Kuulumisia kuvien kera

Meidän pieni maistelija. Lusikka maistuu vielä aina jälkkäriksi. Ainakin porkkanaa on maisteltu niin reippaasti että muidenkaan makujen kanssa tuskin tulee ongelmia, Täöstä on kertonut pidemmän aikaan jo se, että pikku V laittaa kaiken ihan epäröimättä suuhunsa ja oikein mussuttaa ja makustelee. On se sitten oma kettu, peiton kulma, vauvauinnin ohjaajan käsi tai sitten lusikallinen sosetta. 

Pieni polskuttelija odottelee pääsyä altaaseen. Jostain syystä itse uiminen tällä kertaa harmitti ja koko juttu meni ihan itkuksi. Äiti unohti pestä hiukset ennen altaaseen menoa, vauva itki altaassa, saunassa, pukiessa ja vielä kotimatkalla.. Nälkäkin oli kaikilla kolmella. Kotiin päästyämme pieni haava varpaassa aiheutti sellaisen sotkun ettei tosikaan! Pikku V ehti tietenkin verta vuotavan varpaan kanssa pyöriä koko leikkimaton ja vielä olkkarinkin maton läpi. Onneksi on sappisaippua ja vielä toistaiseksi vanha matto paikoillaan. Läheltä piti ettei oltu jo hankittu uutta tässä vaiheessa, uusi matto tulee parin viikon sisään. Perjantai ei ollut meidän päivä!

Noh, ei se soseiden vääntäminen ainakaan ihan ekalla kerralla ollut kovin näppärää. Keittiössä räjähti pommi ja porkkanan sekaan taisi eksyä hiukan liikaa mun maitoa. Riittäisiköhän pelkkä soseuttaminen vai pitääkö oikeasti pursottaa kaikki vielä siivilän läpi? Olenkohan vaan vähän hysteerinen tässä(kin) asiassa. Seuraavan lapsen kohdalla riittää varmaan pelkkä haarukalla hienontaminen, haha!

Joku vinkkasi mulle että vauvat tykkää katsella kaloja ja muutenkin viihtyy lintsin sealifessa. Lomaohjelmaksi kävimmekin siellä oikein kummisedän kera. Tykättiin, kaikki neljä. Ostimme meille aikuisille iltaliput jotka sai 10€ hintaan ja tuon viimeisen parin aukiolotunnin aikana ehti kyllä hyvin kiertää koko mestan. 

Pikku V on alkanut tosi paljon pyöriä. Vaikka hän ei vielä ryömien liiku pitkiä matkoja, löytyy V aina jostain ihan muualta kuin mihin hänet jättää. Sohvan alle on esimerkiksi kauhean kiva pyöriä!

 Äiti on päässyt reilu viikko sitten kampaajan penkkiin ja se tuli kyllä tarpeeseen.

Rakas paketti, parasta ulkoiluseuraa.

Lomailua Salusjärvellä

Mökillä kaikki hyvin.

Pulla päivässä pitää maidon rasvaisena. Mökillä sain minäkin maistella maidotonta ja gluteenitonta pullaa joka oli tosi herkkua. 

Siinä ne kaksi rakkainta.

Pyörähdimme myös vähän kaupoilla ihastelemassa juoksurattaita. Sellaiset laitan hankitaan heti kun raaskin ja pikku V saa niissä istua. Juoksurattaita saa kyllä katsella euron kuvat silmissä, en ihmettele että niiden myynti on melko pientä (liikkeen myyjän mukaan noin yhdet rattaat vuodessa!) Miksi rattaiden juoksukelpoisuus, eli hyvä jousitus ja isot renkaat nostavat hinnan ihan pilviin? Täytyy laittaa lotto vetämään. Vauvalla on tässä uutta reimaa päällä, toi kypärämyssy-pipo on ainakin ollut ihan hitti rimpuilevaa vauvaa pukiessa. 

Loimulohta ja kaveriksi perunaa. Niin simppeliä ja niin hyvää. 

Mökkipihaan päästyämme oli heti pinkaistava jäälle! Mahtava auringonpaiste, jokamaaston mökkivaunut ja perhe seurana. Parasta!

Myöhemmin illalla kävin jäällä vielä uudemman kerran, tällä kertaa sukset alla. Aurinko laski lenkin aikana, suksi luisti ja hiljaisuus helli. 

Viikonloppu mummilassa

Viikonloppua vietettiin vauvan kanssa mummilassa. Tuli käveltyä pitkiä lenkkejä, syötyä hyvin ja leivottua laskiaispullaa. Vauvakin viihtyy hyvin mummilassa, kukapas ei! Flunssa ollaan jo lähes selätetty ja uloskin uskaltauduttu, vaikka diagnoosi vaihtui laryngiitistä bronkiittiin.

Hiihtoloman alkajaisiksi vietämme yhden päivän kotona villasukat jalassa ja karkaamme sitten mökille muutamaksi yöksi. Aika luksusta kun saadaan viettää kaikki kolme lomaa yhdessä, isi-ihminenkin on menossa mukana. 

Ihana itse tehty

Koska ollaan edelleen kipeinä oli mulla aikaa kuvata jotakin ylimääräistä. Meidän vauvalla on tosi paljon erilaisia itse tehtyjä juttuja jotka ovat hirmu hienoja ja meillä ihan päivittäisessä käytössä. Itseltä ei löydy taitoa väkertää mitään villasukkaa kummempaa mutta onneksi on ympärillä ihmisiä jotka ovat todella taitavia käsistään ja viitseliäitäkin. Jokaista itse tehtyä juttua kyllä arvostaa kun ei omasta takaa kovin moni juttu edes onnistuisi! Jospa ne vauvan soseet tekisi pääasiassa itse, siinä ehkä onnistuisin ja se olisi mulle ihan hyvä tavoite. Soseet muuten aloitetaan heti kun tää tauti on selätetty ja maha toipunut tästä(kin) rasitteesta.

Tämähän ei sinänsä ole pelkästään vauvalle vaan sopisi mihin tahansa spottiin meidän kotona. Meillä se kuitenkin viimeistelee vauvanurkkauksen ja on vaan niin hieno! Muutaman kerran on saanut maton potkaista äkkiä sängyn alle kun pissasuihku on hoitopöydällä yllättänyt vaipan vaihtajan - väri ei välttämättä ole se kaikkein anteeksi antavin mutta itse halusin juuri valkoisen. 

Vaikka vauva on saanut useitakin peittoja ovat ne kaikki olleet meillä ahkerassa käytössä. Peitot ovat vaunuissa ja turvakaukalossa lämmikkeenä, päikkäri peitteenä, pötköttelyalustana ja menossa mukana kodin ulkopuolella. Vaippasiltaan hengaileva vauva on kiva kääräistä peittoon ja ottaa kainaloon ihokontaktiin. Aika paljon kaikkea rättiä ja peittoa saa vauvan kanssa kuljettaa mukanaan eikä juuri koskaan turhaan! Meidän poika kun rakastaa rättejä ja peittoja ja möyryää mielellään niiden seassa. Nämä kuvissa esiintyvät yksilöt ovat lisäksi niin kauniita että niillä voi lisäksi ihan vain koristella pinnasängyn tai käyttää vaikka itse hartiahuivina.

Tähän silkkiin poika kääräistiin synnärillä ja melkeinpä hän on siihen kääräistynä edelleenkin. Silkki kulkee huoneesta toiseen tiukasti pienissä käsissä, sen avulla nukahdetaan, se tuo turvaa, tuntuu mukavalta ihoa vasten, maistuu ilmeisen hyvältä, hengittää eikä hiosta ja tarjoaa vauvalle keinon hoivailla itse itseään. Ihan pienenä pikku V kapaloitiin aina silkkiin ja hän nukkui sen sisällä pelkällä vaipalla. Meidän silkkiä koristaa yksisarviset johon on siihenkin oma syynsä. Jokaisella vauvalla pitäisi olla oma tällainen, ehdottomasti. Meiltä silkki löytyy niin isossa kuin pienessä koossa.

Tässä vielä kuvaa pienestä potilaasta säkkituolissa silkki kainalossa. Tuttu näky mihin aikaan vain vuorokaudesta, Säkkituoli on myös itse tehty, siitä olen kirjoitellut aikaisemminkin täällä blogissa. Asento muuttuu vauvan kasvaessa mutta samassa tuolissa viihdytään edelleen. Säkkituolia vasten voi myös isi tai äiti torkkua, sekin on testattu!

Vaunuleluksi "tilasin" tällaiset ihanat pöllöt mustana ja valkoisena. Näitä on vauva katsellut aina kun on jaksanut vaunussa olla hereillä ja ne ilahduttavat vaunun lykkääjänkin silmää. Myöhemmin irrotan ne vaunusta ja annan pikku V:n leikkiä näillä muussa yhteydessä. Niin kauan kuin vaunuilla mennään saavat pöllöt riippua kuitenkin vaunulenkeillä mukana. 

Kaikki villaset vaatteet ja asusteet on varmaan aika tyypillinen itse tehty juttu mutta me ollaan saatu kyllä ihan erityisen hienoja yksilöitä. Villaista haalaria ollaan V:n kanssa ihasteltu vuorotellen ja puetaan se pojalle aina kun on siihen mahdollisuus. Villapuvussa vauva on jotenkin erityisen suloinen! Lisäksi meillä eniten käytetty pipo on tämä valkoinen nallekorvapipo. Pipo on neulottu pörrökarvalangasta ja ollaan tykätty tästäkin enemmän kun mistään kaupasta ostetusta. 

Tätä ei kukaan varsinaisesti ole tehnyt juuri meidän vauvalle mutta itse tehty se on kuitenkin. Hankin tämän joskus raskaushormooneissani pienestä käsityöliikkeestä ja kyselin sen taustoja innoissani enemmänkin. Näitä tekee sellainen päälle 80 v. mamma omin kätösin ja jokainen myynnissä ollut alusta on uniikki. Ajattelin silloin etten varmaan koskaan raaski tätä ottaa käyttöön (ei saa pestä koneessa) mutta toisin kävi - ainut hoitoalusta mitä olen hoitopöydällä käyttänyt on tämä hetken mielijohteesta ostettu pirtsakka hoitoalusta. Pinta on likaa hylkivä ja sen voi helposti pyykäistä puhtaaksi märällä rätillä. Pidän tässä päällä kyllä ikean hoitoalustasuojia jotka saa heitettyä koneeseen pesuun.

Viimeisimpänä mutta ei todellakaan vähäisimpänä pikku V:n pinnasänkyyn itse tehty reunapehmuste. Reunapehmusteiden hinnat huitelevat useissa kympeissä ja etenkin isi-ihmisen silmät hiukan suurenivat kun kerroin että sellainen on pinnasänkyyn pakko hankkia. Kovan työn ja tuskan takana tämä varmasti oli mutta onhan se nyt niin hieno ja ihan spessu juttu vauvan sänkyyn. Reunasuojusta saa pidennettyä sängyn mukana (meillä vanhanaikainen pinnasänky jossa on ajan patinaa ja kulumaa ja joka on pienimmässä mitassaan ainoastaan äitiyspakkauksen kokoinen) ja saimme tietenkin vaikuttaa kankaiden väreihin ja tekstuuriin. Siellä pilvien keskellä on otettu jo monet turvalliset unet eikä käsien huitominen haittaa, pilvet ei päästä pientä kättä pinnojen väliin eikä pää kolise kun kääntyilee akselinsa ympäri! Jos vaan osaa ja viitsii voi itse tekemällä säästää monta euroa ja saa juuri sellaisen pehmusteen kuin itse haluaa. 

Tästä, kaikista yllä mainituista ja monista muistakin itse tehdyistä lahjoista ollaan meillä äärimmäisen kiitollisia. Kyllä meidän vauvan (.. ja vanhempien) kelpaa! 

Terveisiä sairastuvalta

Jos se edellinen flunssa oli mun mielestä kamala niin mikäköhän sana olisi hyvä kuvaamaan tätä tautia. Pikku V onkin nyt ihan oikeasti kovassa flunssassa, diagnoosina laryngiitti eli kurkunpääntulehdus. Vauva pihisee, on räkäinen, tukkoinen, voimaton ja väsynyt eikä saa kunnolla syötyä tai nukuttua. Taas ovat vanhemmat täällä sydän sykkyrällä - lisäksi tauti on käynyt enemmän tai vähemmän meidät kaikki läpi. Yöllä istutaan höyryssä tai heijataan lasta ulkona, höyry saa limat liikkeelle ja kylmä ilma rauhoittaa kurkun turvotusta. Yskäkohtaukset on aika rajuja ja kaiken liman selvittäminen ei ole kivaa katseltavaa. Onneksi pikku V on aika hyvä yskimään, sekään ei kai ole mikään itsestäänselvyys.

Nyt ei ole enää kyse vain vauvan viihdyttämisestä sisällä kun uloskaan ei viitsi mennä vaan oikeasti ihan vaan selviytymisestä tämän taudin kanssa. Mehän ollaan taas ihan toinen jalka lääkärissä (tai jopa ambulanssissa) koko ajan. Niin vaikeaa on arvioida milloin on oikeasti hankalaa saada happea ja milloin on kyse vain siitä "kuulostaa pahemmalta kuin onkaan". Lääkärissä käynti kuitenkin rauhoitti sillä keuhkoista ei löydy mitään pihinöitä. Laryngiitti on sitten kuitenkin se mukavampi vaihtoehto siihen ahtauttavaan keuhkoputkentulehdukseen verrattuna.

Kotihoitoniksit on ainakin kaikki kokeiltu ja vaikka mitä juttuja hankittu kaapit pullolleen. Oikeastaan meillä oli jo snifferiä, suolasuihketta, flunssaöljyä ja särkylääkettä viime flunssan jäljiltä. Flunssa menee vauvoilla aika usein myös mahaan eli vaipansisältö on myös aina täysi ylläri - minkä väristä tuotosta tällä kertaa? Kurjinta on missata kaikki harrastukset ja äidillä tunteisiin menee vauvan syömättömyys. Rintaraivot x 100 koska happi loppuu, nenässä on räkää, yskittää, väsyttää, ei kiinnosta, äiti on tyhmä ja muuten vaan. Nälkä olisi koska kaikki muu menee suuhun ja kaikkea muuta imetään napakasti. Voihan vauva, söisit vain, äitis tulee hyseeriseksi kun metsästää niitä viittä pissavaippaa päivässä ja masentuu jos niitä ei saada!

Puiset lelut on olleet nyt flunssassa se juttu koska ne on helppo puhdistaa kuolasta ja räästä. Meillä on kivoja BRIOn puisia leluja jotka on nyt olleet testissä. 

Joko taas?

Pikku V on taas kunnon yskässä. Vähän kuumettakin on ja veto ihan pois. Ruoka ei maistu ja refluksi räjähtää käsiin, kuten edelliselläkin kerralla flunssassa.

Hankalinta on kun vauvan kanssa on jumissa kotona neljän seinän sisällä, ulkona saisi hyvät unet ja ilmakin on aivan ihana. No, me koitetaan kehittää jotain tilalle. Toivotaan että menee tällä kertaa nopeammin ohi.

Tanssitorstai

Torstai on tanssipäivä. Aamulla käydään pikku V:n kanssa vauvatanssissa ja illalla mulla on vielä oma aikuisten tunti. Tanssi on mulle tosi rakas harrastus ja oon välillä tuolla vauvojen seassa ihan tippa linssissä kun huomaan jonkun pikkuisen nauttivan ja saavan liikkumisesta iloa. Pikku V tuntuu myös tykkäävän, tosin myöhemmin kun vauva kannattelee itseään vähän napakammin me saadaan tanssitunneista varmasti vieläkin enemmän irti. Tunneilla käydään rakkaassa Taidetehtaan tanssikoulussa jossa olen käynyt tunneilla siitä asti kun paikka on perustettu. Iso peukku Taidetehtaan tanssikoululle ja kaikille tyypeille sen takana!

Kotona ollaan sitten ihmetelty missä (tai miten) me voidaan nukkua päikkärit kun pieni köhä ja kova pakkanen ei salli vaunuissa nukutusta. Viime kerrasta viisaampana en laita vauvaa ulos edes lievässä yskässä, viimeksi meille kävi sen jälkeen hassusti. En tiedä mitä hattutemppuja multa vaaditaan että saan pikku V:n nukkumaan..

 Tänään ollaan tässä nukutusprojektin väsytys vaiheessa myös kokeiltu Lidlistä napattua jarrusukkahousuja. Niillä on helppo opetella ryömimään kun sukkis ottaa mukavasti kiinni lattiaan. Paljon treeniä ja energia palaa, ehkä sitten nukutaan!

Talvi parhaimmillaan

Muutama päivä ollaan saatu nauttia upeista lenkkisäistä. Meitä ei pakkanen pelota. Vauva vaunuun ja super ihanasta talvesta nauttimaan. Pongailtiin kyllä jo ensimmäisiä kevään merkkejä, talojen katoilta sulaa jääpuikkoja ja vielä viiden aikaan iltapäivästä ulkona näkee nenäänsä pidemmälle. Kyllä valo ja aurinko tekevät ihmeitä, aamulla on helpompi päästä ylös ja energiaa riittää pidemmälle iltaan. Lisäksi D-vitsku imeytyy, hengitys höyryää ja vauva nukkuu sikeesti. Super hyvää keskiviikkoa kaikille! 

Uusi puuhamatto

Me löydettiin neuvolasta sellainen koppa jossa oli kiertoon meneviä vaatteita ja tekstiilejä. Pengoin vaatekoppaa ihan innoissani ja olisin löytänyt vaikka mitä aarteita, mutta V minua toppuutteli kantamasta kotiin enää yhtään lisää vaatteita. Lisäksi on varmasti jokunen muu perhe, joka vaatteita oikeasti tarvitsee, pikku V:llä on ihan liikaa vaatteita jo nyt. Kuitenkin tätä kuvien puuhamattoa en voinut jättää koppaan lojumaan. Tämä taitaa olla ihan ikeaa ja olen sitä uutena katsellut jo aiemmin. Ongelmana on ollut löytää tarpeeksi suuri, juuri sopivan pehmeä/napakka alusta kaikkeen pikku V:n pörräämiseen ja puuhailuun lattialla. Siinä se matto sitten oli, ilmaiseksi neuvolan kierrätyslaatikossa! Pesin sen ja se on kuin uusi. Kyllä meidän nyt kelpaa harjoitella uusia taitoja ja tutkia vaikka niitä varpaita! 

Kuvan kettu on myös ikeasta ja sen pikku V sai nimpparilahjaksi mummulta ja pappalta. Elloksen mustat kietaisubodyt ovat taas mummilta ja olleet päällä nimppareista asti aina kun ovat puhtaana. Musta ja vielä kietaisu, siitä meillä tykätään ja kovaa!