Vauvan ensimmäinen joulu

Ihana pieni mies oli kaikki joulunpyhät oma hurmaava itsensä. Me vierailimme jouluviikolla paljon ja lähes joka päikkäreiltä herätessä oli ympärillä uusia ihmisiä. Pikku V on tosi reipas ja iloinen vauva jonka kanssa on nykyään mukavaa kyläillä. Vauvaa ei ole joulustressistä ja väsymyksestä syyttäminen.

Taitaa silti osittain johtua vauvasta melkoinen kyläily ja vierailu ryysis jouluviikolla. Ystäviä palaa jouluksi kotikaupunkiin ja omatunto alkaa soimata - eikö siellä isotädillä ole edelleenkään käyty, entäs omat kummit? Joulun alla muistaa ne kaikki läheiset ihmiset joille haluaisi näyttää oman aarteen. Nämä ihmiset ansaisevat todellakin hetken meidän aikaa joulun tienoilla.

Miksi ainoastaan jouluna? Viime vuonna kun elelimme kahdestaan oli joulu oikein rento. Ei kyläilty juurikaan sen enempää kuin normaalisti loma-aikaan. Uuden vuoden lupaukseni koskee ihmisten tapaamista ja läheisiin yhteydepitoa - tee sitä tasaisesti läpi vuoden, arjessakin, niin pysyt itse perillä läheistesi elämästä ja annat aikaa ihmisille jotka sen ansaitsevat. Lähes joka kerta kun meidän ovesta asteli sisään hymyilevät kasvot tai pakkauduimme autoon suunnataksemme kylään lopulta kaikki oli sen vaivan arvoista. Leipoisin edelleen milloin tahansa litratolkulla pullaa jos läheiset ja ystävät kävisivät enemmän meitä tapaamassa.

Itse joulu vietettiin mökillä. Aatto oli hyvinkin perinteinen - joulupuuro, joulusauna, joulurauha, kirkko (jossa pikku V nukkui rauhassa pitkät päiväunet), jouluruoka, lahjat ja lautapelit. Imetysdieetistä huolimatta sekä anoppi että oma äiti olivat loihtineet myös minulle monen monta herkkua. Tärkein tehtävä jouluna oli ainoastaan imettää ja hengailla, olin lähes kokonaan vapautettu keittiöpuuhista. Sekin on ihan OK, vaikka jo hieman kaipaan sellaista puuhakkuutta. Laiskaksi oppii nopeasti ja siitä on vaikea päästä eroon. Lautapelien ääressä sai myös nauraa sydämensä kyllyydestä jonka koen olevan ihmisen psyykkeelle todella tärkeää. 

Viljo sai aamusta iltaan seuraa. Pienen pojan ensimmäinen joulu ilostutti meitä kaikkia. Lahjavuori kuusen alla taisi myös kertoa jotain siitä että muutamat meistä olivat vauvan joulusta innoissaan.. Paketeista paljastui kuitenkin hyvää käyttötavaraa, kuten purulelu, toppahaalari, uusi lampaantalja (edellinen on mennyt ihan mustaksi), vauvan joulupallo, Paapu - helistin sekä Brion taaperokärry ja klassikko helistin. Uudella hienolla sauvasekoittimella loihditaan myöhemmin myös vauvansoseet. Minun kaulassani roikkuu ihanaakin ihanampi lahja, medaljonki, jonka sisällä on kuva pikku V:stä. Lahja oli niin ihana, että itkettää vieläkin kun sitä ajattelen. Vauva saa roikkua siinä omalla paikallaan, lähellä sydäntä.

Oli hauska huomata miten mökillä joulunvietossa minulla oli paljon enemmän aikaa touhuta vauvan kanssa. Ei oltu kotona ja kaikki kodin "velvollisuudet" eivät olleet häiritsemässä. Sain istuskella useita kertoja vauvan kanssa leikkimatolla lukien kirjaa ja seurustellen. Jumpattiin myös mahallaan. Vauva kääntyi mahalta selälleen ensimmäistä kertaa jouluaattona! Lisäksi alkoi se ihana jutustelu jolle ei näy loppua. Vauva ääntelee ja sanoo "höö", sillä on ihan selkeästi asioita kerrottavana. Tämä onkin hauskaa ja tekisi mieli kalastella noita ihania juttuja päivät pitkät. Todellisuudessa äitiyslomallakaan aika ei riitä kaikkeen siihen mitä haluaisi tehdä. Olisi aikaa puunata koti puhtaaksi ja järjestellä kaapit uuteen uskoon. Olisi aikaa mennä ja tulla vauvan kanssa, tavata ysäviä vaikka joka päivä. Olisi aikaa pussailla ja pyöriä vauvan kanssa lattialla. Olisi aikaa jumpata ja tehdä omiakin juttuja. Todellisuudessa suurimmasta osasta joutuu tinkimään saadakseen edes perusarjen kotona rullaamaan. Vaunulenkki, puhas vauva, satu ja imetykset riittävät päivän ohjelmaksi. Jos siihen ympätään vielä ruoanlaittoa, pyykkäystä ja neuvolakäynti on kiire valmis. Kumpa osaisin vauvalle viestittää että kaiken kiireen keskellä kaikkein tärkein asia juuri tällä äitiyslomalla on meidän yhteinen aika vauvan kanssa. Jouluna tästä sai nauttia, vauvan seurasta, kun kaikki oma ruoka ilmestyi lämpimänä nenän eteen. 

Ruokavaliosta puuttui kaikki ne suurimmat "pahikset" joulunakin. Silti joulu laittoi pienen tyypin masun sekaisin. Joulusta asti ollaan paukuteltu ja vaipassa on aina märkä pieru. Kakkaa tulee 4-6 kertaa päivässä. Tuntuu, että meni kerta heitolla iso työ hukkaan. En ollut tarpeeksi tarkka ja söin esimerkiksi kettukarkkeja aika huoletta. Kuka olisi osannut arvata, että niissä on iso määrä maitoproteiinia? Oireet alkoivat runsaana puklailuna ja myöhemmin ongelmat on menneet suolistoon. Kyllä tuo poika on herkkä maitosuodatuksenkin läpi, sanoo kuka mitä tahansa. Olen palannut takaisin riisiin, joten toivotaan että nämä pulmat menee ohi jossain vaiheessa. Flunssa on ainakin historiaa!

Joulupäivänä äiti-ihminen pääsi tyttöjen kanssa ulos. Kävin mummilassa vain imettämässä ja päädyin ihan baariin saakka vähän tanssimaan. Totesin kuitenkin että se ei ole muuttunut tämän vuoden aikana minun paikakseni yhtään sen enempää kuin ennenkään. Ikävä nukkuvan vauvan viereen oli kovempi kuin tanssijalan vipatus. Rakkaita ystäviä oli kuitenkin ihana nähdä ja jatkoimmekin juttua Tapaninpäivänä tyttöjen ja vauvan kanssa. Silloin oli isän vuoro lähteä ulos tuulettumaan. Poikien sauna taisi tehdä tehtävänsä sillä isä-ihminen oli seuraavat päivät rauhallisen hiljainen, tai jopa väsynyt. 

Karhunpoika sairastaa

On kamalaa! En tiedä kärsiikö siitä enemmän vauva vai vanhempi, mutta kyyneleiltä ei ole vältytty. Flunssan kanssa on painittu jo kolme viikkoa sisältäen kaksi lääkärikäyntiä ja yhden paniikin päivystyksessä. Vauva rohisee, yskii, hengittää pinnallisesti ja on räkää täynnä. Joinain päivinä hän myös nukkuu huomattavasti enemmän ja syö huonommin. Ulos ei kannata mennä, se on nyt huomattu. Kaksi kertaa ulkoilun päätteeksi on vauvan olo selkeästi huonontunut, toisella kerralla päädyimme kiikuttamaan pojan päivystykseen hengitysvaikeuden takia. Terveyskeskuksessa pääsimme tosi nopeasti lääkärin vastaanotolle (jossa ei ollut mitään paikkaa mihin laskea talvipukeissa olevaa vauvaa..) ja sieltä pitkän odottelun ja ensiavun (avaava lääke) päivystykseen seurantaan muutamaksi tunniksi. Tähän reissuun kului koko päivä ja olo oli kaikilla kurja. Niin paljon kipeitä ihmisiä sekä terveyskeskuksen sekä sairaalan käytävät täynnä ettei se todellakaan ole vauvan paikka. Olen kyseisen reissun jälkeen hysteerisenä miettinyt mille kaikille infektioille altistin pienen kipeän miehen.

Mutta pakkohan se oli mennä näyttämään. Saturaatioseurannassa happea kuitenkin oli ihan riittävästi ja verenkuva oli normaali. Lääkärissä ei osattu sanoa muuta kuin suositella suolatippoja ja sängyn kohotusta. Lisäksi aina sama pelottava lause "seuratkaa vointia kotona ja tulkaa herkästi takaisin". Vihaan tätä lausetta, koska silloin kaikki vastuu on meillä vanhemmilla. Milloin on oikea aika lähteä, kun vauvan kanssa pitää lähteä herkästi? Kuumettakaan ei kannata aina odotella, eli mitään sellaista ihan selkeää merkkiä ei ole olemassa. Kukaan ei osaa sanoa minulle milloin minä en enää yksin pysty lastani auttamaan kun olemme täällä kotona keskenämme. 

Joka aamu toivon että flunssa on tiessään. Vielä niin ei ole käynyt, mutta kun olemme pysytelleet kotona, ei pikku V:n tila ole huonontunut. Mitään lisäpöpöjä ei kai ainakaan saatu, eli ehkä tästäkin selvitään. Pikku V on syönyt flunssan aikana oleellisesti vähemmän ja sehän on koitunut minun kohtalokseni - tissit ovat tulehtuneet. En edes muista, milloin olo on ollut niin kamala, kuin sinä iltana kun tulehdus nostatti kuumeen. Oksetti, huimasi ja heikotti. Rintaan särki ja se oli kosketusarka. Ei tulisi mieleenkään imettää siitä jos ei tietäisi sen auttavan. Olen kokeillut nyt kaikkea (buranaa, rahkaa, kaalia, lämpöä, lypsämistä, imetystä, pumppaamista, lepoa, nesteytystä..) enkä ole saanut ihan mainittavasti muuta aikaan kun kuumeen laskun. Pian on varmasti haettava antibiootit..

Joululahjaksi toivon tervettä vauvaa!

Muutoin kulunut viikko on ollut vauvalla ihan hyvä. Hän on usein yhtä hymyä niin herätessään kuin nukahtaessaankin. Jopa avaavaa lääkettä hengittäessä ja verikoetta ottaessa vauva jaksoi hymyillä. Äidin ja isän sydän siinä kyllä sulaa, kun tuo ihana hampaaton hymy on kasvoilla aamusta iltaan. Vauva on hyvin löytänyt omat nyrkit (syö jo peukaloa!) ja ymmärtää aina vain enemmän lelujen päälle. Se ottaa tiukasti katsekontaktia ja on vaan jotenkin niin inhimillinen. Ei mikään kirppu vaan oikea ajatteleva ihminen. Nyyhkyttelen edelleen pienien vaatteiden perään ja pelästyn kasvavaa vauvakuumetta. Eihän minulla ole sellaista vielä ollut ennen pikku V:täkään!

Leluja, leikkimattoa, mahallaan jumppaamista, vauvahierontaa ja satuja, siitä on meidän arki kuluneella viikolla koostunut. Ei olla käyty missään (paitsi ennen flunssan pahaksi äitymistä oltiin kyllä muutama yö mökillä sisätiloissa "täysihoidossa") ja ollaan oltu kotona bunkkerissa. Ketään ei ole päästetty uusien pöpöjen kanssa meille eikä kyllä ole kukaan halunnutkaan tulla ainakaan pienten ihmisten kanssa. Nuo lasten taudit taitaa aika hyvin kiertää juuri pienissä ihmisissä. En ole, ihme kyllä, vielä ihan mökkihöperöitynyt. Olen tosin aika rankasti joutunut luopumaan vauvan ulkoilutuksesta päivittäin sillä säikähdin sen hengitysvaikeutta todella paljon. Ehkä sellainen kuiva pakkassää sitten ottaa henkeen jos on yskä - kostea syksy tai kevät olisi varmaan ihan eri asia..

Joka tapauksessa vauva kehittyy flunssasta huolimatta. Ihan pian se jo kääntyy vatsalta selälleen jos vain malttaa harjoitella. Se on hieman kärsimätön kun ei pääse liikkumaan ihan niin äkkiä kuin haluaa. Olemme myös pikkuhiljaa vähentäneet refluksilääkitystä ja päässeet siitä nyt kokonaan eroon, hui! Kyllä toivoisin että vauva pärjää jatkossa ilman lääkkeitä. Ehkä tästä alkaa myös minun matkani kohti suklaata ja juustoa, vaikka en ole ihan vielä uskaltanut edes kokeilla. Pelottaa että refluksi räjähtää käsiin jos teen jotain liian radikaalia, kuten syön maitotuotteita tai annan rotarokotteen. Rokotusasiaa mietin vielä kuukauden ajan kun sen voi lykätä hyvin vielä sinne kolmen kuukauden kohdalle. Siitä on ollut melko paljon haittaa vauvoille joilla on ennestään vastavaivoja ja etenkin refluksilapset ovat siitä saaneet pahojakin oireita. Nyt kun vatsa on melko hyvä ja vauva itkuton ja tyytyväinen, ei millään haluaisi sekoittaa pakkaa laimennetulla rotalla. Enhän minäkään sitä ole saanut vauvana kun se on vasta 2008 tullut rokoteohjelmaan. 

Sairastupa mökillä

Pikku V on ihan flunssainen. Lähdettiin viikonlopuksi mökille parantelemaan ja rentoutumaan. Pienellä on inhottava yskä, nuhanenä ja rohiseva hengitys. Mökillä kokeilimme vanhankansan niksejä kuten valkosipulia sukissa. Vauva sai hengailla villapöksyissä pääasiassa sisällä, yhdelle pidemmälle kävelyllä kyllä uskaltauduttiin. Kyllä landella on niin kaunista!

Imetysdieetillä riisi on ollut se sallittu juttu. Mökillä tuli syötyä ensimmäinen puuro "jouluroskilla", eli kanelin ja sokerin kera. Paras maidoton puuro tehdään kookosmaitojuomaan, jossa on vajaa puolet riisimaitoa. Uskokaa vaan, olen testannut kaikki maidot!

Kaksi kuukautta vauvan elämää

Nyt se kakkonen sitten on täynnä. Kaksi kuukautta äitiyttä, vanhemmuutta, vauva-arkea. Millainen vauva on nyt ja millä tavalla se on muuttanut elämää?

Vauva on muuttanut lähes kaiken. Koti on jääkaapin sisustaa myöten erilainen. Uusin vauvavaatteiden myös oman vaatekaappini, sauna on muuttunut vauvan tavaroiden säilytysvarastoksi, pyykkikone pyörii jatkuvalla syötöllä, lenkkarit lepäävät kaapissa hävettävän usein, silmäpussit aina vain suurenrvat ja suihku sekä puuro ovat vaihtuneet pikaversioiksi. Meikata ei ehdi eikä sitä ehdi edes murehtia. Kampaajalla kävin kyllä, mutta tämän kallisarvoisen oman ajan torkuin penkissä ja sain kipeät niskat. Pölypallo siellä tai täällä ei haittaa, eikä puklu omalla olkapäällä - kunhan vauvan nurkkaus on siisti ja itse vauva aina puhdas. Elokuvat ovat vaihtuneet sarjoiksi jotka on jo nähty koska silloin huono keskittyminen ei haittaa. Päiväunet ovat tehokkaita ja adrenaliinin siivittämiä - uneen pääsee super nopeasti ja toimintakyvyn palauttaa täyteen kymppiin ihan sekunneissa. Pienen nyytin nukahtaessa olkapäälle kaikki tämä tuntuu vain oikealta . 

Päivän ja yön, arjen ja vapaan raja on häilyvä. Meille on oikeastaan ihan sama, missä viikonpäivässä mennään ja onko yö vai päivä, Me nukutaan, vaihdetaan vaippaa ja syödään juuri silloin, kun tarve siihen tulee. Toki öisin ei pidetä valoja päällä tai muutenkaan puuhastella tai esimerkiksi ulkoilla, mutta hereillä ollaan vauvan kanssa jonkun verran. Arkena meillä saattaa toki olla jotakin "aikataulutettua", kuten neuvola tai vauvapyhis. Olen pyrkinyt aikataulutusta kuitenkin välttämään tai pitämään kaikki menot +/- 1 h, vauvan ruokailujen mukaan. Saan kyllä olla iloinen siitä, että meidän pienellä on jo jotain rutiineja ja rytmikin - hän nukahtaa yöllä syötän jälkeen ja nukkuu päivällä yhdet pitkät päiväunet puolen päivän aikaan ulkoilun yhteydessä. 

Ulkoilu on tärkeä osa vauvan päivää. Vauva saa ulkoilla joka päivä, säällä kuin säällä. Olen ottanut tähän vähän koiramaisen asenteen, koirankin on päästävä ulos. Vauva nukkuu paljon pidemmät ja paremmat päiväunet ulkona vaunussa. Lisäksi haluan iskostaa itselleni sen ajatusmallin että lapsen kanssa ulkoillaan päivittäin. Myös äidille on edullista saada pakollinen annos happea!

Imetyksestä nauttii niin vauva kuin äiti. Tämä ei ollut aluksi ihan niin helppoa. Ihan läheltä touhuani seuranneet ovat jopa kehuneet minua sinnikkääksi, koska en luovuttanut imetyksen kanssa. Nykyään se on luonnollisesti vauvan lempipuuhaa ja pidän siitä paljon myös itse. Jo kaksi kuukautta täysimetystä, hyvä me! Vauva myös kasvaa hyvin maidollani, josta on varmasi tyytyväinen jokainen äiti. 

Vauva touhuaa joka päivä enemmän ja on aina vain tarkkaavaisempi. Nyt ei ole enää ollenkaan sama, mitä tekee kun vauva on hereillä. Hän tarkkailee minua esimerkiksi silloin kun syön: yksikään lusikallinen ei jää huomaamatta. Kun pikku jäbää kantaa pitkin asuntoa, tarvitsee siellä olla nähtävää. Vauva jaksaa jo katsella kirjoista kuvia ja viihtyy ällistyttävän hyvin leikkimatolla. Samaa nallea saatetaan tuijotella helposti tunti, hassua eikö? Luulisi että rupeaisi nallukan nassu kyllästyttämään!

Vauvan hoito riittää päivän ohjelmaksi. Olin tästä aluksi vähän skeptinen - kyllä kai vauvan hoidon ohelle kaipaakin jotain puuhattavaa, kuten opiskeluja. Nyt on tullut huomattua, ettei päivisin ehdi tehdä vauvan puuhastelun lisäksi läheskään kaikkea, mitä haluaisi. Vauvakirjan sivut ammottavat tyhjyyttään ja kirpparikamat ovat jo toistaviikkoa eteisessä purkamatta. Joka päivä haluan luovuttaa ja nakkasta yhden jätesäkillisen äärimmäisen hyviä vaatteita vain Uffiin ja unohtaa koko asian. Toisaalta niistä voisi saada muutaman euron laittamalla vaatteet myyntiin netissä ja ehkä taata sen, että vaate menee oikeasti kiertoon ne haluavalle ihmiselle. Minulla on ollut kädet ja pää täynnä vauvaa nyt kahden kuukauden ajan, eikä ollenkaan ole ehtinyt kaivata duuneja tai koulua. Tai ehkä jonain hetkinä kun V lähtee töihin tai kouluun ja jään itkevän lapsen kanssa kotiin. Ovi sulkeutuu ja me jäämme kahdestaan, vauvan hoitaminen on minun työtäni. 

Ihmissuhteet ovat muuttuneet. Tämä on asia jota ei varmaan miellään myönnä itselleen eikä sano ääneen. On kuitenkin selvää, että vauva on laittanut ihmissuhteet vähän uusiksi. Vähintään sisältö on muuttunut - rento kahvittelu, illanvietto tai esimerkiksi juhliminen eivät ole samalla tavalla mahdollisia. Vauva on mukana vähintäänkin keskusteluissa. Vauva on tällä hetkellä kaikki, mitä minulle päivän aikana tapahtuu. Jos menen jonnekkin  ystävän kanssa, ikävöin vauvaa tai haluan kerrata meidän kuulumisiamme. Koen välillä, että ei ole enää olemassa "minua", tai ainakin siihen liittyy myös vauva. Vauvan onni ja ilo ovat minun onneani, vauvan suru on minun suruani. Ehkä tämä on luonnollista, onhan vauva vielä niin kovin pieni. Muistan vauvan väkisinkin jopa fyysisesti ollessani hänestä erossa hieman pidemmän aikaa - tissit täyttyvät ja hormonit jylläävät. Voisin kutsua tätä vauvaan kiinni kasvamista jollain tavalla myös yksinäisyydeksi - eihän tähän kuplaan kukaan pääse, vaikka haluaisi. Äitiys on jotain sellaista mitä ei voi täysin selittää. Lähes kaikki ystäväpiiristäni ovat vielä lapsettomia. Olen huomannut että äiti-kaverien kanssa on jollain tavalla helpompaa sillä vauvasta puhuminen ei puuduta ja ymmärrys riittää. On ihan ok olla äiti ja tuntea kaikki tämä.

Vauvan tarpeet menevät omien tarpeiden edelle eri tavoin vauvan iästä riippuen. Tällä hetkellä vauva viihtyy paljon itsekseenkin. Ennen vauva halusi olla pystyasennossa (sylissä) valtaosan hereilläoloajasta. Kädet ovat siis enemmän vapaana ja ruokaa ja pyykkejä ehtii laittaa. Vauva kuitenkin touhuaa ja kehittyy silmissä, kuka haluaisi tai raaskisi missata kaiken sen? Tekee mieli makoilla vauvan kanssa lattialla. lukea kirjaa, silitellä, tehdä vauvahierontaa, jutella, soittaa ja kertoa maailmasta. Jumppaan tai oikeastaan minnekkään muualle ei halua. Tavallaan haluaisi omaa aikaa, tavallaan kaiken oman aikansa käyttää kaiken mieluiten juuri vauvan kanssa hengailuun. Liikunta on aina ollut minulle se henkireikä ja tapa ilmaista itseäni. Kehollinen ilmaisu ja fyysinen tekeminen ovat asioita joiden kautta minä hoidan niin fyysistä kuin henkistäkin minää. Olenko löytänyt tähän rinnalle uuden tavan rauhoittua ja nostaa myös kehon mielihyvähormoonitasoja? Vauvan läheisyys riittänee useina iltoina ja jumpat ovat jääneet vähemmälle. Samalla tavalla hyväksyin paikallaan olon myös raskausaikana. Nyt haluan antaa vauvalle aikaa, joskus myöhemmin haluan antaa vauvalle hienoja kokemuksia ja elämyksiä. Haluan antaa vauvalle mahdollisuuden sosiaaliseen kanssakäymiseen. Haluan antaa vauvalle ne eurot, jotka aiemmin menivät vaikka omaan kampaajakäyntiin. Milloin mitenkin, haluan varmasti aina antaa vauvalle kaiken mitä voin,

Parisuhde on muuttunut. Joskus huomaamme V:n kanssa että kokonaiseen viikkoon ei olla oikeastaan keskusteltu kuin kakan koostumuksesta tai ilmakylpyjen tarpeellisuudesta. Vauva on tuonut parisuhteeseen ihan erilaisen sisällön. Enää meillä ei ole samalla tavalla mahdollista löhötä sohvalla ja hakea kasaa irtokarkkeja, viipyillä viikonloppuaamuisin sängyssä ja tehdä massiivista aamupalaa tai karata hotelliin yöksi juomaan halpaa skumppaa. Kaiken tämän sijaan me voimme nauttia vauvasta ja touhuta asioita hänen kanssaan. Voimme hoitaa vauvaa yhdessä, nauttia hurmaavista hymyistä, keksiä leikkejä, musisoidan vauvan kanssa tai lähteä yhdessä ulkoilemaan. Vauva nukkuu omassa kehdossaan joten saamme vielä toistaiseksi jakaa sängyn vain kahdestaan. Tottakai saatamme kinastella vieläkin turhemmista asioista kuin ennen vauvaa joka johtuu varmasti lähinnä väsymyksestä. Lepo ja uni ovat molemmilla hieman vähissä jolloin jotkut turhaakin turhemmat asiat kiukuttavat - ainakin minua. En kuitenkaan sano että tämä vauvan kanssa eletty arki olisi huonompaa parisuhteen kannalta kuin arki ennen vauvaa, se on vain erilaista, Ehkä useammin tulee muistuttaa itseään siitä, että tuo aikuinen tuossa kaipaa myös hellyyttä ja hoivaa. Siitä kun on ihan tieteellisesti näyttöä. että vauva tyydyttää ainakin äidin läheisyydentarpeen. Kukas isi-ihmistä sitten hellii?

Vauva on kahdenkuukauden ikäisenä tarkkaavainen ja tarmokas. Se jaksaa jumpata mahallaan ja selällään ja kannatella päätään hienosti. Vauva tarttuu silkin reunaan ja äidin hiuksiin napakasti. Lelut ja helistimetkin pysyvät kähdessä, jos hiukan auttaa alkuun. Vauvalta tulee ihania ääniä ja hän hymyilee ensimmäisenä herättyään. Suihkussa ja kylvyssä ihmetellään ja katsellaan. Vauva katselee miellään valoja, värejä ja muotoja. Vauva reagoi musiikkiin ja tuntuu tunnistavan jo lähimpiä ihmisiä - hän ei toki vielä vierasta. Ihanimmat äänet kuuluvat ihmemisen aikana - tuo pieni hörinä ja nautiskelu sulattavat äidin joka kerta. Leikkimatto on ihan hitti ja siinä viihdytään pitkiä aikoja ihan itsekseenkin. Säkkituoliin ja koon 56 vaatteisiin vauva alkaa olla aika iso. Kehdossa vauva nukkuu parhaimmillaan 4-5 h pätkän putkeen ja herää hyvinä öinä vain kahdesti syömään. Neuvolan seurannoissa vauva kasvaa ja kehittyy hyvin omalla käyrällään. Morotus on edelleen heijasteena ja pienet askeleet varatessa painoa jaloille. Vauva ei ole enää sellainen pieni kirppu vaan ihan oikeasti tarkkaavainen pieni ihminen.

Itsenäisyyspäivän viettoa

Meidän itsenäisyyspäivän viettoon kuului perinteisesti piparkakkutalon valmistus mummilassa, itsenäisyyspäivän hieman spessumpi ateria ja rentoa hengailua linnanjuhlia katsellen. Isi olikin tänä vuonna itsenäisyyspäivänä ulkona kavereiden kanssa kun sattui olemaan sellainen hyvä rako. Me mentiin sitten vauvan kanssa mummille yökylään. Oli hauskaa!

Ehkä jo ensi vuonna pikku V voi sitten joulun jälkeen maistella taloa. Tänä vuonna kokeiltiin tehdä katto suklaasta ja ihan hieno siitä tuli, vaikka pelkäsin miten kestää. 

Vauva oli tämän miniloman ja vierailun tosi mallikkaasti. Sinivalkoisessa jumpperissa oli mukava sitten illalla hengailla omassa säkkituolissa kotonakin. Sinä suloinen tutti suu, niin kun sukissakin lukee - I love You! 

Joulukuun eka

Joulun odotus on nyt virallisesti aloitettu. Tänään availtiin ensimmäisiä luukkuja (vauvan joulukalenteri alkoi jo ensimmäisesta adventista!), juotiin ensimmäiset glögit ja laitettiin kuusi paikoilleen. Pientä jouluintoa havaittavissa, ainakin äiti-ihmisessä! 

Kahdeksas viikko

Kahdeksan viikkoa vanha pikku V on mitä ihanin ja hurmaavin tuttisuu. Hänellä on paljon asiaa ja ihmeteltävää - maailma on avautunut ihan hetkessä vauvalle ihan eri tavalla. Vauva seuraa hyvin katseella, jokeltelee, väläyttelee ihanaa hampaatonta hymyä ja jumppaa. Pojasta tulee varmaan sellainen aktiivivauva, sen verran jämäkät ovat jumpat. Vauva myös tarttuu jo napakasti (esimerkiksi mun hiuksiin) ja kannattelee päätään paljon enemmän, kun viikko sitten, 

Minusta tuntuu nyt, että vauva tarkkailee jo tekemisiäni. Se katselee kun lusikoin puuroa tai puen vaatteita. Se tuijottelee myös kun räplään puhelinta, josta saa aika voimakkaita "huono-mutsi" viboja. Siellä kännykässä ei varmasti ole mitään niin ihanaa, kun leikkimatolla jumppaava viiden kilon rakkauspakkaus. 

Kuluneella viikolla ohjelmassa on ollut tavanomaista vauva-arkea, mutta myös spesiaaleja juttuja. Niistä merkittävämpänä tietenkin pikku V:n ristiäiset. Kaikki kauhukuvat jäivät toteutumatta ja tilaisuus oli juuri niin ihana ja kaunis kun vain voi olla. Pikkuisen vauva V kitisi itse kasteen aikana eikä ihan koko aikaa viihtynyt kummin sylissä, mutta täytyyhän sitä omissa juhlissa hiukan pitääkkin ääntä. Pappiin, ruokiin ja tilaan en voisi olla tyytyväisempi. Läsnä oli kaikkein läheisimpää sukua ja kummit joten mahduimme hyvin kastamaan ja kahvittelemaan samaan tilaan. Onni on ihanat kummit, isovanhemmat, sedät ja tädit muutamassa polvessa. Tässä porukassa on niin sanotusti hyvä kasvaa ja kitistä!

Kyynelkanavat olivat auki ensimmäisestä virrestä asti. Kaikkein vaikeinta oli kuunnella isän laulavan vauvalle, joka sillä sekunnilla hiljeni ja tuijotti koko biisin ajan isäänsä suoraan silmiin. Kyllä rakkaus musiikin ja vauvan välille on syttynyt - toki myös isän ja vauvan välille, vaikka se on ollut selvää alusta asti. Ruoat valmistimme talkoo voimin edellisenä päivänä. Siitä mainittakoon, että lähes kaikki meni ensimmäisellä yrittämällä pieleen. Jopa juusto, joka ei ole koskaan käyttäytynyt samalla tavalla, ei kiehahtanut ja kaupasta piti noutaa uudet maidot. Lisäksi alusta aloitettiin pätkis kakku ja tuulihatut, tietenkin aina kaupan kautta. Vauva oli tyytyväinen koko kokkailun ajan, saihan se olla toista tuntia vaunuissa Papan lykittävänä. 

Jyväskylän kummin kanssa oli ihanaa viettää hiukan laatuaikaa ristiäistä edeltävänä päivänä. Kyllä me osattiin valita lapselle parhaat mahdolliset kummit, siitä olen myös ihan varma. Lauantaina kävin myös pienessä paniikissa etsimässä itselleni päälle pantavaa juhliin. Pikkujoulukausi ja missään liikkeessä ei nopealla vilkaisulla ollut paljoakaan mekkoja?! Onneksi mekko lopulta löytyi (aikaa  etsimiseen minulle oli annettu tiukat puol h) ja se sopi väreiltäänkin ristiäisten teemaan. Halusin ristiäisiin tumman vihreää sen ainaisen poikavärin, sinisen, sijaan. 

Nauvolakäynnillä vauvalle saatiin mittaa jo 56,5 cm ja painoa noin viisi kiloa. Reilussa puolessa viikossa lääkärikäynnin yhteydessä painoa oli kertynyt taas 150 g lisää, joten kyllä se vaan kasvaa vaikka paljon pulauttaakin. Pää ja pituus kulkevat hyvässä suhteessa. Vauvan vatsanportti on nyt ultrattu ja verikokeista tarkistettu ettei runsaan pulauttelun ja vatsaongelmien taustalla ole mitään ikävämpää. Portiltaan ja veriarvoiltaan todettiin normaali ja terve poika, joten vanhemmat (äiti) saa nyt rauhan. Nyt vain pyykkikone laulamaan ja vauvasta nauttimaan, tämä on vaan pulauttavampi versio! 

Iltaisin meillä musisoidaan ja jumpataan. Vauva tarttuu jo ristiäisissä lahjaksi saatuihin helistimiin ja pääsee näin osallistumaan lauluun ja kitaran soittoon. Tuleva muusikko ihan selkeästi! Ison erän vaatteita olen saanut nyt laittaa myyntiin ja säilöön, sillä 50-56 cm vaatteet ovat pääasiassa nyt kaikki pieniä. Harmissani olen pakannut kaikkein ihanimmat ykslöt laatikkoon säilytystä varten, sillä ellei itselle niin ainakin lähipiiriin tulee varmasti niille käyttäjiä vielä joskus. Kyllä tämä vauva aika niin kovin äkkiä menee, jos voisin pysäyttää ajan tekisin sen varmaan näillä tienoilla. Vauvan vatsa on saatu aika hyvään tasapainoon lääkkeiden avulla ja hän on jo ihanan seurallinen ja tarkkaavainen - minun pieni, iso vauvani. 

Kastetilaisuus

Meidän poika sai tänään nimen. Ympärillä oli tärkeimmät ihmiset ja tunnelma oli kaunis ja lämmin. En voisi olla tyytyväisempi tähän päivään ja reippaaseen vauvaani. Taas yksi merkittävä etappi saavutettu perheenä. 

Suuri kiitos etenkin isovanhemmille jotka olivat korvaamaton apu järjestelyissä. Kiitos myös pojan tuoreille kummeille ja kaikille vieraille jotka olivat mukana tänään. 

Kuukauden päästä on joulu!

Iik, täällä ollaan innoissaan pikku miehen ensimmäisestä joulusta. Tänään meillä kuvattiin hieman joulukorttimatskua. En ole kuvauskalustoon lainkaan tyytyväinen ja jälki on sen mukaista. Mallissa ei ollut mitään moitittavaa!

Seitsemäs viikko

Pikku jäbä jo lähemmäs kaksi kuukautta vanha. Kuluneeseen viikkoon on mahtunut niin hyviä kuin huonojakin hetkiä. 

Loppuviikosta alkoi äiti-ihminen olla todella loppu vauvan kipuun ja refluksikohtauksiin. Itku kurkussa varattiin taas aikaa lääkäriin ja voi että, rakkaus syttyi - löysimme ihanaakin ihanamman lasten lääkärin ihan sattumalta. Vaikka pikku V oli vastaanotolla kuin pieni enkeli uskoi lääkäri kertomaamme ja vauvalle määrättiin refluksilääke. En olisi koskaan ajatellut joutuvani tähän pisteeseen - aloin lääkitä lastani osittain oman väsymyksen ja neuvottomuuden takia. Kipu on kuitenkin aina asia, joka tulee hoitaa. Itsehoidolla ei saavutettu meidän vauvalle riittävää vastetta.

Miten sitten lääkkeen kanssa on mennyt? Hyvin ja huonosti. Vauva on jatkuvasti aika pahoissa ilmavaivoissa ja kakka tulee paljon harvemmin kuin ennen. Toisaalta yksi yö vetäistiin 6 h unet putkeen, joka ei varmasti olisi mahdollista ilman lääkettä. Vauva on ollut monta hetkeä todella tyytyväinen ja näyttää kivuttomalta. Viihtyy paljon enemmän myös selällään! Toisaalta viime yö oli taas aika kammottava ja refluksi oli selkeästi valloillaan. V taisi päästä nukkumaan siinä seitsemältä aamulla.. Tänään pitäisi kestitä pappia ja on vauvan neuvolalääkäri. Hauska nähdä, miten poika kasvaa tuosta runsaasta pulauttelusta huolimatta.

Mitä ruokavaliolleni kuuluu tällä viikolla, oikein hyvää. Lääkäri kehotti palauttamaan kaiken ruokavalioon ja epäili meidän vaivat siis rakenteellisiksi. Ihan näin en ole tehnyt mutta en ole myöskään syynännyt jokaista suupalaa. Miksi viime yö sitten oli taas huono, tiedä häntä. Uskon ihan iho-oireidenkin perusteella, ettei kyse ole ihan pelkästä rakenneviasta. Aika näyttää, dieetti pysyy jossain muodossa. Nyt olen kuitenkn löytänyt esimerkiksi taatelikakun yhdestä kahvilasta, joka näyttää sopivan. Ihan luksusta!

Tänään olisi lyötävä lukkoon vauvan nimi. Meillä ei ole oikeastaan mitään valmista, alkaa iskeä pieni paniikki.

Vauvan sanoin

Minä jumppaan, juttelen ja nautin leikkimatolla pötkötteystä. Ihan muutama päivä sitten löysin tutin ja olen ehkä jo aika ihastunut siihen. Tutti kelpaa minulle nyt muuallakin kuin autossa ja vaunussa. Vatsavaivat kiusaavat minua edelleen vaihdellen, joskus täytyy valvottaa äitiä ja isää. Paukuttelen edelleen tosi paljon, mutta sehän sitten helpottaa.

Äiti ja isä eivät enää yritä punkea minua 50 cm vaatteisiin ja käyn harvemmin keittiövaa'alla. Ehkä äitikin on alkanut uskoa, että pulauttelusta huolimatta kasvan kyllä. Musiikki on lempi juttujani, etenkin fröbelin palikat. Minulla taitaa olla muutama selkeä suosikki biisikin. Isän kanssa on kivaa touhuta ja äidin kanssa tietenkin syödä. Tissi on minulle edelleen yhtä mieluinen, vaikka olenkin aika paljon lyhentänyt ruokailujeni kestoa. Pääsääntöisesti nukun öitä omassa sängyssä, paitsi jos olen oikein kipeä yöllä. Silloin ei kelpaa kuin isin olkapää.

Yhden päivän ajan isä ja äiti ehtivät jo innostua rutiineista, joita näytin noudattavan. Nukuin yhdet pitkät ja yhdet lyhyet päiväunet ja muuten olin hereillä. Yöllä nukuin ennätyspitkään. Tällä viikolla olen aloittanut myös ensimmäisen harrastukseni, vauva pyhiksen! Siellä oli muita vähän vanhempia vauvoja, leikkejä, laulua ja pötköttelyä patjalla. Ihan hauskaa. Kuluneella viikolla olen käynyt molemmissa mummiloissa, isän työpaikalla, ystäväni luona joulukuvauksessa sekä kauppakeskuksessa. Siellä meni ihan super hienosti, tykkäsin katsella kaikkea ympärillä olevia valoja ja ihmisiä.

Hymyjä näytän valikoiden kaikkein kivoimmille ihmisille. Äidille aika harvoin, kun äiti aina tekee jotain hölmöä, kuten pyyhkii silmiä tai poistaa sammasta kirpeällä sitruunalla. Yök! 

Kuudes viikko

Poskissa on jo enemmän pyöreyttä ja vieraat uskaltavat hiukan enemmän käsitellä vauvaa. Se ei ole enää sellainen kirppu, että pelkäisi peppupesulla tekevänsä hallaa solisluille. Vauva on löytänyt neuvolasta saadun hymynaaman ja väläyttelee sille ihanaa, sydämen sulattavaa hampaatonta hymyään. Vauva ottaa katsekontaktia ja seurustelee joka päivä enemmän. Se päästelee ääniä ja olemmekin pyrkineet antamaan sille mahdollisimman usein puheenvuoron. Näin vauva oppii jo alkutaipaleellaan miten ihmiset käyvät keskustelua. Yksin vauva ei kipeiden refluksinousujen takia paljoakaan viihdy, mutta nyt siitä on aina välillä ihan kivaa hengailla selällään hoitopöydällä. Siinä seurustelu on oikeastaan kaikkein kivointa vauvankin mielestä. Siinä onnistuvat niin pierujumpat kuin tukan harjaaminen. Vauvan hoivaamiseen tulee sellainen tietynlainen fanaattisuus - vauvan täytyy olla puhdas, mukavissa vaattetteissa ja tyytyväinen. Jokaista näppyä tutkin googlen kautta, hormooni vai hikinäppy? Allergiaa?

Pieni ristiäis-stressi nostelee myös päätään. Tiukka imetysdieetti rajaa luonnollisesti pois melkein kaiken mitä minä voisin tarjottavista nauttia. Pitäisiköhän ottaa sinne mukaan oma purkki riisiä ja kanaa, luultavasti. Vauva on taas ihan lähipäivinä ollut itkuisempi ja pulautellut enemmän, etenkin sen jälkeen kun vedin puoli kiloa mustikkaa naamariin. Mustikkaa saa siis varoa jatkossa, mitähän vielä.. Lisäksi jännitän, että vauva itkee läpi ristiäisten. Niinhän saattaa käydä ja minkäs sille sitten mahtaa. Pelkään myös. että se haluaa vetäistä tunnin tissimaratonin kesken ristiäisten ja minä istun takahuoneessa imettämässä läpi juhlien. Sitten se puklaa komeasti kun päätä kastetaan. Näin saattaa käydä, mutta mitäs sitten? Vauva on vauva ja kaikki sen tietävät ettei kakka ristiäismekossa tee vauvasta yhtään vähemmän rakasta tai vanhemmista huonompia. Katsotaan päästäänkö jokaiseen näistä mun kauhukuvista! :D

Arkipäivässämme on hiukan jo ihan hiukan rutiineja. Vauva herää aamulla 7-8 välillä, joskus torkkuu vielä vähän pidempään. Silloin syödään ensimmäiseksi ja sitten seurustellaan. Kuunnellaan musiikkia, tanssitaan tai muuten vain jutellaan vauvan kanssa. Parhaillaan pikku V kyllä viihtyy koliikkikeinun tärinässä ihan tyytyväisenä. Aamu-unet se otti manducassa ja minä sain leivottua viimein sämpylöitä. Parin tunnin päästä syödään taas. Puolen päivän aikaan vauvaa voi yrittää nukuttaa pidemmille päiväunille, yleensä lähden ulkoilemaan. Liikkuvassa vaunussa vauva nukkuu tosi hyvin ja usein vielä jonkun hetken vaunussa lenkin päätteeksi. Pikku V viettää paljon aikaa päivästä myös isänsä kanssa, V soittaa vauvalle esimerkiksi kitaraa ja vaihtaa vaippaa todella ahkerasti. Iltapäivällä pitkien unien aikaan tai alkuillasta lähdemme aika usein kauppaan, asioille tai kyläilemään. Vauva saattaa jäädä reiluksi tunniksi myös hoitoon että me päästään käymään treenaamassa. Iltaisin vauva vähän tihentää syömistä ja viimeinen, oikein pitkä ruokailu ajoittuu sinne klo 22-23 väliin. Vauvan saa sänkyynsä hyvänä iltana puoli kahdentoista aikaan, joskus vähän myöhemmin. Joskus itku ei lakkaa ja sänkyyn ei päästä, silloin nukutaan isin rinnan päällä. Iltaisin tehdään myös aina iltapesut ja vaihdetaan yöpaita päälle. Öisin heräillään 1-3 kertaa, useimmin kuitenkin tuo 3. Vauva haluaa syödä läpi vuorokauden edelleen muutaman tunnin välein joka on masuvaivaiselle vähän turhan usein. Toivottavasti ajan kanssa ja käytössä olevan lääkkeen voimin saataisiin pidennettyä ruokailuväliä ja tällä tavalla suolistolle aikaa toipua. Myös vanhemmat olisivat iloisia jos yöt eivät olisi ihan näin katkonaisia!

Kivoja juttuja vauvan elämässä ovat tissi, liikkuva vaunu tai auto, vesihana, neuvolan hymynaama, haamutarjotin, hoitopöydällä hengailu ja musiikki. Sylissä viihdytään ja lempinimen "myttysen" mukaan myös mytyssä lähes missä vain, Vähemmän kivoja juttuja on pukeminen, kylpy, kylmä ja tutti (paitsi vaunussa ja turvakaukalossa).

4 hyvää yötä

Meillä on nukuttu hyvin peräti neljä yötä putkeen! Tämähän on ihan loistavaa, varsinkin kun edellisellä viikolla kävimme epätoivoisina lääkärillä lähes kokonaan valvotun yön päätteeksi. Seuraavat yöt vauva nukkui ainoastaan isänsä rinnalla täysin pystyssä asennossa. Nämä muutamat yöt sekä ihan hyvin sujuneet päivät ovat olleet kultaakin arvokkaampia, sillä nyt itkua jaksaa ihan eri tavalla hoitaa ja valvoa. 

Vauva sai lääkäriltä Gaviscon nimistä lääkettä kokeiluun ja sillä on ollut vastetta. Olen myös noudattanut aika tiukkaa imetysdieettiä ja sekin varmaankin alkaa jo vaikuttaa: vauvan kakka ei ole enää ripulia vaan toivottua sinappia ja märät paukut ovat loppuneet lähes kokonaan. Olen ihan ihmeissäni, kun peppupesulla käydään niin kauhean harvoin. Omasta ruokavaliostani on nyt pannassa maito, muna, soija ja gluteeni. Vältän myös yleisimpiä närästäjiä ja voimakkaita mausteita. Olen löytänyt muutamia ihania korvaavia tuotteita, kuten planti kaurakerma ja rice riisijäätelö. Ihan huippuhyviä, jäävät kyllä perustuotteiksi maidon palattuakin. 

Vauva saavuttaa pian kuuden viikon iän. Millainen hän sitten on nykyisin?

.. Ensimmäinen hymy saatiin isänpäivän kunniaksi 13.11. Sittemmin hymyjä on tullut muutamia. lähinnä aamuisin vaipanvaihto touhussa. 

.. Vauva ääntelee, seurustelee ja ottaa katsekontaktia. 

.. 50 cm vaatteet ovat jääneet jo pieniksi, voi minun isoa pientä vauvaa.

.. Koliikkikeinu on muuttanut meidän olohuoneeseen. Ihan valtava kapistus, mutta toimii ilmeisesti useimmille vatsakipuisille.

.. Ensimmäinen kakkahärdelli sattui viime viikolla. Imetin vauvaa sohvalla ja tunsin märkää käden alla. Ajattelin sen olevan pissaa, mutta käteen jäikin selkeästi kakkaa. En voinut häiritä vauvan syömistä, joten tungin harsoa vauvan alle. Lopulta minä, harso ja vauva olimme aivan yltäpäältä kakassa. Kun menissa suoraan tissiltä peppupesulle, tuli tietenkin myös reilu puklu lähes kaaressa ympäri kylppäriä. Hienoja hetkiä vauvaperheessä!

.. Saimme kehtoon uudet keinuvat jalat. Sänky on nyt paljon tukevampi ja mikä kivointa, keinuu. 

.. Vauva rahoittuu uskomattoman hyvn hanan ääneen. Onneksi meillä on kiinteä vesimaksu, sillä hana on laulanut täysillä useita kertoja päivässä. Olen yrittänyt korvata oikean hanan kohinan spotifyn baby sleeping soundilla, mutta vauva on aika tarkka siitä että vesi virtaa ihan oikeasti..

.. Vauva ja V ovat tanssineet lähes joka aamu fröbelin palikoiden tahtiin. Annoin niitä V:lle myös isänpäivälahjaksi. Ihan mielettömän toimivia biisejä niin lapsille kuin aikuisille!

.. Olemme V:n kanssa päässeet useita kertoja yhdessä salille ja viime perjantaina jopa neljäsi tunniksi käymään kaupungilla ja tuttujen bändin keikalla. Onpa ihanaa, että vauvan isovanhemmat ovat sen kanssa mielellään ja pääasiassa aina on mennyt hyvin. Vauva pärjäsi sen perjantai-illankin paremmin kuin äitinsä..

.. Ihanaa on ollut palata treenin pariin. Kadonneiden lihasten metsästys alkakoon.

.. Vierastulva on rauhoittunut kovasti. Olemme olleet paljon kotona keskenämme.

.. Olen luvannut vauvalle että hän pääsee ulkoilemaan joka päivä, satoi tai paistoi. Tästä olen pitänyt kiinni yhtä tai kahta päivää lukuunottamatta. 

Viides viikko

Viiden viikon - yli kuukauden - vauvaukuulumiset olisivat juurikin näin pitkät jos ne kerralla kirjoittaisi. Meillä ei nimittäin nukuta kestoltaan kuin koneen avaus ja muutaman lauseen rustaus. Meillä itketään. 

Vauvalla on jotain koliikin ja refluksin välimaastoa. Kipeitä nousuja tulee, vauva ei viihdy selällään, hikottelee, rohisee, vääntelee ja on tuskainen ruoan päätteeksi. Vauva myös haluaisi syödä lohdukseen jatkuvasti jolloin kierre on valmis. Äiti-ihminen nimittäin haluaa hiljentää ja auttaa vauvaa - tissi suussa pieni on hetken tyytyväinen ja maito laskee happoja alemmas. Hetken kuluttua ruokailusta tulee puklu, kaarioksennus tai vähintään tavaran takaisin virtaus, sekä tietenkin itku.

Isän rinnalla ollaan nukuttu monia öitä, sillä edes kehdon kohottaminen kirjoilla ei riitä turvaaman vauvan unia. Öisin vauva todella haluaisi nukkua, mutta se ei selkeästi pysty. Vahemmat ovat huolissaan ja neuvottomia sekä tietenkin todella väsyneitä. Muutamaan otteeseen on soiteltu ja käyty näyttämässä vauvaa lääkärissä. Olemme saaneet mietoja lääkkeitä kokeiluun, joista on mahdollisesti ollut hieman apua. Lisäksi noudatan itse kattavaa imetysdieettiä vaikka sen toimivuudesta ollaan montaa mieltä. Minä olen huomannut yhteyden vauvan itkuisuuden ja  oman maidon syömiseni välillä - vauva on selkeästi kipuisempi ja itkuisempi silloin, kun olen syönyt jäätelöä ja juustoja. Lisäksi olen jättänyt pois soijan, kananmunan, gluteenin, suurimman osan mausteista, suklaan, sipulit ja naudanlihan. Mahdollisesti seuraavaksi myös kauran, vaikka sitten menee kyllä hankalaksi keksiä mitään syömistä, Sokeri olisi varmasti yksi jota voisi kokeilla mutta en tiedä pystynkö siihen. Miten sitä saa lohtua unettoman yön ja jäätävän nälän hetkellä, jos kaikki makeakin on poissuljettu?

Ymmärrän ihan vähän paremmin sitä, miksi niin moni eroaa vauvavuoden aikana. Vauva-aika todella koettelee parisuhdetta. Toinen on siinä kokemassa ne samat kauhunhetket ja elää samassa hallitussa tai hallitsemattomassa kaaoksessa. Miten pieni tyyppi, joka painaa reilun neljä kiloa, voi pistää pakan täällä kotona niin sekaisin? Vauvahan ei itsessään edes sotke, vanhemmat tekevät sen. Meillä ei V:n kanssa ole kuluneella viikolla ollut valehtelematta yhtäkään hetkeä niin, että vauva nukkuisi ja me möllöttäisimme molemmat sohvalla. Vauva vaihtaa sylistä toiseen ja se kumpi sattuu olemaan vapaana hoitaa kotia (kaaosta). Lisäksi V:llä on jonkun verran koulua ja salillakin olisi mukava käydä - minunkin. Mutta miten ihmeessä siihen riittävät tunnit vuorokaudessa. Vauva nukkuu muutaman kerran päivässä jopa pari tuntia, mutta toinen näistä etapeista on usein vaunuilun yhteydessä. Toisen etapin aikana mielellään syö, siivoaa tai esimerkiksi avaa koneen ja kirjoittaa muutaman lauseen. Yöt ovat kammottavia. En tiedä, poikkeavatko ne huonosta päivästä tai itkeekö vauva todellisuudessa kovin paljoa enempää kuin päivälläkään, mutta jotenkin öisin kaikki tuntuu kamalalta. Väsymys iskee minuun viimeistään kymmeneltä joka ilta todella raskaasti. Silloin voisin aina itkeä - nyt jo väsyttää hulluna ja koko yö vielä edessä, valvottavana. Vauva ei nuku sängyssään ja ei oikeastaan muutenkaan, joitakin pidempiä hetkeä V:n rinnalla. V ei pysty itse nukkumaan sängyssä kun vauva nukahtaa hänen rinnalleen. Silloin ei parane liikahtaakkaan - pieni mies on hiljaa ja edes jollain tavalla hänen oloaan saa helpommaksi. Sänkyyn laskeminen saa aikaan välittömät kipeät nousut ja sittemmin itkun. Minä nukun välillä, mutta imetyksen jälkeen täytyy päivystää pystyssä ettei vauva tukehdu omaan pukluunsa ja yrittäää metsästää röyhyjä.

Ruusuista tämä arki ei ole. Alan etsimään ilon aiheita ihan tietoisesti. En voi mitenkään olla vielä lopussa, onhan vauva vasta reilun kuukauden. Miksi minusta silti välillä tuntuu, että epäonnistun todella lähes kaikessa mihin ryhdyn? Metsästän ratkaisuja ja haen vertaistukea lähes jatkuvasti. Jonain päivänä päätän jättää pois maissin ja jonain päivinä uskon lööppiin, jonka mukaan täysimetyksen yhteydessä äiti ei voi omilla syömisillään aiheuttaa vauvalle jatkuvaa vatsakipua. Imen tietoa myös refluksilapsista. Välillä innostun kun luulen löytäneeni ratkaisun - todellisuudessa vauva on ollut hiljaa vasta muutaman tunnin eikä jonkun raaka-aineen jättäminen pois omasta ruokavaliosta näy tunneissa, vaan päivissä. Taidan olla ihan hieman maaninen, sillä välillä jaksan myös innostua vauvasta ja haluan tehdä kaikkeni saadakseni hänet hymyilemään.

Huoli, turhautuminen ja väsymys. Oman kumppanin lipuminen kauemmas. Pienen tuskaisen lapsen heijaaminen ja toivottomuus sen edessä, ettei voi mitenkään auttaa. Minä söisin pelkkää riisiä vaikka vuoden päivät, jos se olisi ratkaisu. Miksi sekään ei auta? Vauvan kanssa pelottaa lähteä julkisille paikoille ja toisaalta jatkuvasti tuntuu siltä että jään kaikesta paitsi, Osaanko nauttia ollenkaan, onhan vauvani silti ihanin laatuaan ja en häntä keneenkään muuhun vaihtaisi.

Hyviä hetkiäkin on. Vauva kyllä seurustelee jatkuvasti enemmän, ottaa katsekontaktia ja on muutenkin skarpimpi. Viiteen viikkoon kuuluu myös valvoskelua ja esimerkiksi haamutarjottimen silmien tuijottelua. Hymyä minä en ole vielä nähnyt, anoppi ja V ovat sen mielestään jo saaneet. On ihanaa, kun pieni katsoo silmiin ja silittelee pienillä sormillaan olkapäätä siinä makoillessaan. On ihanaa kun vauva nukahtaa autoon ja vaunuihin ja on rauhallinen. On ihanaa, kun sillä on hyvä hetki eikä sitä satu mihinkään. Rakkautta on nukkuvia kasvoja ja toisaalta tapittavia nappisilmiä. Joka kerta, kun vauva tarttuu hanakasti tissiin, sydän pampahtaa. Joka hetki päätän jaksaa ihan mitä tahansa ja tehdä kaikkeni, että vauvalla olisi kaikki hyvin. 

Neljäs viikko

Tänään kasassa neljä viikkoa vauvaelämää, huh huh! Sen lisäksi tuo pieni tyyppi on muka jo sen ikäinen. Neljä viikkoa tarkoittaa montaakin myös esimerkiksi sitä, että olemme neljä onnistunutta viikkoa (huonoja hetkiä lukuunottamatta) onnistuneet täysimetyksessä. Minä ja jäbä ollaan nykyisin imetyksen suhteen jo aika hyvä tiimi. 

Vauvan sanoin

Jaksan valvoa ja seurustella ihan eri tavalla kuin ennen. Äiti on välillä vähän pulassa kun ei meinaa keksiä tällaiselle 4 viikkoa vanhalle vauvalle kauheasti mitään puuhaa. Hän yritti esimerkiksi lukea minulle satukirjasta pientä merenneitoa josta kyllä suutuin heti. Osaan suuttua monesta muustakin asiasta ja olen löytänyt voimia karjua kuin leijona! Minua harmittaa erityisesti kylmä, ulkovaatteisiin pukeminen ja nälkä, Nälkä itkuni on äidin mukaan vähän sellaista kuin olisin kuolemaisillani. Niin minusta välillä tuntuukin, kun tissi ei ilmesty eteeni heti.

Olen oppinut aika hyvin syömään tuttia, siitä saa joskus jopa lohtua. Toinen hassu juttu joka minut usein saa rauhoittumaan on vesihana. Hanan täytyy olla ihan täysillä jotta tämä keino tepsii. Äiti ja isä saavat usein seisoskella minun kanssani hanan edessä ja saatan jopa nukahtaa. Omaan sänkyyn siirrettäessä herään kuitenkin helposti. Raivareita voi saada monessa muussakin tilanteessa, kuten vaunuissa. En ole ennen itkenyt vaunuissa mutta nykyisin se välillä minua harmittaa. Äiti ja isä epäilevät ettö D-vitamiin ärsyttää mahaani, sillä alan usein itkeä muutama tunti sen oton jälkeen.

Tällä viikolla vietin taas yön mökillä (siellä oli toinenkin vauva ja äidin ja isän ystäväpariskunta) ja siellä meni tällä kertaa hirmu hienosti. Olin kuin viilipytty ja nukuin yönikin hyvin. Kävin viikon aikana myös lääkärissä (jossa muun muassa kakkasin lääkärin tutkiessa minua) ja verikokeissa. Olen edelleen himpun verran keltainen mutta en kuitenkaan huolestuttavan paljon. Verikoneen ottaminen sattui minuun hurjasti ja itkin sen päätteeksi mummin luona kaksi tuntia. Äiti yritti rauhoittaa minua ja käyttää samaan aikaan pissalla Steffi koiraa. Mummo-koira oli minusta aika kiinnostunut, toivottavasti ehdimme vielä ystävystyä. Äiti ja isä ovat taas hössöttäneet ihan turhaan, olenhan lääkärinkin mukaan ihan terve poika. Kävin myös viimeistä kertaa vyöhyketerapiassa, sillä hoitovaste on terapeutin mielestä hyvä. En enää itkenyt refluksi- tai suolistopisteestä, kuten tein kahdella edellisellä viikolla. Äiti osti minulle mansikan makuisen suihkutettavan D-tipan jonka pitäisi olla kaikkein vatsaystävällisin vaihtoehto. Ehkä se vähentää D-vitsku itkuja. 

Äidin sanoin

Meillä on kotona paljon seurallisempi, kiukkuisempi ja skarpimpi vauva. Päivisin se valvoo silmät suurina ihmetellen. Olen yrittänyt keksiä jotakin puuhaa pienelle vauvalle mutta vielä eivät viihdytä lelukaari, lelut tai kirjan lukeminen. Haluaisin aloittaa vauvalle lukemisen ihan tässä alusta alkaen, sillä minullekkin on luettu läpi vauva- ja lapsuusajan. Koen sen olevan tärkeää niin kielellisen kehityksen kuin vanhemman ja lapsen sosiaalisen kannakäymisen kannalta. 

Vaunuraivot harmittavat hieman. Minä itse haluaisin kovasti vaunuilla joka päivä joten toivon tämän meiltä jatkossa sujuvan edes jotenkin. On tylsä ajatus lähteä kilometrin päähän ja yrittää siellä hiljentää itkevä vauva. Mutta mehän harjoittelemme tätäkin vielä.

Yhden päivän ja pitkän illan vietin vauvan kanssa myös kahdestaan. Isä-ihminen pääsi katsomaan luokkakokous 2 elokuvan kutsuvierasensi-iltaa. Siellä hän sai nauttia elokuvasta, kuohuvasta ja jatkojuhlinnasta. Kyllä tekisi itsekkin mieli päästä tekemään jotain noin kivaa! En kuitenkaan raaski jättää vauvaa pitkäksi ajaksi hoitoon. Ensimmäisen lenkkini juoksin eilen äidin kanssa. Nautin kyllä jokaisesta askeleesta vaikka pian sain huomata, että tukevat liivit olisivat imetyksen aikana paikallaan. Jalka kuitenkin nousi ihan mukavasti ja odotankin innolla sitä, että pääsen oikeasti taas treenin makuun. Onneksi lenkkeilimme eilen, sillä tänään maa on jo valkoisenaan.

Viikkoon sisältyi paljon hyviä ja ihania hetkiä vauvan kanssa. Vauva katselee ympärilleen ja tuijottaa selkeästi esimerkiksi kitaraa sitä soitettaessa. Hän on ajoittain ihan tyytyväisen näköinen ja nukkuu pitkiä pätkiä unta. Viikkoon mahtui myös muutama ihan super hyvä yö, jolloin syömisen jälkeen vauva nukahti nopeasti. Yksi asia minua hieman askarruttaa, jos vauva nukahtaa tissille voiko röyhtäämisen jättää väliin? Röyhyt irtoavat ihan hyvin edelleen. 

Tällä viikolla vauva tapasi ystäviäni yläasteajoilta, iso tätiään ja setäänsä sekä tätiään ja hänen miestään. Vauvan neljän viikon kunniaksi tänään maahan sanoi valkoinen ensilumi. Täällä Haikkoossa sitä on jo ainakin 4 cm! Saimme uuden pesukoneen (ihana 15 minuutin pikaohjelma!) ja V joutui ajelemaan mökille asti vahtamaan Nissaniin talvitassut alle. Autossa on muutenkin hiukan kremppaa, takaistuinten turvavyöt ovat ihan märkiä.. Jostain valuu siis autoon vettä ja sehän ei ole hyvä juttu. 

Tänään lähden mahdollisesti tekemään treenin rakkaalle boxille. Olen kuitenkin aika hurjan väsynyt ja toisaalta haluaisin siivota, joten mietin kannattaako rankka rehkiminen ihan vielä. Vauva menee joka tapauksessa mummun ja papan luokse hoitoon illalla. 

Kolmas viikko

Aika rientää sellaista vauhtia, ettei meinaa perässä pysyä. Olen jo nyt hieman haikealla mielellä, pieni vauvani on kohta kuukauden ikäinen! Kaikki on niin uutta ja jännittävää (pelottavaakin) että välillä havahdun miettimään, olenko nauttinut vauva-ajasta? Olenko pystynyt täälä kotona "pesiessä" tarpeeksi tuntemaan sitä valtavaa onnea, joka kuitenkin on minussa. Löydän sen pieninä hetkinä, pojan katsellessa minua hetken suoraan silmiin, silitellessä pienillä sormilla tai nukahtaessa syliin. 

Vauva-aikaan liittyy valtavasti huolta. Telkkarissa pyörii parhaillaan Pitääkö olla huolissaan? - niminen ohjelmaformaatti, jossa ihmiset saavat kysyä heitä huolestuttavia kysymyksiä. Minun pääni on huolestuttavia kysymyksiä täynnä. Ne hiukan häiritsevät onnellisuuskuplaani. Onneksi ulkopuolta välillä muistutellaan että lähes kaikki vauvan oudotkin jutut ovat ihan normaaleja - hän on vielä niin pieni. Vauva kasvaa ja kehittyy ollen jo nyt kolmen viikon iässä joka päivä erilainen.

Vauvan sanoin

Jaksan seurustella ihan vähän myös päivisin. Muutaman ensimmäisen viikon nukahdin päivisin ihan välittömästi syömisen jälkeen ja nukuin kuin tukki. Öisin jaksan itkeä ja touhuta - olen ihan vain virkeä! Jos nukkuu sikeästi päivisin, öisin on sitten energiaa. Äiti ei ole tästä ihan yhtä innoissaan, hän ei paljon kanssani öisin juttele. Minua saa kyllä hyssyttää niin kauan kuin vain jaksaa, mutta laitan sen vatsavaivojen piikkiin. Äiti kutsuu vaivojani refluksiksi, minusta ne ovat vain epämukavia.

Päiviini kuuluu monta kakkavaippaa, vaunulenkki ja mahdollinen vierailu jossain. Tällä viikolla olen käynyt esimerkiksi mökillä, vyöhyketerapiassa, ravintolassa, mummilassa ja neuvolassa. Kolmannella viikolla moni asia on minua vielä jännittänyt - mökillä kun jäimmekin yöksi, imetystyynyn puuttuminen ja ihan vain liian pitkäksi venynyt neuvolakäynti. Ainiin, sinä päivänä kun täytin kolme viikkoa, minulta otettiin verikoe! Se oli aika kamalaa, itkin vuolaasti. Toisaalta olen myös ollut tosi reipas joinain hetkinä. Kävimme launatai-iltana enon, mummin, isän ja äidin kanssa uudessa porvoolaisessa ravintolassa jossa vierähti lähes kolme tuntia. Minä nukuin koko ajan, ihan lopuksi vasta iski nälkä. Ravintolan kova hälinä tai kodin palohälytin eivät minua paljon hetkauta - kun olen päässyt uneen, uneni on oikein syvää. 

En pidä kylmästä. Syödessä kuumenen kuin lämpöpatteri, mutta voi kamala jos minulle ehtii tulla jossain välissä kylmä! Itken nykyisin myös isosti nälkääni - tissistä on tullut uusi paras ystäväni. Isin syliin hiljenen hyvin ja tykkään käydä hänen kanssaan peppupesulla, sillä äidin kämmen on liian pieni. Olenhan jo isompi, kuin viikko sitten.

Neuvolassa kerrottiin minun kasvaneen viikossa noin 500 g sekä muutaman sentin pituutta. Olin aika polleana. Minulla on kuitenkin vielä hiukan keltasuutta ja uutena kiusana sammasta suussa. Miten sekin on sinne joutunut? Tuttiin olen opetellut ahkerasti, välillä se on minusta ihan mukava. 

Tällä viikolla minua ovat käyneet katsomassa äidin ystävät. Talomme oli yhtäkkiä täynnä naisia, minä en jaksanut olla hereillä ja kuunnella sitä kaakatusta. 

Äidin sanoin

Vauva on hurmaava kun se seurustelee ja pitää jo silmiään enemmän auki. Olemme yrittäneet muodostaa joitakin rutiineja ja arkirytmin. Aika usein saa huomata, ettei sellainen noin pienen kanssa onnistu. On vaikeaa sopia aikatauluja tai ajoittaa kylpyhetki iltaan ennen nukahtamista. Milloin vauva oikeastaan nukahtaa? Se viihtyy tissillä niin hyvin, että välillä syödään tasaisesti kahden tunnin välein. Olin oikein iloinen siitä että vauva on kasvanut hyvin.

Huolenaiheita ovat jatkuvat unisäpsyt ja ajoittaiset refluksityyppiset oireet. Välillä valvotaan öisin kaikki kolme - en puhu tunnista tai parista vaan koko yöstä. Vauvan röyhyt ovat aika tiukassa ja niitä saa oikeasti metsästää. Vauva hakee myös lohtua kurjaan oloon tissistä ja kierre on valmis - jatkuva syöminen aiheuttaa vatsavaivat. Vauva itkee sydäntä särkevästi aamuyöllä, kuka voi olla antamatta tissiä kun se on ainoa keino. millä pieni hiljenee? 

Tätäkin opetellaan. Imetysvaikeudet me voitimme, kyllä vielä nämäkin. Vauvalla on lisäksi välillä oikein hyviä hetkiä ja kokonaisia öitäkin. Tärkeintä myös, että hän kasvaa.

Syksy on tullut ihan kirjaimellisesti. Olen havahtunut siihen, että iltaisin ei voi mennä ulkoilemaan mustaan vuorautuneena jos on itsesuojeluvaisto tallella. Joka päivä sataa enemmän tai vähemmän. Oma palautumiseni on ollut aika nopeaa, tikit eivät oikeastaan enää kolmen viikon kohdalla vaivaa nimeksikään ja muutenkin olo alkaa olla normaali. Omassa painossani olin jo viikon kohdalla. Voisin varmasti jo tässä kolmen viikon kohdalla aloittaa liikunnan vaunulenkkien lisäksi. Kaipaan tassia ja kunnon  hikitreeniä, onneksi jälkitarkastukseen ei ole enää montaa viikkoa.

Millainen synnytys oli isän mielestä?

Kyselin muutaman kysymyksen V:ltä liittyen synnytykseen. V oli synnytyksessä ja osastolla ollessa ihan korvaamatona apu. Nostan kyllä hattua kaikille jotka ovat selviytyneet synnytyksestä ilman apujoukkoja! Meidän synnytys oli pääasiassa postiivinen kokemus, niin kuin isän vastauksistakin selviää. 

Millaisia ennakkokäsityksiä sinulla oli synnytykseen liittyen?

Ajattelin sen olevan kivulias, pitkä ja väsyttävä. Olin myös varma että pessimismi iskee päälle jossain vaiheessa ja se kiukku kohdistuisi lähinnä minuun. Luulin, että usko loppuu jossain vaiheessa.

Vastasiko synnytys ennakkokäsityksiäsi?

Synnytys oli pajon helpompaa kuin kuvittelin kaikilla edellä mainituilla osa-alueilla. Aika kului paljon nopeammin kuin olin ajatellut.

Millainen rooli sinulla oli synnytyksessä?

Jeesailla ja pysyä positiivisena. Hoidin myös käytännön juttuja. Lähinnä höpöttelin ja pysyin kaverina. Lämpöpussin lämmittäminen ja sillä jeesaaminen oli mun tehtävä.

Oliko synnytyksessä mukavia hetkiä?

Ylipäätään siellä oli koko ajan jännittävää, hauskaa, uutta ja erilaista. Jotain ihan arjesta poikkeavaa. Olin koko ajan aika innoissani. Synnytys ja sairaalassa olo oli hauskaa aikaa - jäi jopa sellainen "festarihaikeus" kun se kaikki oli ohi. Ikään kuin tyhjä fiilis.

Mikä oli kaikista jännittävin vaihe?

Ponnistusvaihe ehdottomasti. Mietin jääkö Heidi henkiin kun pää oli syntynyt (huudosta päätellen). Sitten tietenkin se että itkeekö vauva synnyttyään. Laskin myös melko nopeasti vauvan varpaat.

Kokeilitko ilokaasua?

Joo, hyvää kamaa. 

Olitko tyytyväinen synnytykseen ja henkilökuntaan?

Olin. Mun mielestä kaikki tapaamamme ihmiset olivat välittäviä, eivät tehneet vain työtään vaan olivat siellä meitä varten. 

Millainen oli sinun ja vauvan ensikohtaaminen?

Heidi lähti peseytymään ja sillä välin puin vauvaa. Vauva taisi olla ihan unessa joten pukeminen ja vaipan laittaminen meni helposti. Sitten sain vauvan syliin. 

Miltä tuntui tulla isäksi?

Puolessa tunnissa "isän rakkaus" oli iskostunut. Nyt se vaan kasvaa koko ajan, mikäli mahdollista.

Lähtisitkö uudestaan mukaan synnytykseen?

Lähtisin ehdottomasti. Omasta mielestäni minulla ei ole petrattavaa - hoidin hommat aika mallikkaasti, vaikka itse sanonkin. Kokeilisin ehkä vetää vielä paremmat ilokaasupäädyt :)

Toinen viikko

Aika rientää, pikku jäbä on jo kaksi viikkoa vanha. Millainen tuo toinen viikko sitten oli vauvan ja äidin mielestä?

Vauvan sanoin

Tissiraivo on takana päin, sillä tällä viikolla minä opin syömään! Äiti taisi olla jo ihan hermona joka sai minutkin stressaamaan. Pullosta tuli helposti ja mukavasti, ei minulla ollut mitään valittamista sen suhteen. Äiti kävi jossakin imetystuki päivässä jonka jälkeen minä sitten suostuin syömään rintakumin ja ruiskun turvin. Äiti taisi olla onnesta soikeana, meidän ruokailuhetket lyheni ja muuttui kiukuttomiksi. Kiitos vain imetystukihenkilöille, jotka tsemppasivat (lähinnä äitiä). Eräänä aamuna äiti sitten tarjosi tissin minulle sellaisenaan. Pohdin ja mutristelin hetken, mutta sitten ajattelin yrittää. Tuosta aamusta lähtien olen syönyt molempia tissejä oikein hienosti eikä äidin ole tarvinnut pumppailla ja pestä rintakumia öisin. Äiti oikein säteilee ja minäkin opin rakastamaan tissiä. Joinakin öinä en haluaisi muuta tehdäkkään kun olla tissillä, vaikka se taitaa aiheuttaa minulle vatsan väänteitä. Ehkäpä tasapaino vielä löytyy, nyt kuitenkin iloitaan onnistuneesta imetyksestä. 

Öisin minä ihmettelen ja seurustelen, olen paljon enemmän hereillä. Neuvolatäti kävi meillä kylässä ja minä kävin myös neuvolassa. Olen päässyt vajaa toisen viikon ikäisenä myös vierailemaan sekä mummin että mummun luona. Olen hoitanut molemmat vierailut mallikkaasti. Meillä käy vieraita edelleenkin aika paljon - joskus jaksan olla hereillä, useimmiten en. Olen päässyt tapaamaan kummiani skypen kautta ja tavannut kaksi alle vuoden ikäistä vauvaa. Meillä oli kotona aika paljon vilinää ja vilskettä kun kolme pientä vauvaa itki eri puolilla taloa. Päivisin olen aika rauhallinen tapaus, annan vanhempieni puuhastella ja viihdyn myös itsekseni, Haluan olla enemmän hereillä ja tykkään hengailla sylissä, mieluiten pystyasennossa.

Mahani vaivaa minua. En osaa sanoa miksi, mutta olo on kurja. Joskus se liittyy kakan tekemiseen, joskus minua närästää. Äitiäkin aina närästää, joten ihmekkös tuo, Olen alkanut itkeä öisin, jota vanhempieni on vaikeaa katsella. Vauvat itkevät tietenkin, mutta minua selkeästi harmittaa jokin mahassani. Sen vuoksi olen näinkin pienenä käynyt jo vyöhyketerapiassa. Terapeutin mukaan minun suolistoni luultavasti on vielä kehittymätön, akupisteitä painaessa olin aika itkuinen. 

Hurmaan silti kaikki ympärilläni päivittäin. Painoa olin saanut toisen viikon aikana 150 g ja olin ehkä hiukan vähemmän keltainen. Neuvolatäti kutsui meidät kuitenkin vielä kontrolliin seuraavalla viikolla. Heijasteeni olivat ihan kunnossa ja neuvolatäti kehui minua jänteväksi vauvaksi!

Äidin sanoin 

Ensinnäkin, ihanaa kun imetys onnistuu. En voisi olla siitä iloisempi. Olen alkanut hiukan harmitella, miten meitä imetykseen ohjeistettiin osastolla ollessamme. Miksi meille tyrkytettiin rintakumi? Vauva imee rintaa nyt niin mallikkaasti. Imetystyyny on ihan korvaamaton kapine - olen jo kertaalleen pessyt sen sappiseippualla kakkavahingon päätteeksi ja todennut sen myös kuivuvan seuraavaalle syötölle! 

Vauva viihtyy ulkona vaunuissa ja autossa. Silloin uni on syvää. Päivisin pääasiassa pikku V nukkuu missä vain ihan rauhassa ja herää itse syömään. Öisinkin vauva osaa jo itse herätä syömään. Olen hiukan huolissani maitoni riittävyydestä, mutta eiköhän pissavaippojen normaali määrä kerro sen saavan tarpeeksi ruokaa? Jokainen vanhempi varmasti stressaa tästäkin asiasta. Nyt kun imetys ei ole enää ongelma, keskityn miettimään muita asioita.

Nämä "muut asiat" ovat vatsavaivat. Diagnosoin vauvaa joka yö erilaisten oireiden perusteella. Onko sillä refluksi, koliikki, kehittymätön suolisto vai jopa vatsatauti? Ensimmäiset kaaripulautukset säikäyttivät. Lohduton itku (kiljuminen) on kamalaa katseltavaa, miten voisin vauvaa auttaa? Olen jo ostanut muutamaa erilaista maitohappotippaa, cuplatonia ja varautunut vatsaystävällisellä D-vitamiinilla. Käytin vauvaa myös vyöhyketerapiassa. Se on niin kovin pieni, ettei millään haluaisi sen vielä kärvistelevän mahansa kanssa. Se ehtii kyllä, vielä aikuisiässäkin.. Olen jättänyt ruokavaliostani nyt pois vehnän ja suklaan, sekä vähentänyt maitotuotteet ihan minimiin. 

Oma oloni on aika hyvä jo. Tikit eivät enää istuessa vaivaa, tuntuvat kyllä. Paino on nyt jopa hiukan vähemmän, kun ennen raskautta. Energiaa olisi, jos vauva saisi nukuttua hiukan pidempiä pätkiä öisin. Tällä hetkellä joudun ottamaan univelkaa kiinni päivisin, jolloin minulla olisi muutakin tekemistä.