Ensinnäkin, tässä kuussa on taas vähemmän pupuotoksia. Tätä poikaa on ihan mahdoton saada pysymään paikallaa, etenkään selällään. Sain kuitenkin joihinkin ruutuihin sekä pojan että pupun, joten kai se kelpaa!
Täysi kymppi täyttä menoa ja meininkiä. Pienestä vauvasta on kasvanut taapero, jonka perässä saa säntäillä. Kiteytän 10 kuukauden ikäisen pikku V:n kymmeneen kohtaan.
1. Kommunikointi lisääntyy päivä päivältä. Nyt tunnistettavat ja tarkoituksenmukaiset sanat ovat äitä (äiti), amppu (lamppu), pappa (pappa) ja mämmä (tutti, myös tissi). Pikku V ymmärtää sanat taputa (taputtaa), jooga (down face dog - asento), päristä, kukkuu (tekee kukkuun laittaen jotain kasvojen eteen), ai ai, pää tyynyyn (laittaa pään tyynyyn) ja juhlat (tanssii). Pikku V näyttäisi ymmärtävän myös sanan ei, mutta se saa lähinnä virnuilemaan. Opetan parhaillaan muutamaa viittomaa, lisää ja kiitos. Ne alkavat pikku hiljaa sujua ihan hyvin.
2. Liikkuminen on vauhdikasta ja monipuolista. Pikku V sai jalat alleen jo noin kuukausi sitten, mutta nyt kävely on varmaa ja vauhtia riittää. Kävely sujuu sekä sisällä että ulkona, kädet ilmassa ja lelut kädessä. Ainoastaan väsyneenä meno on aika holtitonta ja silloin saa pelätä, että pää oikeasti kolisee ja pahasti.
3. Yöt sujuvat taas seesteisemmin. Äitiä vaan on alkanut laiskottaa ja nostan pojan usein aamuyöstä meidän väliimme jatkamaan uniaan. Tällä tavalla olen saanut öitä venytettyä jopa sinne aamukahdeksaan kuuden sijaan. Luksusta! Päiviunia nukutaan 1,5 h - 3 h, ne ovat lyhentyneet ja vähentyneet oikeastaan yhteen. Yhdet on ehkä vielä liian vähän, mutta usein olemme menossa koko päivän eikä toisille jää sopivaa rakoa.
3. Sormiruokailu sujuu tosi hienosti lähes hampaatta (ensimmäinen huippu nimittäin näkyy jo, muutaman itkuisen yön jälkeen 8.8 se viimein sieltä puhkesi!). Pikku V on taitava pyörittämään ruokaa ja hienontamaan suuriakin palasia. Koskaan ei ole ollut tilannetta jossa poika olisi meinannut tukehtua tai ruokaa josta hän ei olisi tavalla tai toisella "selviytynyt". Toki isot palaset Pikku V sylkee pois, koska ilman hampaita kaikkea ei saa tarpeeksi pieneksi jauhettua. Pehmeät ruoat, kuten pannukakku, banaani tai couscous menee oikein hienosti sinne mahaan saakka. Olemme nyt alkaneet tehdä niin, että puurot ja päivällinen syötetään lusikalla ja lounaan ja väliaplan saa syödä kokonaan sormin. Pikku V:n lemppareita ovat pannukakut, itsetehdyt keksit ja avokaado. Myös puurot maistuvat lähes poikkeuksetta aina.
4. Pikku V jatkaa kompaktina kasvuaan. Luulen että sekä painoa että pituutta on tullut viime kuukausina aika vähän. Meillä ei ole ollut neuvolaa sitten 8 kuukauden jälkeen, seuraava on vasta vuoden iässä. Toivotaan että kaikki on silti normaalisti, vaikka kasvu näyttää olevan aika vähäistä. Vaatteissa menee edelleen 74 ja joissakin 80. 68 olemme nyt sentään saaneet lähes kokonaan laittaa pois. Vaipoissa koko 4 on vielä hyvä, nyt käytössä sekä teippi- että housuvaipat.
5. Elämä on edelleen osittain rutinoitunutta. Aamuisin, ruokailujen ja unien jälkeen käydään potalla, hampaat (hammas) harjataan aamuin - illoin, Pikku V ruokailee 5 kertaa päivässä (aamupuuro, lounas, välipala, päivällinen, iltapuuro), tissiä syödään noin 5-7 kertaa vuorokaudessa (melko äidin tahtisesti, edelleen..), päiväunet nukutaan rattaissa puolenpäivän tienoilla, illalla luetaan kirjoja ja nukkumaan käydään noin yhdeksältä. Pikku V herää siinä 7-8 väliin, joka on oikeastaan ihan hyvä. Aamu- ja iltapäivällä pyritään ulkoilemaan.
6. Joskus vähän ujostuttaa aluksi, mutta pääasiassa kaikki kelpaavat. Niin mummot, papat, lapset, koirat ja kissat. Pikku V on ihan erityisen kiinnostunut eläimistä ja lapsista ja voisi viettää vaikka kuinka paljon aikaa vain seuraten lasten ja eläinten touhuja. Tutut ihmiset ovat tietenkin kaikkein mieluisampia, mutta oikeastaan kukaan ei ole "huono vaihtoehto" syliksi tai leikkikaveriksi. Hymyjä saavat lähes kaikki!
7. Pikku V on edelleen kovin reipas. Missä vaan reissun päällä tai ihan vaan lähikaupassa, hänen kanssaan on helppoa, mukavaa ja hauskaa. Monesti oman äitini kanssa vain istumme ja nauramme pojan touhuille. Pikku V on niin hassu touhottaja! Hän pitää hauskoja ääniä, kovistelee, osoittaa mieltään, halailee, pussailee suu ammollaan, töpsöttelee ympäriinsä, maistaa kaikkea ja kaikkia ja osoittelee kaikkea hänen mielestään kiinnostavaa (etenkin koiria ja lamppuja). Joskus kun on vaikka enemmänkin vieraita kuoriutuu pojasta oikea showmies, hänen täytyy ihan selkeästi esittää kaikki osaamansa asiat ja temput.
8. Pottailua harjoittelemme isompien poikien tyyliin. Kotona onnistutaan paljon (pissoja lukuisia, kakkoja vasta kaksi!), reissun päällä tietenkin vähemmän. Mutta meillähän on vaan aikaa. Kivaa opetella uutta hänen kanssaan.
9. Parasta Pikku V:n mielestä on mämmä (tutti), musiikki (tanssiminen ja soittaminen), ulkona keinuminen, rattaissa istuminen, kännykkä, kaukosäädin, ulkokenkien pölliminen ja syöminen, kirjojen lukeminen, sormiruokailu, veden juominen (juomapullot ylipäätään), kaappien tyhjentäminen, uiminen (vesipeto!), eläimet, lapset, dublot, purkit, palikat ja pehmeät pallot hoplopissa ( :D ). Äitikin taitaa olla aika kovassa huudossa tällä hetkellä, vaikka ihania ovat myös isä, mummi, mummu ja pappa.
10. Lapsestani on kuoriutunut välittävä, läsnäoleva, ahkera ja reipas pieni poika. Hänessä on sopivassa suhteessa omaa tahtoa ja päättäväisyyttä ja hän osaa ilmaista tarpeitaan jo hienosti. Lapseni osaa osoittaa rakkautta, joka on varmasti se kaikkein tärkein taito. Hän saattaa hoivata nukkea, painaa pään äidin rintaan tai antaa ison ja märän pusun papan nenään. Hän osaa tulla jalat edellä sängystä ja sohvalta alas mutta saattaa nousta syöttötuolissa seisomaan ja vain yrittää astua pois - ei aivan päätöntä menoa joka tilanteessa, mutta sitä lapsenomaista hölmöyttä. Pikku V kohtaa muita ihmisiä reippaasti ja avoimin mielin. Hän jaksaa istua rattaissa ja vain katsella sieltä kaikkea loputtomiin ja lueskella itsekseen kirjoja jopa puoli tuntia. Hän on äärettömän hauska ja ajatteleva persoona, johon en malta olla tutustumatta joka päivä paremmin.
Hän on täyden kympin poika.
