Kommunikaation monet muodot

Hienoa on, miten ymmärrys välillämme lisääntyy päivä päivältä. Pikku V:llä on liuta sanoja, millä hän voi viestiä, mutta lisäksi hän ymmärtää todella paljon puhetta ja pystyy toimimaan (niin halutessaan..) ohjeiden mukaan. Hän voi hakea tossut tai jonkun tietyn lelun ja osaa tunnistaa esimerkiksi joitakin ruumiinosia. Hän voi ilmaista haluavansa nukkumaan tai olevansa nälkäinen. Meidän pojalla on melko vaativa "ANNA", joka tietenkin on aika simppeli tapa ja toimii monessa tilanteessa. Joskus toivoisi, että myös kiitos tulisi samalla tarmolla, mutta sitä saadaan ilmeisesti vielä odottaa. 

Hauskaa, kun monet laulutkin alkavat tarttua. Toki niihin on vähän omanlaiset versiot ja tulkintatavat. Tip, tap, tip, tap - menee esimerkiksi pa, pa, pa, pa, mutta selkeästi samaa tarkoitetaan. Kenkä menee jalkaa kohti, pipo päähän ja hanska käteen. Potalla on tarkoitus pissata ja sänkyyn nukahtaa. Kun isä sanoo "ei", sekin ymmärretään, totellaan jos halutaan. 

Kirja on kiija ja kello on keuvo. Kaikki pienet ihmiset ovat vauvoja ja moni vaalehiuksinen nainen on äiti. Jos avain käy oveen tulee sieltä "isä". Musiikki pitää laittaa päälle jos osoittaa kaiutinta tai jos sanoo "susa", eli musa. Antti Tuiskun - Keinutaan biisissä osataan jo tulla mukaan lauluun muutamassa kohdassa ja hanuri - videon loppu alkaa ahdistamaan jo kauan ennen kuin video vielä oikeasti loppuu. Hän siis muistaa ja tietää. Jos pupu on otettu paketista, pitää se mieluiten palauttaa pakettiin. Lampun johto pitää laittaa pistokkeeseen (uudestaan ja uudestaan..) ja vessan ovi pitää olla kiinni. Joku järjestys taloon!

Mummoloiden koirat tunnistetaan nimeltä ja niistä puhuttaessa muistetaan sanoa "vuh vuh". Kissamagneetti löytyy ovesta ja kissat sanovat sen takia "naaaum", eli vähän kuin nau ja nam yhdessä. Ruoka ja kissa, ihan selkeä juttu.

Jos pojalle antaa "tettä", eli vettä, hän kiipeää mieluiten omaan keinutuoliin sitä juomaan. Vesi on muuten varmaan parasta, mitä hän tietää. Lisäksi pappa tuntuu olevan jatkuvassa huudossa - jos äänikirja kysyy, mikä on piilossa pihamaalla? - tulee lapselta kirkkaalla äänellä ensimmäisenä "pappa!".  

Pikku V on kova kerjäämään herkkuja. Tiukka "ANNA" tulee ainakin jos äiti yrittää syödä jotain ilman lastaan. Poika tyytyy kyllä kurkunviipaleeseen tai mihin vain, mutta jakaa täytyy hänen kanssaan. Kyllä Pikku V herkkujen päälle ymmärtää, vaikka sokeria ei ole vielä saanutkaan. Yksi päivä tehtiin lettuja ja hän sai niitä illalla maksikoiden kanssa. Ei meinannut henkeä ehtiä vetämään, kun piti työntää isoja letunpaloja suuhun jatkuvalla syötöllä. Äitinsä poika!

Pastillia pureskellaan ja se näytetään joka kerta jo ennen pastillin saamista. Vettä tulee hanasta ja sitä osoittamalla joskus onnistaa. Sohvalle kun pääsee nyt itse kiipeämään voi siellä loikoilla kaukosäädin kourassa. Kännykkään, ja joskus kaikkeen muuhunkin, sanotaan edelleen "äijä", joka tarkoittaa tietenkin haloo. Videopuheluissa juttua tulee jatkuvalla syötöllä. Pikku V:llä on ihan oma kieli ja se on kyllä maailman suloisin. Hän puhua papattaa ja selkeästi kertoo jotain omia juttujaan.

Ihana neljän hampaan virnistys kyllä sulattaa jonkun solun minussa joka kerta - mainio poika!

Vuoden 2018 kuulumiset

 Meille kuuluu hyvää! Vuosi ehti vaihtua ja Pikku V viettää toista jouluaan. Joulu oli rauhallinen, samoin vuodenvaihde. Täytyy ihan myöntää, että tänä vuonna oltiin molemmat pojan kanssa untenmailla vuoden vaihtuessa. Ehkä on käynnissä ne kuuluisat "ruuhkavuodet", tai sitten syksy oli muuten vain vähän tavallista rankempi. Ajatuksen tasolla montaa asiaa olisi pitänyt työstää - töitä, gradua, uuden kodin etsintää ja aikaa vilkkaan lapsen kanssa.

Jouluna hukuttiin lahjavuoreen ja saatiin nauttia valmiin pöydän antimista jokaisena joulun pyhänä. Kirkossa jaksettiin istua ensimmäinen puolituntinen oikein nätisti, pukki itketti ainoastaan jos hän nappasi syliin. Sekä oma äitini että anoppini olivat taas tehneet pöydät täyteen ihania ruokia. Tänä jouluna päästiin myös veljeni ja hänen avopuolisonsa kauniiseen kotiin täydelliselle dinnerille, joka kruunasi kaiken jouluherkuttelun.  Loma tuli tarpeen mutta tuntui oikeasti ihan riittävältä. Ihanaa oli, että monta hetkeä tuli vietettyä myös rakkaassa tyttöporukassa. Yhteinen aika on ympäri vuoden tosi kortilla, jolloin joulun tienoilla yritämme kokoontua mahdollisimman usein. Ystävyys on mieletön rikkaus, sen sai taas huomata.

Kotona pikku miehen kanssa vauhtia riittää. Nyt 1,3 kk vanha Pikku V on utelias, vaativa ja määrätietoinen. Hän osaa jo pyytää lautaselleen tiettyjä asioita ja muistaa äärettömän hyvin lorukorttipussin korttien kuvat, hissinapin ja mummilan kaikki kaapit ja nurkat. Rutiinit ovat herkässä - yksi epäsäännöllinen päivä vaikuttaa heti muutamaan seuraavaan.

Päiväunia nukutaan edelleen vaihdellen 2-4 h. Se on kyllä tärkeää, koko perheen kannalta. Muuten touhotetaan menemään koko hereilläolo aika. Päivä alkaa vähän aikaisemmin kuin ennen, noin 6-7 maissa. Puuroa syödään edelleen aamuin illoin, muutenkin syödään todella hyvällä halulla!  Jos jotakin lempiruoka tulisi mainita, voisi varmasti listata lihapullat, leivän kaikessa muodossa, avokaadon, banaanin,  mozzarellan ja munakkaan. Joulupöydässä maistettiin rohkeasti niin taatelipiparit, granaattiomena kuin joulukinkku.

Harrastukset jatkuvat taas tällä viikolla joululoman jälkeen. Muskari, tanssi ja säännölliset käynnit uimahallissa ovat meille tärkeitä aktiviteetteja. Puistossa voisi tunnista toiseen vaan "kaakkaaa" eli kiikkua ja muutenkin rattaissa istua ja seurata muuta maailmaa. Muut lapset, eli "vauvat", ovat Pikku V:n mielestä ihania. Usein hän intoutuu halaamaan ja silittämään kavereita. Kaupassa moikkaillaan reippaasti ja joskus sanotaan ihan rehellisesti myös "päivää" kättä ojentaen. Kaupassa käyminen on vähän sellainen isän ja pojan juttu - he saattavat kiertää kauppaa tunninkin verran ja ihmetellä hyllyjen sisältöä sekä työnnellä pikkukärryä. Minä ja Pikku V taas käydään herkästi Kraftwerkissä ja lasten liikuntamaailmassa touhuamassa ja kuluttamassa energiaa.

Pikku miehen lempi juttuja ovat nuket, Juuso - koira, äidiltä saatu leipäpalanen, kaikkialla vierekkäin istuminen, puhelin, auton avaimet, kylpeminen, nokkamukista veden juominen, karhu nukkuu - leikki, tanssiminen (huugi-guugi, ihanaa, pomppufiilis..) ja isovanhemmat. Pikku V muistaa päivittäin kysyä mummin, mummun ja etenkin papan perään. Jos isä on töissä, täytyy säännöllisesti myös kysyä hänestä - ikään kuin millos se tulee kotiin? 

V ja Pikku V ovat edelleen ihan erottamaton kaksikko. Minusta on ihanaa katsella heitä yhdessä, sillä heidän välillään kaikki on niin luonnollista ja aitoa. Kaikki sujuu tosi vaivatta ja V jaksaa puuhata pojan kanssa joka päivä. Päivän päätteeksi Pikku V tahtoo halata isää ennen nukkumaan menoa. Isä on tosi tärkeä. 

Onhan meidän pojasta jo kasvanut niin iso. Ensimmäinen parturi, oma pizza ja ravintolalounas on nyt koettu. Pikku V nukkuu junior sängyssä ja voi ihan hyvin viettää vaikka koko päivän ja yön mummun ja papan kanssa mökillä. Äitiä kaivataan vähän enemmän ainostaan iltaisin ja joskus öisin. On se melkoisen mukavaa, kun joskus saa laittaa pojat päiväksi asioille tai mummulaan ja siivota kodin lattiasta kattoon. Tissit eivät enää vaadi säännöllisesti "vauvaa" eikä "vauva" vaadi säännöllisesti äitiä. Pikku V:n elämässä on monta ihanaa aikuista ja he kaikki ovat todella rakkaita. Iloinen täytyy olla myös niistä pienistä kavereista ja ystävistä. Vuosi 2018 tuo tullessaan monta uutta vauva meidän lähipiiriin, todella ihana juttu!