Yhden synnytyksen kokeneena, mitä toivoisin seuraavalta?
Viimeksi en osaanut toivoa mitään. Olen tosi kateellinen, miten huolettomasti ja etenkin pelottomasti lähdin synnytykseen. Mukana oli sellaista viatonta lapsen intoa itse synnytystä kohtaan: mitä siinä tapahtuu, miltä se tuntuu, sattuuko se oikeasti?
Viime aikoina olen luonnollisesti miettinyt paljon edellistä synnytystäni. Kun olin vielä osastolla Pikku V:n kanssa ja kävimme kätilön seurassa läpi kokemustani, annoin synnytykselle muistaakseni arvosanan 8,5. Ei täydellinen, mutta hyvä kokemus kaikkineen. Ajan kanssa synnytykseen liittyvät muistot eivät ole saaneet kultareunusta, eikä synnytykselle antamani numero ainakaan nouse korkeammaksi. En muista kipuhuippua enkä kaikkia yksityiskohtia, mutta sellainen hallitsemattomuuden tunne on jäänyt mieleeni vähän pelottavana. Minä en haluaisi puudutetta synnytyksen aikana, koska koen sen viimeksi häirinneen synnytyksen kulkua ja omaa hallinantunnetta. Toisaalta hallinnantunne katosi myös kovan kivun takia. Mikä olisi juuri minulle oikea ratkaisu?
On mielestäni aika luonnollista, että synnytykseen liittyy nyt enemmän pelkoa kuin viimeksi. Nythän minä sen tiedän, millaista se synnytys on kaikkine kipuineen ja hienouksineen. Listaan asioita, jotka minua ovat jääneet harmittamaan edellisessä synnytyksessä ja jotka ylipäätään synnytyksen aikana voivat harmittaa.
- Joku on jatkuvasti kurkkimassa alakertaasi. Eihän asioiden eteneminen muuten selviä, mutta ei se mukavaa ole. Vatsan painelu, tikkaaminen, katetrointi ja muut menevät tähän samaan kastiin.
- Tippa kädessä häiritsi. Pakollinen, mutta ikävä.
- Käyrillä makaaminen oli inhottavaa. Tämä oli kamalaa, sillä liike auttoi kestämään kipua, Voimakas supistus sängyllä maaten oli jotain ihan muuta kuin jumppapallon päällä istuen. Pitkässä synnytyksessä käyrää otetaan aika usein, höh!
- Kipu joka aiheuttaa hallitsemattomuuden tunnetta. Supistus, joka ei lopu ollenkaan ja tai supistus joka meinaa hämärtää tajun. Tunne, että en selviydy.
- Epiduraalin toinen annos, joka vie kyvyn hahmottaa supistuksia. Tässä kohtaa mentiin selkeästi oman kokemukseni mukaan vikaan. Yksi annos edisti synnytystä mukavasti ja sain levättyä, mutta toinen annos sai kaiken tuntumaan vain epämääräiseltä kivulta ja paineelta. Milloin ponnistan, mitä tapahtuu, häh?
- Avosuinen tarjonta, josta ei edes kerrottu. Tästä olen ajan kanssa koko ajan enemmän ja enemmän ymmälläni - miksi minut pidettiin pimennossa vauvan asennosta, joka voi kuitenkin lukemani mukaan pidentää ponnistusvaihetta, aiheuttaa sykkeiden alenemista ja olla äidille asennoista selkeästi kivuliaampi?
- Vähäinen kätilökontakti ja synnytyksen puutteellinen kirjaaminen. En ole yhtään varma, sainko ensisynnyttäjäksi tarpeeksi tukea kätilöltä. Suurimman osan ajasta olin aika ymmälläni, mitä oikein tapahtuu. Kätilö kävi kiireen takia harvakseltaan, eikä minulla ollut kokemukseni mukaan sellaista selkeää "omaa kätilöä". Synnytyksestäni ei ole olemassa tekstiä. En tiedä kuinka tavallista se on, mutta minun synnytykseni on dokumentoitu ihmeellisen käppyrän avulla, jota en pysty kotona tulkitsemaan. Siitä selviää eri vaiheiden kesto, mutta mitäs sitten? Olisin halunnut kuulla kirjallisessa muodossa kokemuksen juuri minun synnytyksestäni.
- Minulle ei tarjottu tai ehdotettu muita ponnistusasentoja, kuin perinteistä puolimakaavaa asentoa. Vauvan tarjonnan kannalta jokin muu asento olisi voinut olla parempi, mutta mistä minä sen olisin osannut tietää?
Mitä hyvää muistan juuri omasta synnytyksestäni.
- Rauha ja levollisuus. Synnytykseni oli pitkä, mutta todella rauhallinen. En aistinut hätää kenessäkään seurassani olleessa ihmisessä.
- Epiduraali tarjottiin juuri oikeaan aikaan. Silloin kun voimat loppuvat, ei välttämättä itse tiedä, mikä on juuri minulle parhaaksi.
- Tukihenkilöni oli huippu hyvä. Kuten aiemminkin olen täällä maininnut, V oli synnytyksessä todellinen tuki ja turva.
- Jumppapallo ja lämpöpussi riittivät pitkälle. Olin tähän kivunlievitykseen pitkään kovin tyytyväinen. Itselleni sopi myös liike ja pystyssä oleminen. Suihku ja vesi muutenkin eivät auttaneet merkittävästi ja amme jäi kokematta.
- Synnytys oli suurimmaksi osaksi jännittävää ja kivun kanssa pärjäsi hyvin. Loppuvaiheessa synnytys vain tyssäsi ja voimat menivät. Tämäkin voi osaksi johtua tarjonnasta, vauva ei ehkä laskeutunut samalla tavalla kuin raivotarjonnassa. Jos synnytys olisi jatkunut loppuun saakka samalla tavalla, olisi koko homma ihan naurattanut!
- Synnytys ei ole sairaus ja se oli ihan helppo sisäistää. Synnytykseen pystyi suurimmaksi osaksi suhtautumaan kuin vaativaan urheilusuoritukseen.
Mitkä sitten edellisen pohjalta ovat toiveitani seuraavassa synnytyksessä?
- Haluaisin, että minulle kerrotaan mahdolliset poikkeavat tarjonnat. Muutenkin saisi kertoa synnytyksen vaiheista enemmän, mitä tapahtuu seuravaaksi.
- Kätilökontaktia mahdollisesti enemmän. Liittyy paljon edelliseen, mutta kuulumisten vaihdon lisäksi olisi mukavaa jos selitettäisiin enemmän, missä mennään.
- Kun pyydän epiduraalia, haluaisin että asia varmistetaan minulta muutaman kerran. Että hei, oletko nyt ihan varma tästä.
- Viimeksi en ehtinyt / halunnut ammeeseen, joten se olisi mukava kokea tällä kertaa.
- Monipuolisemmat ponnistusasennot / niiden tarjoaminen. Etenkin se kyljellään oleminen nyt kiinnostaisi!
