Suklaajuhla

Jo toinen suklaajuhla ilman suklaata. Montakohan suklaatonta juhlaa mahtuu tähän imetysaikaan? Ilman herkkuja minun ei silti tarvinnut olla, sillä pääsiäisenä saimme nauttia molempien isovanhempien ruokapadoista ja myös ravintolaruoasta. Herkuttelun lisäksi pääsiäiseen mahtui sitä tuttua ja turvallista kevätflunssaa, yhdessäoloa, ulkoilua, pihatöitä, pitkiä yö- ja päiväunia, pikku-miehen kanssa puuhailua ja saunomista. Päiväkahvit vanhankaupungin kahvilassa ja lettukestit illan päätteeksi mökillä. Ei huono pääsiäinen, akut ja masut on nyt täynnä!

Pikku-mies istuu nyt paljon paremmin kuin vaikka viikko sitten. Äkkiä nämä taidot harjaantuu, oppispa sitä myös itse uutta yhtä nopeasti. Marakassit täytyy tietenkin olla molemmissa käsissä!

Mulla oli visio kuvata pikku V:tä mökillä vanhassa matkalaukussa. Tällainen ajatus on ollut ihan siitä asti kun silittelin vielä vauvamahaa mökin sohvan nurkassa. Sanotaan niin että ensimmäisellä kerralla visio ei onnistunut. Otetaanpa joskus uusiksi! Ainakin sai nauraa vedet silmissä.

Pikku V sai puolivuotislahjaksi tällainen tornin. Sekä poika että äiti ovat tornista innoissaan. Voi mitä nostalgiaa!

Mökillä meillä oli varrasbileet ja pöytä täynnä ihania tyyppejä. Jokainen sai koota oman vartaan ja tuikata sen grilliin. Hauskaa, maukasta ja jotain uutta. Hyvä mummu!

Ehdittiin me olla kotonakin, isi oli pääsiäisestä muutaman päivän töissäkin. Enää meillä ei kauheasti sitterissä istuskella. Joskus äiti "köyttää" lapsen sitteriin jos kädet ovat hetken aikaa kiinni jossain muussa jutussa. Sitterissä viihdytään vain joitakin minuutteja. 

Aamukahvit vanhankaupungin sydämessä. Oli kirpakkaa ja luntakin sateli, mutta samalla aurinko paistoi. Pikku-mies oli koko kahvittelun ajan hissukseen rattaissa vaikka oli herännyt jo matkalla sinne. Minä taas avarsin ruokavaliota pääsiäisen tienoilla ja kokeilin rohkeasti víljoja, hiukan maitoa ja mausteita. Johonkin poika sitten pääsiäisen lopulla reagoi ja oli taas silminnähden mutkalla. Lisäksi vatsan sisältö löytyi lähinnä vaatteista ja lattioilta. Nyt on taas vauvan onneksi arki ja äiti palasi riisiin. Kaikki siis hyvin ja pääsiäinenkin on vain kerran vuodessa!

Muutama upeampi hetki ulkona tallentui kameraan saakka. Kyllä se kevät siellä on vaikka välillä sataa vielä lunta. Lämpöä isommalle rouva aurinko, kiitos! (Miksi aurinko on mielestäni ehdottomasti rouva?)

Vaikka kotitekoinen safka on usein vähintään yhtä hyvää, on ravintolassa ajoittain ihanaa käydä. Lämmin ruoka ilmestyy eteen ja tehtäväsi on vain syödä se (..arvostella se). Joku muu on sen kokannut (..sotkenut) ja joku muu sen siivoaa. Parasta on tietenkin se että joku vielä tarjoaa ravintolaillallisesi. Kiitos veljeni, kyllä mamma(t) taas nautti!

Mummi oli laittanut ihanan pääsiäisen. Ihastelimme pikku V:n kanssa kymmeniä tipusia ja haaveilimme molemmat suklaasta. Ehkä ensi vuonna..

Tämä oli silloin kun aurinko oli esillä ja lämmöt olivat kohdillaan. Sekin tapahtui tämän pääsiäisen aikana. Meidän vauva se istuu jo muuten rattaissa! 

Kuten joulunkin jälkeen myös nyt tekee mieli kiittää. Kiitos mukavasta pääsiäisestä kaikille teille jotka meitä taas hellitte tai muuten vain läsnäololla ilahdutitte 💛

Puolivuosikas

Vauvavuosi on jo puolessa välissä. Tutuu että vauvoista ja vauvan hoidosta on nyt jotakin sanottavaa, ehkä jotakin osaamista, mutta silti moni asia vaatii edelleen opettelua ja uutta tulee jatkuvasti. Vaikka ollaan vauvan kanssa jo jollakin tavalla "turvallisilla vesillä", eikä enää läheskään yhtä usein pelkkänä kysymysmerkkinä, on tämä matka edelleen ihan yhtä jännittävä myös näin vanhemman näkökulmasta.

© Jannamari Palo

On ihanaa päästä myötäelämään puolivuotiaan lapsen arkea. Joka päivä opitaan jotakin uutta ja vähintään ihmetellään jotakin vanhaa. Tutustumista, innostusta, iloa ja ihmetystä. Jotakin voi löytää maton alta ja maton päältä - vauvaa kiinnostaa asiat aina vain ylempänä. Hän hakee jo hienosti konttausasentoa ja nouseekin siihen heijaamaan kuten vauvoilla on ennen konttaamaan lähtemistä tapana. Ryömien liikutaan vauhdikkaasti eteenpäin ja istuminen sujuu paljon paremmin kuin kuukausi sitten. Ruoat nautitaan tietenkin omassa syöttötuolissa jossa istuminen on varmaan merkittävimmin parantanut myös lattialla istumista. Hienomotoriikkaa harjoitellaan sormiruokailemalla ja nuppipalapeleillä. Kohta se pinsettiote sieltä löytyy, kunhan malttaa.

© Jannamari Palo

Maltti on valttia, yritän usein meidän vauvalle kertoa. Hän kun on ihan hiukan malttamaton. Pikku V on suuna päänä touhuamassa ennen kun ehdin edes avata suutani. Hänellä on hyvin lyhyt pinna, jos vauvasta voi sellaista huomata. Ovatko kaikki vauvat hätähousuja? Tempperamenttia löytyy ja pikku V osaa jo nyt olla ajoittain aika vaativa. Pikku V haluaa lisäksi tehdä kaiken mahdollisen itse, syömisestä poskien rasvaamiseen. Vaipan vaihtaminen on nykyisin hankalaa kun tyyppi kiepauttaa itsensä aivan välittömästi ympäri ja lähtee mönkimään vauhdikkaasti eteenpäin. Harmia aiheutuu juuri iltatoimista tai yleensä vain äidin hitaudesta.

© Jannamari Palo

Harrastuksissa ja kyläillessä vauva V on ihan hirmu reipas. Hän osallistuu, ei hermostu ja ajoittain näyttää selkeästi myös nauttivan. Kaikki sellainen kiukuttelu, jos sellaista nyt joskus on, jää viimeistään kun poistumme kotiovesta. Missään kodin ulkopuolella meillä harvoin on mitään ongelmia pikku V:n kanssa. Autossa ei enää nukuta samalla tavalla kuin ihan vauvana ja joskus äiti onkin pulassa kun pidemmän ajon aikana vauva rupeaa kyllästymään. Silloin täytyy luukuttaa fröbelin palikoita ja esitellä kaikki mahdolliset lelut mitä sattuu olemaan mukana.

© Jannamari Palo

Yöt sujuvat suhteellisen hyvin. Vauva syö yhden kerran yössä, siinä klo 2-3 välillä, mutta silti äiti pomppii sängyn luona useita kertoja suoristamassa jumissa olevaa vauvaa. Pikku V mönkii (harjoittelee ryömimistä ja konttaamista) itsensä ihan kummallisiin solmuihin pinniksessä ja herätessään tähän myös hermostuu. Nyt muutamana yönä on tullut jokin klo 4.30 levottomuus jolloin vauva on yhtäkkiä aivan skarppina sängyssään - unesta ei ole tietoakaan. Minä (vielä, kun tätä yörumbaa ei ole kestänyt kovin kauan) lähinnä ihmettelen näitä vauvan yöllisiä touhuja ja olen huolissani hänen omasta jaksamisestaan. Kahdeksan tunnin mittaisesta yöstä touhutaan varmaan ainakin se pari tuntia jolloin yöunen pituus jää aika lyhyeksi. Miten tuollainen kirppu jaksaa koko päivän sellaisilla unilla? Päiväunet uhkaavasti lyhenevät koko ajan, mutta se varmaan kuuluu asiaan. Nyt on otettu usein iltaisin myös ihan kunnon unet, nekin mahdollisuuksien mukaan ulkona rattaissa.

© Jannamari Palo

Vauva olisi nyt ihan valmis rattaisiin. Olen jo monta viikkoa metsästänyt meille täydellisiä rattaita ja löytänytkin ne. Bumbleride Indie 3, ne minä haluan. Ne ovat kevyet, kauniit, ergonomiset, lenkkikäyttöön soveltuvat ja laadukkaat. Sitten kun nuo kärryt käytettynä osuvat kohdalle en aijo miettiä. 

Meidän päivät ovat nykyisin aika erilaisia kuin kuukausi sitten. Nyt vauva on levittäytynyt leikkimaton ulkopuolelle aina keittiöön asti. Leluja on siellä täällä ja lattiat tulee pyyhkäistä viikkosiivouksen yhteydessä. Sormiruokailu räjäyttää ruokapöydän ympäryksen noin kolmesti päivässä. Nyt siis siivotaan, pestään pyykkiä ja taas siivotaan. Sitä se lasten kanssa eläminen taitaa olla, minäkin koitan tähän tottua. Ja valita seuraavan kerran kotiini ihan jotain muuta kuin valkoista. Uuden maton hankinnan olen unohtanut jo kauan sitten - ei kannata. Aamu alkaa kuudelta ja silloin vauvan kanssa puuhaa isä. Aamupalaksi syödään puuroa ja hedelmää ja päiväunille mennään siinä puolen päivän maissa. Pikku V heräillee klo 14-15 ja silloin syödään päivällistä. Viiden jälkeen ulkoillaan uudestaan ja nukutaan mahdolliset toiset päiväunet. Illalla syödään puuro, tehdään iltatoimet, luetaan iltasatu ja käydään unille viimeistään yhdeksältä.

© Jannamari Palo

Pikku V:n mitat ovat nyt 66 cm ja 7240 g. Vaatekoko on nyt pääasiassa 68, joistakin ihanista 62 koon vaatteista en ole vielä raaskinut luopua. Selkä on vielä hiukan pyöreä ja pinsettiotetta aletaan vasta kunnolla harjoitella. Kasvu on tosi niukkaa joten meillä on yksi ylimääräinen kasvukontrolli 7 kk kohdalla. Ei haittaa, ihan hyvä vaan, toivottavasti saadaan nyt "tehotoimien" avulla poika kasvamaan paremmin. Nyt ruokaan lisätään vähän öljyä ja mukaan on otettu lihat ja viljat pikku hiljaa.

© Jannamari Palo

Meidän vauva ei juurikaan vierasta mutta saattaa ensin hieman ihmetellä. Olimme viikonloppuna Turussa tapaamassa sukulaisia ja siellä vauva vaihteli sylistä toiseen. Nuorin pitäjä oli neljän vanha ja vanhin yli 70 vuotias. Jokaisen sylissä oltiin nätisti. Reissaaminen on edelleen helppoa, vaikka nyt pitää jo enemmän miettiä kaikkia ruoka-asioita. Tissi pikku V:lle maistuu aika huonosti. Kuten olen jo kauan sitten pohtinut, minusta tuntuu että vauva jo vähentää rinnalla oloa ja vieroittaa itseään rinnalta. Tämä on aika haikeaa, mutta onhan siinä hyviäkin puolia. Toivon kuitenkin että imetys jatkuu ja saa jatkua vielä pitkään.

Parhaita juttuja puolivuosikkaan mielestä..

Sormiruokailu. Heti kun pikku tyypin laittaa syöttötuoliin hän paukuttaa innokkaasti käsillään pöytää - missä mun safkat! Parasta on kun saa mupeltaa ruoan suuhun (tai sinne päin) ihan itse. Myös soseet ovat maistuneet lähes kaikki. Tällä hetkellä olemme kokeilleet laajan kirjon hedelmiä, yleisimmät kasvikset, viljoista kauran ja riisin ja lihoista possun ja kanan. Tänään mahdollisesti mukaan palettiin otetaan ainakin lohi ja ehkä myös kananmuna. Kyllähän pääsiäisenä pitäisi munia saada maistella!

Kylkien/selän kutittelu tai päristely. Meidän pojalla on vielä toistaiseksi naurut aika tiukassa eli niitä saa metsästää. Hymyjä ja kiljahduksia tulee helposti mutta se oi niin ihana kikatus on harvinaista herkkua. Sen saa varmimmin kun pärisyttää kylkiin tai selkään - se taitaa vähän kutittaa ja on siksi hauskaa.

Vessa. Vessaan olisi päästävä ja sen tutkimattomat alueet päästävä katsomaan. Mitähän niin kiinnostavaa voi olla vessassa, vai juuri se, ettei sinne oikeastaan saisi mennä?

Muskari. Muskarissa on hauskaa ja siellä olevat vauvat on jees! Soittimia saa maistaa ja välillä myös soittaa. Metrolla mummolaan - laulu on ehdoton lemppari ja sitä luukutetaan myös kotona. Toki muskarissa mummola sanan tilalla on muskari.

Tutti. Tutti on rakas ja siitä saa lohtua. Pikku V laittaa tutin itse suuhun ja noutaa sen pitkien matkojen päästä jos sellaisen näkee. Nyt aletaan jo pikku hiljaa hyväksyä muitakin tutteja kuin niitä juuresta litteitä. Kohta pitäisi vissiin antaa isohen poikien tutti, onhan niissä usein koot + 6 kk.

Aamut. Aamuisin pikku V on edelleen kaikista parhaimmalla tuulella. On ihan vähän helpompaa nousta ylös omasta pedistä kun pikku V ilahtuu niin silminnähden äidin tai isän kasvoista. Vähän niinkuin että "ihanaa, vihdoin sinä nousit! Olen tässä jo odotellut".

Seisoskelu. Seisominen tai sen harjoittelu on hauskaa ja kaikkein parhaiten pikku V viihtyy sylissä seisoskellen. Vielä ei tule sitä suloista pomputtelua mitä monet vauvat tekevät. Sitä odotellessa! Pikku V ei oikein malta harjoitella istumista kun seisoskelu olisi paljon hauskempaa..

Pupu. Tarkoitan tällä sellaista pientä muovista pupua joka pomppii maassa eteenpäin. Sen avulla pikku V lähti ryömimään ja se on vaan kerrassaan ihana pikku V:n mielestä.

Kirja. Etenkin sellaisista kirjoista joissa on tekstuuria ja joissa on jotain erilaisia pintoja.

Kännykkä tai kaukosäädin. Kukapas vauva ei? Kännykässä tietenkin vilkkuu ja vilisee vielä kaikkia ihania juttuja ja ah ne kaukosäätimen nappulat. Ne ovat parasta mitä pikku V tietää. Ja jos niitä ei saa mältävä, se harmittaa.

© Jannamari Palo

Tylsiä juttuja puolivuosikkaan mielestä..

Vaipan laitto. Se ei tällä hetkellä suju kaiken rimpuilun ja lopulta hermojen totaalisen menettämisen takia. Peppupesulla on samaisia ongelmia - miten rimpuileva vauva saadaan hanan alle?

Odottaminen. Meidän poika on vähän kärsimätön. Etenkin äiti on liian hidas kaikessa mitä tekee ja siinä ehtii jo suorastaan ikävystyä ja harmistua.

Nukahtaminen. Pikku V:stä ehkä inhottavin olotila on väsymys ja nukahtamista vastaan taistellaan sinnikkäästi. Jos nukahtaa jää kesken jokin varmasti kauhean tärkeä puuha, tai jotain muuta vastaavaa..


Postauksen kuvista kiitos Jannalle (Porvoo). Mun kautta saa lisätietoja! 

Pupuja sillä on pöydän alla

Ja sukat on sillä makkaralla
ja lentää se päivänkakkaralla
ja kylpee yhdeksän pilven alla
ja pupuja sillä on pöydän alla
ja perhonen korvalehdellä.

🐰❤

Minäkö positiivinen?

Positiivinen ajattelu, sitä minun pitäisi harjoitella. Hassun ja haastavan maanantain jälkeen intouduin etsimään päivästä ne positiiviset puolet. Tähän haluaisin opettaa oman lapsenikin, sillä ikuiselta pessimistiltä jää monia asioita huomaamatta. Tavallinen arki on tavallisia asioita - mitäs siitä tulee, jos ei koskaan pysty nauttimaan tavallisuudesta? Lapsen kanssa kyseinen manantai oli ihan tavallinen.

Maanantaina minä..

.. sain nukkua puoli kahdeksaan. Se on enemmän kuin kuuteen.

.. sain laitettua peiton viimein pesuun. Se on pitänyt tehdä jo aikoja sitten.

.. lapsi on sentään kiinnostunut hampaiden pesusta. Se on hyvä se.

.. opin olemaan aina vain nopeampi. Ensi kerralla ehdin ennen itkua, olenhan harjoitellut.

.. nytpähän tiedän mitä avokaadolle käy mikrossa.

.. kynnet tuli kuitenkin leikattua.

.. ties milloin olisin ne pyyhkeet sieltä kuivausrummusta löytänyt. Olisi saattanut mennä vaikka viikko!

.. sain hyvän syyn käyttää illalla hiusnaamiota. 

.. onnellisempi on lapsi jonka vatsa toimii. Eipähän oo ummetusta! 

.. sain tietää että liesi kaipaa puhdistusta.

.. kaapissa oli sentään näkkäriä. En jäänyt ilman aamupalaa.

.. huomasin heti lähtiessä että lapsella ei ole enää housuja jalassa. Olishan se ollut kurjaa olla koko matka ilman housuja.

.. en jäänyt jumiin varastoon. Olishan se nyt ollut lopulta aika ikävää.

.. matkalla neuvolaan kyllä satoi mutta toisaalta ilma oli raikas. Kukaan ei huutanut tai kiukutellut matkalla. Huippua on myös se että me voidaan jatkossa kävellä neuvolaan!

.. eipähän tarvinnut siivota kun lapsi ei nukkunutkaan päivällä.

Lopulta maanantaista ei tullut kurja maanantai vaan ainoastaan maanantai. Hyvää tätä päivää kaikille, nautitaan tavallisuudesta!

Onko maanantai tosiaan viikon kurjin päivä?

Aloitan kertomalla meidän yöstä sillä maanantai tuntui alkavan jo silloin. Koko yön kummallakin puolella minua tuhistiin, pyörittiin ja yskittiin. Toinen juoksi napsimassa buranaa ja toinen mönki itsensä solmuun pinnojen väliin. Toinen hikoili kuumeisena peiton ihan nihkeäksi ja toinen parkaisi kun tutti suussa ei henki oikein kulje. 

Selvä, tätä yönä valvotaan tukkoista lasta ja nukutaan ilman peittoa.

Aamu alkaa ennen kahdeksaa kun lapsi tuodaan syömään - onhan viimeksi syöty joskus aamuyöllä. Mies lähtee luonnollisesti kouluun ja minä jään suoraan sängystä lapsen kanssa kaksin. Lapsi on tullut isäänsä, tänäkään aamuna ei maito maistu. Muutamalla imulla on kuitenkin tilattu tissit täyteen ja nyt ne on sitten minun riesanani. Lapsi sitteriin ja vessaan ovi auki tekemään aamupuuhia.  Lapsi mönkii hermostuneena sitterissä ja lähden etsimään hammasharja suussa lelua viihdykkeeksi. Lapsi alkaa itkeä koska haluaa mielommin leikkiä sähköhammasharjalla. 

Selvä, tänään harmittaa.

Päästän lapsen "vapaaksi" sitteristä ja hän alkaa innokkaasti ryömimään ympäriinsä. Alan etsiä itselleni vaatteita ja otankin samalla sängystä lakanat pyykkikoppaan. Päätän pestä peitonkin joka viime yönä oli inhottavan nihkeä. Lattialta alkaa kuulua vaativaa kiljuntaa. Nostan lapsen ja totean hänen olevan yltäpäältä puklussa. Metsästän mönkivä lapsi sylissäni puklulammikkoa lattialta. Ei löydy, se jää mysteeriksi. Laitan lapsen syöttötuoliin ja kuvittelen ihan nopeasti sulattavani hänelle jotain pakkasesta. En ole vielä ehtinyt pukea itselleni vaatteita. Avokaado rupeaa tirisemään mikrossa ja kun otan se sieltä pois on haju aika kammottava. Mikro ei ollutkaan sulatusteholla vaan täysillä. Lapsi alkaa itkeä koska äiti "käräytti" avokaadon ja on muutenkin niin hidas. Laitan nopeasti uuden satsin tulemaan ja viihdytän toisella kädellä lasta syöttötuolissa. Sekaan vielä vähän banaania ja lapsi syö hyvällä ruokahalulla ja tietenkin itse. Syömisen jälkeen nostan lapsen ylös syöttötuolista ja totean ruokaa olevan lapsen vaatteiden lisäksi omissa hiuksissani, lattialla ja ruokapöydällä.

Selvä, tänä aamuna lapsi haluaa tehdä asiat itse.

Laitan lapsen leikkimatolle ja haen nopeasti hänelle puhtaat vaatteet ja vaipan. Sillä välin lapsi on mönkinyt matolta pois ja lattialla on avokaadolänttejä. Vaihdan lapsen vaatteet ja vaipan ja hän itkee tietenkin. Äiti taas kiusaa. Pian lapsi alkaa ähistä tututta tavalla - nyt tulee kakka. Peppu pesun jälkeen taistelemme uuden vaipan lapsen ylle.

Uutta vaippaa pukiessa huomaan lapsen pitkät kynnet - ne pitää tietenkin leikata ennen neuvolaa, eihän sinne nyt voi mennä pitkissä kynsissä! Leikkaan kynnet ja onnistun napsaisemaan sormen ihoa. Verta pulppuaa ja hikikarpalot nousee mun otsalle. Lapsi tietenkin itkee. Nostan lapsen syliin ja haen paperia. Onnistun tahrimaan hänen vaatteensa ja omat hiukseni. Miksi, oi miksi en aamulla ensimmäisenä laita hiuksia kiinni? Häärään ympäri asuntoa ja etsin laastaria. Etsin laastaria jo muutama päivä aiemmin ilman kiirettä, enkä löytänyt silloinkaan. Luovutan. Menen vessaan ja painan vuotavaa kohtaa paperilla. Viritän haavan päälle paperista ja teipistä tupon. Olen levitellyt usean kaapin sisällön lattialle ja lapsi itkee koska en anna hänen syödä saksia.  Sitten lapsi huomaa sormessa olevan tupon - hän jyrsii tuppoa innoissaan.

Selvä, tänä aamuna kaikki on hukassa.

 Vaihdan lapselle uudet vaatteet ja huomaan uhkaavat merkit väsymyksestä - silmät luppaa ja kiukuttaa. Menen makkariin ja kokeilen onneani, saisinkohan tämän uneen. Lapsi huutaa täyttä kurkkua oman aikansa mutta viimein nukahtaa. Laitan lapsen sänkyyn ja ryntäilen ympäri asuntoa etsien itselleni vaatteita. Nyt oma aamupala! Laitan puurokattilan liedelle ja menen siirtämään peiton kuivausrumpuun. Se onkin täynnä pyyhkeitä - edelleen märkiä tietenkin. Mietin milloin pyyhkeet on pesty ja totean silmät suurina sen olleen perjantaina. Siis kaksi päivää sitten. Laitan peiton narulle kuivumaan ja pesen pyyhkeet uudelleen.

Selvä, edes kahden tunnin ohjelma ei aina kuivata pyyhkeitä.

Samassa palohälytin alkaa soimaan. Levylle on kärähtänyt jotain edellisenä päivänä ja nyt se käryää puurokattilan alla. Lapsi herää tietenkin ja itkee. Minäkin voisin itkeä mutta eihän se mitään auta. Heijaan lapsen uudelleen uneen ja menen keittiöön. Puuro on jumittunut yhdeksi valtavaksi kököksi kattilan pohjalle. Syön muutaman näkkärin ja hinkkaan avokaadon ja veren irtin hiuksista. Ei lähde, täytyy vaan laittaa ponnari. Lapsi yskii ja herää tietenkin. 

Selvä, tänä aamuna ei nukuta apupäiväunia. 

Makoilemme lapsen kanssa hetken lattialla. Kohta täytyykin lähteä neuvolaan. Annan lapselle pikaisesti maitoa ja puen hänet ulkovaatteisiin. Lapsi itkee tietenkin, koska äiti kehtaa laittaa pipon. Haalarikin on ihan tyhmä. Olen hikipäässä kun saan lapsen vaunukoppaan. Juoksen tavarat kasaan ja puen itselleni ulkovaatteet. Sitten on lapsikin hikipäässä - hän huutaa kahta kauheammin. Lähden hakemaan ratasosaa varastosta ja haluan jäädä sinne vaikka jumiin tai jotain, itku ei kuulu varastoon asti. Nostan huutavan paketin ulos ja kurkkaan vaunukoppaan - lapsi on potkinut itseltään housut pois ja molemmat jalat ovat yhden lahkeen sisässä mytyssä. Alan purkaa lasta ulkona ja yritän epätoivoisesti pukea hänelle housuja. Onnistumme tässä muutaman pitkän minuutin ja raivokkaan huudon jälkeen. Lapsi nukahtaa vaunuun samalla sekunnilla kun lähdemme liikkeelle. Vettä sataa vaakatasossa ja meillä on kiire.

Selvä, pue lapselle jatkossa vaikka jumpsuit. Vältä potkuhousuja.

Lapsi nukkuu suloisesti vielä minuuttia ennen neuvola-aikaa, tietenkin. Nyt se täytyy sitten herättää. Kuka hullu niin tekisi, ainakaan maaanantaina? Neuvolan jälkeen lähdemme kotiin ja lapsi nukahtaa uudestaan. Jätän lapsen vaunuun oven ulkopuolelle ja suunnittelen siivoavani kotona vallitsevan pommin (veriset paperit, avokaadoläntit, puklussa olevat vaatteet, ruokailupisteen..) Menen keittiöön ja napsautan itkuhälyttimen päälle - sieltä kajahtaa tuttu parkaisu.

Selvä, tänä päivänä ei nukuta pitkiä päiväunia. 

Kulunut kuukausi

Blogissa onkin kuluneen kuukauden aikana ollut aika hiljaista. Johtuukohan siitä, että meillä on kotona suhteellisen kiireistä ja aika usein sen verran hauskaa, ettei konetta tule avattua kovinkaan usein. Kaikki hetket vauvan ollessa hereillä puuhailee mielommin jotain hänen kanssaan ja toisaalta pitkien unien aikana siivoaa tai tekee jotain muuta pakollista (tylsää). Tai sitten nukkuu, kuten olen tehnyt muutamana päivänä viime aikoina!

Vauva V on oppinut reilu viikko sitten ryömimään ja tämä hieno taito on mennyt pahasti myös uniin. Öisin vauva harjoittelee omassa pienessä pinniksessä ja löytyy ties mistä asennoista. Hän myös heräilee todella usein ja välillä aamun pikkutunneilla mietin mahtaako unta ollat kertynyt vauvalle yhtään kokonaista tuntia.. Meitä puuhaaminen ei sinänsä häiritse, paitsi välillä pinniksestä kuuluu myös lohduton parkaisu - olen jumissa, auttakaa! Syötyä tulee myös useammin sen takia että siihen vauva usein rauhoittuu ja nukahtaa. Huhhuh, taas jokin uusi vaihe?

Poika tulee joskus keittiössä vastaan vaikka hänet jättää olohuoneeseen. Olihan kaikki merkit tästä ryömimään lähtemisestä ilmassa mutta silti äiti on ihan sydän sykkyrällään - nyt on jo ensimmäisen kerran tipahdettu sängyltä (onneksi talvivaatteissa ja kokolattiamatolle) ja muutenkin huomaamatta kopautettu pää lattiaan tai jääty pahasti jumiin tuolin alle. Pikku V:tä ei voi jättää yhtään yksinään. Toivoin että vauvan omien hermojen takia ryömimään opitaan varhain, mutta konttaamista tai seisomaan nousemista en kyllä toivo! Olisipa pikku V vauva vielä tosi kauan että ei tarvitse nyyhkiä ihan jatkuvasti.

  Iloinen mustikkasuu. Soseet maistuu tosi hyvin, harmi vain että niitä puklaillaan myös edelleen aika paljon. Kuljen vauvan perässä rätin kanssa ja siivoan kuolavanaa tai mustikkapuklua. Kaikki sanoo että relaa vähän, vauvat nyt vaan saattaa sotkea, mutta ainakaan vielä en ole kyennyt relaamaan, hehhe. Pääasia on että soseet ylipäätään maituu tosi hyvin, ainoastaan kukkakaali ja käteen annettu kurkku ovat aiheuttaneet (niin söpöä!) nyrpistelyä. Sormiruokailua olemme aloittaneet mutta olen siinä aika hysteerinen - miten ihmeessä estän poikaa haukkaamasta melonista isoa palaa ja tukehtumasta siihen? Tilaukseen menee ehdottomasti nyt sellainen maisteluverkko, niin päästään tässä eteenpäin.

 Tämä farkkupöksy on maailman ihanin etenkin näin hyvällä tuulella. Useina päivinä olen vain hymähdellyt onnellisena sitä, että vauvalla näyttää nyt olevan kaikki aika hyvin. Vatsa ei vaivaa häntä itseään, vatsa ylipäätään toimii normaalisti, vauva on aktiivinen ja puuhakas ja yleensä aina iloinen. Toki niitä kiukkuhetkiä ja päiviä mahtuu mukaan, mutta niinhän niitä mahtuu meille aikuisillekkin. Tämä hyvä jakso uhkaa taas vähän häiriintyä orastavasta kevätflunssasta, mutta toistaiseksi on vasta niiskuteltu vähän nenää. Ehkä ei pahene siitä, toivotaan!

Yksi päivä kokeiltiin tätä lepakkopukua. Pikku V on välillä sellainen pieni mallinukke jota äiti pukee ja sitten hymähtelee ihastuksissaan. Käytännöllisyys on kuitenkin meillä aina etusijalla enkä ole edelleenkään yhtään pahasti hurahtanut tähän touhuun - nyt olen ostellut hyvin maltillisesti ja mikä tärkeintä, en käytä paljoa rahaa. Merkkivaatteet ovat siis edelleen jääneet (netti)kauppoihin eikä niitä meillä juurikana ole. Toki etenkin mummu tekee superlöytöjä kirpparilta ja se onkin sitten luku erikseen. Mieluiten pukisin pikku V:n Noshin tai marimekon vaatteisiin ja niitä meiltä löytyykin jo ihan mukavasti. 

 Muskarissa ja muissa harrastuksissa sujuu mukavasti ja vauva osallistuu koko ajan enemmän. Tämä on se ikä jossa harratuksista on oikeasti iloa myös vauvalle, aiemmin niissä käydään ehkä vähän enemmän aikuisten takia. Toki riemuhetkiä on koettu ennenkin, mutta nyt ollaan siinä "kehittävässä" vaiheessa. Eli rapiat 5 kk, silloin viimeistään harrastusten pariin! Me käydään edelleen muskarissa, tanssissa ja uimassa. Viikkoon mahtuu myös yksi vauvapyhis ja satunnaisia taidepajoja. Tietenkin edelleen lenkkeillään päivittäin, varastossa kuumottelee myös baby joggerin monitoimikärry. Kunhan siihen tutustun vähän paremmin, vauva vähän vielä kasvaa ja kadut sulaa päästään sen kanssa liikkumaan pyörällä, juosten ja miksei kävellenkin. Jee!

Loppuum vielä muutama suloinen räpsy lähiviikoilta. Mun pojat on kyllä tärkein asia maailmassa ja en voisi olla tästä pienestä perheestä onnellisempi. V usein huomauttaa että helppo se on blogiin syöttää lässyn-läätä ja sitten kotona pääasiassa kiukutella, mutta hei, nyt oon kyllä ollut ihan poikkeuksellisen hyvällä tuulella kotonakin! Eli lässyn-lää ja sitärataa, elämä on mallillaan ja kivaa just nyt.