian ja tavallisen kevätflunssan sekoituksesta. Tämä ei ollut mikään muutaman päivän juttu, vaan kesti lähemmäs kolme viikkoa. Liikunnan osalta luovuin jo toivosta, kun olin ollut aivan poikki reilun viikon. Nyt on otettava iisiä, ei mahda minkään. Töissä jaksoi käydä juuri ja juuri, mutta muuten teki mieli olla x-asennossa. Yöt meni niistäen ja nukuin todella huonosti. Flunssa, allergia ja väsymys muodostivat sellaisen epätoivoisen kombon, jonka kanssa sain taistella useamman viikon. Flunssa aiheutti myös totaalista erakoitumista kotiin - ystävät jäi nyt tämän kuukauden aikana näkemättä ja kuulumiset vaihtamatta.
.. huomasin, kuinka minulla on jatkuvasti pissahätä. Pissahätä yllätti äkisti ja missä vain - vessaan täytyy päästä aikalailla heti. Jos on juuri käynyt vessassa ja lähtee hölkkäämään, kauhea pissahätä pakottaa kääntymään kotiin. Sanoin jo muutaman kerran ääneenkin V:lle, että lenkkini taitaa olla nyt lenkkeilty - tämä hiukan riipaisee.
.. sipsin tai vain yleinen rasvaisen ruoan himo jatkui ja yltyi. Sipsiä olisi voinut naukkia vaikka joka ilta. Muutamia kertoja korvasin käsistä lähtevän sohvanapostelun dippivihanneksilla. Luulen, että tämä kuukausi kerrytti nyt muitakin kiloja kuin raskauskiloja. Mutta minkäs teet, hormonit voitti tämän erän.
.. aloin tuntea vauvan liikkeitä! Se oli mahtavaa, ihanaa, hassua ja pelottavaa. Välillä se oli sellaista pientä hipsuttelua, välillä kunnollisia muljahduksia. Aluksi liikkeitä tuntui lähinnä vain silloin, kun oli ihan paikoillaan istuen tai maaten. Kaikkein parhaiten silloin, kun oli juuri syönyt ja meni makaamaan. Vauva pyörii ja hyörii ja sen jalat ovat ihan missä sattuu - pienet liikkeet/potkut tuntuvat siis välillä alhaalla, välillä sivuilla ja välillä ylhäällä. Minä aloin tuntea liikkeitä verrattain myöhään, melko tarkkaan tasan rv 19+1. Juttelin näistä liikkeiden tuntemuksista monen äidin kanssa täällä töissä, jotkut olivat tunteneet liikkeitä jo paljon ennen rv 16. Itse en ollut tästä missään vaiheessa huolissani, onhan kyseessä ensimmäinen raskaus ja liikkeiden "erottaminen" ihan tavanomaisesta vatsan toiminnasta voi olla joskus vaikeaa. Oma mahani on muutenkin yksi murheenkryyni, joten saattaahan olla, että en vain osannut liikkeitä erottaa kuin vasta tuossa vaiheessa. Liikkeitä äidit alkavat tavallisesti tuntemaan siinä juuri tämän viidennen kuukauden aikana, joten ihan "normaali" minäkin kuitenkin olen.
.. oli rakenneultra. Aloin tuntea liikkeitä juuri sopivasti edellisenä päivänä, jonka takia olin ehkä hiukkasen reippaampi lähtiessämme ultraan. Todellisuudessa jännitti ja kauhistutti. Meidän lähtökohdat raskauteen ovat vielä hiukan erilaiset, kuin ihan tavallisilla odottajilla. Toki kaikissa raskauksissa voi tulla lähes "mitä vain" vastaan, mutta jotenkin translokaatio ja sairashistoriani toi rutkasti lisäjännitystä. Pyöräillessämme sairaalaan mielessä vilisi kaikkea huulihalkioista liian lyhyisiin sääriluihin. Rakenneultra oli minulla aika aikaisin, vain rv 19+2. Oli siis odotettavissa aika pieni paino ja pieni koko, koska joidenkin äitien kohdalla tiedän rakenneultran sijoittuvan vasta rv 22 tai jopa myöhemmin. Onneksi rakenneultrassa kaikki oli ihan mallillaan (vaikka pikku tyypiltä ei saatu vielä keuhkovaltimoa näkyviin, koska se oli niin kovin pieni..) Vauva osattiin jo tässä vaiheessa epäillä pojaksi, joka se oli ollut meille alusta alkaen. Sukupuoliasia on tietenkin ihan toissijainen siihen verrattuna, onko kaikki hyvin. Aiemmin minulla munasarjoissa nähty patti/kysta oli puhjennut itsestään ja kohtu, lapsiveden määrä, napanuora ja istukka olivat kaikki ok. Ei merkkejä huulihalkiosta tai kehityshäiriöstä, siellä se kanapaketin kokoinen pikkutyyppi näytti aivan tyytyväiseltä ja liikkui vilkkaasti. Tässä ultrassa meille osattiin antaa yhteystiedot perinnöllisyysklinikalle, jonne otettuamme yhteyttä asiat etenivät nopealla tavalla. Tämä rakenneultra ei jäänyt kohdallamme viimeiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti