Lahja äidille

Moni on varmaan saanut huomata, kuinka askartelu ja itse tekeminen jää helposti lapsuusvuosiin. Milloin olet viimeksi maalannut vesiväreillä tai piirtänyt vahaliiduilla?

Vaikka lapset ovatkin parhaita kaikessa mihin ryhtyvät, osaavat aikuisetkin vielä vaikka mitä. Eräs ihana ystäväni ei kai koskaan lopettanut askartelua, ja hänen hänen lahjansa ja korttinsa ovat aina erityisiä. Niistä haluaa säästää paperinkin. 

Kauppalahjojen ja -korttien jälkeen minäkin olen alkanut tehdä enemmän itse. Tämä istuttamaton kukka on hyvä lahja esimerkiksi äidille tai isoäidille, tai kenelle tahansa hienolle ihmiselle. Siihen tarvitaan ainoastaan muutama piparimuotti, paperia / sanomalehteä, kukkien siemeniä ja hiukan aikaa. (Tämä on netistä joltain sivulta nähdystä ohjeesta sovellettu versio, sillä en löytänyt enää alkuperäistä mistään )

Istuttamaton kukka 

(3-6 kpl muotin koosta riippuen)

2-3 pussia haluamiasi kukkien siemeniä

1 paksu lehti / vastaava määrä paperia

Piparimuotteja

(Muutama mustikka, puolukka ym. väriksi)

1. Suikaloi lehti / paperit ämpäriin, jossa on vettä. Anna pehmetä muutama tunti, tai vaikka yön yli.  Väripaperilla saa lisättyä haluamaansa väriä.

2. Poista ylimääräinen vesi ja hienonna paperi sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi. Massan voi myös tässä vaiheessa värjätä esimerkiksi muutamalla mustikalla tai puolukalla.

3. Levitä pöydälle harsokangas ja levittele piparimuotit kankaan päälle. Sirottele muottien pohjalle reilusti kukkien siemeniä (samaan muottiin tai eri muotteihin)

4. Puristele massasta vettä käsillä ja painele ohut kerros massaa muottien pohjalle siemenien päälle. Leikkaa vielä siementen pusseista pienet kuvat jokaiseen muottiin, jotta lahjan saaja tietää mistä kukasta on kyse. Kostuta kuva ja painele se päällimäiseksi. 

5.  Poista muotit ja jätä kuivumaan. Voit myös nopeuttaa kuivumista esimerkiksi uunissa 50 asteessa tai föönaamalla. Nopea kuivatus olisi tärkeää, etteivät siemet ala itää ennen istutusta. Kuivumiseen voi joka tapauksessa vierähtää useita tunteja.

6. Lisää lahjaan kunkin kukan hoito- ja istutusohjeet. Sydämet voi istuttaa sellaisenaan tai murustaa isommalle alueelle. Paperi antaa kukalle ravinteita.

Näiden tekemiseen on myös lasten helppo osallistua. Ensin saa ihan luvan kanssa repia paperia ja uittaa suikaleita ämpärissä. Siementen ripottelu on myös hauskaa, samoin massan muotoilu (ylimääräisestä voi muotoilla mitä tahansa). Meillä Viljo taiteili myös pohjat kukkien hoito-ohjeisiin. 

Olen pyöritellyt ajatusta todella kevyestä kevyt yrittäjyydestä, jossa kirjoittelisin asiakkaille profiloituja tekstejä mihin tahansa tarkoitukseen. Esimerkiksi värssyjä, runoja tai muistokirjoituksia, omilla etukäteen kerrotuilla yksityiskohdilla. Miksei muitakin tekstejä, hyvässä tarkoituksessa. 

Tässä esimerkkinä muutama sana äitien kortteihin tulevalle sunnuntaille. Näitä käyttämällä voit ainakin olla varma, ettei äitisi ole niitä ennen lukenut!

1.

Lintuja vain

Aikansa ja voimansa omisti  pyöreille,

penille aluille aivan

Lämmitti kehollaan hyvälle mielelle,

näki kaiken sen vaivan

Munista kuoriutui toisensa jälkeen,

elämä vielä uusi

Äitinsä alla turvan niin tärkeen,

untuvikolle juuri 

Äitiys on hieno jaloilla, siivillä

vaikka lintuja vain

Luotu elämään lapsensa vierellä,

lintu tai ihminen ain 

2.

Opin näkemään

Ensin on utua väritön huone,

sykkeen äidiksi tunnistan

Silmät kiinni löydän luokse,

viereen elämän antajan

Silmäni näkevät aina vain enemmän,

viaton uuden edessä

Kasvaessa vielä väärin ymmärrän,

silmä on sydäntä jäljessä

Mutta kun katson matkani juurta,

äidin silmien valoa

Näen taas huonossa jotakin uutta,

löydän uusia sanoja 

Niin vain minäkin opin näkemään,

kuunnellen alkuni ääntä

Valmiita silmiä oikein käyttämään,

vieläkin opin häneltä 

3. 

Yksi äiti 

Yksi on yksinkertaisen kaunis,

yksi enemmän ymmärtää

Yhdellä vastaus on aina valmis,

yksi on nähnyt elämää

Yhdellä matkan kolhuista kovuus,

yksi joskus niin katkera

Yhdeltä lähti perimään luovuus,

yksi voi rakkaudesta haljeta 

Yksittäinen virhe vaan ei viallinen,

yksinäinen aikansa kutakin

Yhdellä neuvo joskus liiallinen,

yksi unohti taas jotakin

Yksi voi olla se erityinen,

Yksi saa paremmalle tuulelle

Yksi toiselleen niin läheinen,

Kiitos yhdelle äidille 

Kansainvälinen Älä laihduta -päivä 6.5.

Viisas ystäväni sanoi kerran, että ihmisyydessä ja tässä kaikessa on kyse siitä, tunnemmeko itsemme tarpeellisiksi. On se sitten työpaikka, perhe, parisuhde tai harrastus, meidän täytyy tuntea olevamme hyödyllisiä ja tärkeitä. 

Minulle kävi kerran niin, että putosin ihan hetkeksi tästä yhteiskunnasta. Olin käytännössä keskeyttänyt opintoni, sillä minun oli tarkoitus mennä töihin ja keskittyä lukemaan uuteen pääsykokeeseen. Yhtäkkiä olin tilanteessa, jossa minulle lupailtua työpaikkaa ei ollutkaan tarjolla, ja  entisen kouluni ovet auttamatta suljettu. Valtavan puristava ja ahdistava hyödyttömyyden tunne valtasi jokaisen raajani ja minä hajosin. 

Mieleni sairastui ja lenkkari kului. Jollain tavalla fyysinen rääkki tuntui sopivalta, kuin olisin ansainnut kaiken sen. Vatsani oli oireillun koko syksyn, enkä enää saanut kiinni uusista sopimattomista raaka-aineista. Lopulta en enää välittänyt.  Lopetin syömisen käytännössä kokonaan, koska senkin täytyi olla minulle ihan oikein. 

Luin, söin ja liikuin pakkomielteisesti. Pääsykoemateriaalini käsitteli tervettä tapaa elää ja syödä, mutta oma arkeni oli kaikkea muuta. Voin ihan yhtä huonosti, kuin luvut suomalaisesta kansanterveydestä antoivat ymmärtää. Osittain itse aiheutettua, osittain kliinistä ongelmaa, kuten väestölläkin. 

Lopetin myös kaikista muista välittämisen. Etenkin ihmiset, jotka yrittivät puuttua tekemisiini, kohtasin pelottavan kylmästi. Eristäydyin ja erosin. Saatoin vaikuttaa täysin itsekkäältä, vaikka todellisuudessa vihasin ainoastaan itseäni. Laihtuminen ei ollut päämäärä, vaan väistämätön seuraus. Katosin maailmasta kilo kerrallaan, aivan huomaamatta. 

Reilusti alle 40 kiloa mielen sekasortoa. 

Ero oli niin valtava murhe, ettei sitä voinut ohittaa. Seuraavista kuukausista minulla ei ole muuta muistikuvaa, kuin painostava ja loputon suru. Ymmärsin kuitenkin jotain hyvin tärkeää, joka oli väistämätöntä parantumista ajatellen. Minä välitän ja osaan edelleen rakastaa, itseäni ja muita. 

Seuraavaksi pitikin löytää asioita, joiden kautta voi tuntea itsensä tarpeelliseksi. Minun parantumiseeni liittyi voimakkaasti itseensä tutustuminen ja omien haamujen tutkiskelu. Uskon, että kaikki kokemamme tulee käsitellä tavalla tai toisella. Mikäli sitä ei tee heti, löytävät haamut tiensä takaisin odottamattomalla hetkellä.

Syömisen kanssa kamppailu oli melko tiedostamatonta ja edelleen aika epäselvää. Mikä on varmaa, tapahtui kaikki hyvin nopeasti - sairastuminen ja tietyllä tavalla myös parantuminen. 

Jos minua olisi kymmenen vuotta aikaisemmin varoiteltu asiasta, olisin todennäköisesti nauranut. Vaikka tietää, ei kuitenkaan osaa varoa. Ei tämä muuten olisi kympin tyttöjen kohtalo. 

Minulle on sanottu, ettei syömishäiriö lähde koskaan ihmisestä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että ihminen voi lähteä syömishäiriöstä, sillä niin monessa asiassa on kyse tahdonvoimasta. Tai kenties siitä, että löydämme tapamme olla hyödyllisiä. 

Tämä päivä on omistettu erityisesti kaikille omaisille, jotka ovat tahtomattaan syömishäiriöiden jaloissa. En osaa edes kuvitella esimerkiksi oman äitini kauhua.

 Kun mihinkään muuhun ei voi luottaa, täytyy uskoa rakkauteen. Kun sen huomaa vaikean kautta, on rakkaus vieläkin suurempaa. 

Ruokafilosofiaa

Tykkäsin ennen lukea muiden ruokapäiväkirjoja. Yleensä niitä eivät kuitenkaan kirjoita ihan tavalliset pulliaiset, vaikka juuri sellaiset ruokapäiväkirjoja päätyvät lukemaan. Minä en ennen ymmärtänyt, etteivät nämä ruokavaliot vastanneet omaa todellisuuttani. Ihailin näitä ihmisiä, kuten monet muutkin. 

Ruokavalion lisäksi minun olisi pitänyt kuitenkin myös nukkua, liikkua ja ajatella samalla tavalla. Omata mieluiten sama kierto. Heillä tuskin oli samoja perussairauksia, puhumattakaan kehonkoostumuksesta.

Olenko ainoa, joka on joskus lukenut vihersmoothie reseptin läpi useampaan kertaan miettien, mistä smoothie lopulta edes koostuu? Pinaatin ja kurkun tunnistaa, muuten lista on pitkä ja ymmärtämätön. Seuraavaksi kirjoittaja selventää, ettei niinkään usko dieettiin tai lisäravinteisiin. Ihan kaikkea voi syödä kohtuudella, paitsi viljoja, maitoa, sokeria, näkyvää rasvaa tai punaista lihaa. Mitään ylimääräistä ei lisäksi tarvitse hankkia, koska kaikiltahan löytyy macaa, spiruliinaa ja hampunsiemeniä kaapista. 

Näihin ihmisiin, heidän ruokapäiväkirjoihinsa ja lihaksiinsa minäkin kerran uskoin. Unohdin ottaa huomioon, että nämä tyypit treenasivat kovaa, usein jollain tapaa työkseen. Heillä oli tietoa ja osaamista täydentää ruokavalionsa täyspainoiseksi. He eivät uskoneet dieettiin, vaikka lopulta näyttivät noudattavan itse jonkinlaista. 

Nykyään mietin ainoastaan sitä, miksi haluaisin lukea näiden ihmisten syömisistä? Ne eivät kerro paljoakaan, eivätkä hyödytä minua mitenkään.

Ihmiset tietenkin kaipaavat elämänhallintaan konkretiaa. Jonkun toisen ruokapäiväkirjat ovat toki mustaa valkoisella, mutta me ihmiset emme ole samanlaisia. Reseptien jakaminen tai räätälöityjen ruokavalioiden käyttäminen on tietenkin ihan eri asia - omia, hyviä reseptejä kannattaa jakaa muiden käyttöön ja toisten osaamista ja ammattitaitoa hyödyntää. Minkä tahansa profiloidunkin ruokavalion aikana kannattaa kuitenkin pysytellä valvovan silmän alla. 

Syöminen on tänä päivänä oikeasti vaikeaa. Ruokafilosofiat ovat moninkertaistuneet, eivätkä ruokaostokset rajoitu prismoihin tai luontaistuotekauppoihin. Kuka enää osaa tehdä oikeita valintoja?

Minulla on erittäin helppo ja ymmärrettävä ruokafilsofia, jonka mukaan olen alkanut elää:

Syö ruokaa, jonka tiedät tekevän hyvää alusta loppuun

1. Ensimmäinen tarkennus tulee kohtaan syö ruokaa. Lähtökohtaisesti kukaan ei tarvitse mitään keinotekoista ruoan lisäksi / se ei ainakaan ole olettamus. Kokonaisuuden hahmottuessa saatamme tietenkin huomata, että tarvitsemme esimerkiksi D-vitamiinilisää, jolloin sen käyttö on ihan perusteltua.

2. Seuraavaksi kohta jonka tiedät. Jos sinulla ei ole aavistustakaan jostain raaka-aineesta tai lisäravinteesta, et todennäkköisesti sitä elämääsi tarvitse. Tustustu sen sijaan paremmin usein käyttämiisi raaka-aineisiin ja ylläty niiden terveysvaikutuksista - esimerkiksi vesimelonissa on vaikka mitä betakaroteenista lykopeeniin. Heti oli paljon perustellumpaa käyttää niihin viikoittain pieni omaisuus! 

Joskus on tietenkin hauskaa heittäytyä uusiin ruokakokeiluihin ja kulinaristisiin nautintoihin (kirjoitin muuten ensin nautoihin! 😆) ,joka sellaisenaankin aiheuttaa meille mielihyvää. Kaavoihin ei kannata kangistua ja vitosen juoksulenkin tapaan myös raaka-aine tietämystä laajentaa turvallisesti ja tutustuen. 

Herkkävatsaiset (kuten minä) voivat kuitenkin valita tuttua ja turvallista myös ravintolassa. Pyri siis tuntemaan ja tunnistamaan syömäsi ruoka, ja vältyt yllätyksiltä.

3. Viimeisenä kohta tekee hyvää alusta loppuun. Tämä käsittää ruoan matkan kattilasta pönttöön. Valmistamme kenties vähän harvemmin ruokaa, jonka resepti on vaikea tai aikaa vievä. Risotto on  klassikko, jota moni kotikokki Suomessa kavahtaa. Lettuja sen sijaan paistellaan lasten iloksi usein, vaikka ne eivät valmistu kovin sukkelasti. Ne aiheuttavat kuitenkin hyvää mieltä, joka on aivan yhtä tärkeä asia ruokailuja miettiessä. 

Ruoaksi on siis mahdollista valmistaa jotain sellaista, jossa tiedämme onnistuvamme ja josta saamme iloa. 

Ravintolassa käyminen on usein varsin positiivinen, sosiaalinen tapahtuma. Voimme aavistaa, että ateria tulee aiheuttamaan mielihyvää, jolloin ravintolassa käyminen on aivan perusteltua. Lisäksi esimerkiksi lounasbuffetista on mahdollista koostaa paljon monipuolisempi ateria, kuin kodin itäneistä perunoista ja porkkanoista. Ravintolaruoka ei automaattisesti tarkoita epäterveellisempää ateriaa. 

Ruoka tarjoaa tietenkin myös makunautintoja. Joskus kerta kaikkiaan tarvitsemme ruokaa, joka lohduttaa tai antaa nopeaa energiaa. Sääntö siihen on biologiassa, hormooneissa ja kulttuurissa. Ruoan parissa surraan, juhlitaan ja reagoidaan oman elämän käänteisiin. Tässä kohtaa joudumme usein punnitsemaan, onko makunautinto mahdollista näkyvää rasvaa merkittävämpi asia (onneksi voi sulaa kivasti muusin joukkoon, eikä näy ollenkaan!) Ovatko hyödyt siis suuremmat kuin haitat?

Jos mieli vaatii jatkuvasti pelkkiä herkkuja ja esimerkiksi paino alkaa nousta, ei syöty ruoka siinä tapauksessa tee hyvää loppujen lopuksi. Tämä sääntö ohjaa myös välttämään liiallisuuksia ja tekemään niin, että keholla on hyvä olla. Jos tasapainoon on vaikea päästä omin avuin, voi tietenkin aina kääntyä ammattilaisen puoleen. Hänkin todennäköisesti pyrkii löytämään sellaisia ratkaisuja, jotka tuottavat mahdollisimman monipuolista hyvää. 

Me kaikki sen tiedämme, ettei jokainen ruoka ole hyväksi hampaille. Seuraus ei ole välitön, joten usein emme jätä jälkiruokaa ottamatta happohyökkäyksen pelossa. Ruoansulastusvaivat ja pahoinvointi sen sijaan motivoivat valitsemaan lautaselle pääasiassa elementtejä, jotka sopivat omalle vatsalle. Herkän vatsan sääntöjä tulee helposti noudattaneeksi, sillä sopimattoman ruoan syöminen on jokseenkin masokistista. 

Tähän on pakko vielä lisätä, ettei esimerkiksi minun vatsani ohjaa aina terveellisiin valintoihin. Useat kasvikunnan tuotteet ja kotimaiset viljat ovat sellaisia, joista oma ruoansulatukseni ei selviä, mutta sokerin tai possupaistin kanssa ei ole samaa ongelmaa. 

Näiden vuosien jälkeen olenkin oppinut elämään juuri tämän vatsan kanssa. Tunnistan usein, mitä minun kannattaa jättää syömättä. Suurimman osan ajasta syön sen mukaan, minkä tiedän sekä maistuvan hyvältä että sopivan vatsalleni. Tiedän siis ruoan aiheuttavan hyvää alusta loppuun. 

(Se on ällöttävää, siitä ei puhuta. Mutta kakasta sen usein viimeistään tietää, onko tullut syötyä oikealla tavalla.)

Näitä asioita jokainen voi miettiä pohtiessaan ja punnitessaan omia syömisiään. Ruoan oletettu terveellisyys, hyvä maku, sosiaalinen aspekti ja ruoanvalmistus ovat asioita, jotka vaikuttavat valintoihimme. Joskus syömme kokonaisen suklaalevyn fnnien uhalla, joskus otamme lounaaksi ruokaisan salaatin ja siitä seuraavan pirteämmän iltapäivän. Toiset treenaavat paljon ja tarvitsevat siten enemmän energiaa, toiset tekevät yötöitä tai imettävät. Jokainen meistä tarvitsee oman, henkilökohtaisen suodattimen siihen, mikä milloinkin tekee hyvää ja johtaa tasapainoon. 

Haluan uskoa, että jokaiselle löytyy tarpeelliset elementit tarjolla olevasta ruoasta. Ei säikähdetä miljoonia vaihtoehtoja, vaan nautitaan niistä! Kaupassa on kaikkea ihanaa, jo pelkästään hevi-osastolla.

Pinaatti tulee muuten kaupoissa vastaan ennen macaa tai spiruliinaa, miksiköhän? 

Tämä on minun ruokafilosofiani, olkaa hyvät. Aika helppo,  siinä täytyy vain hieman ajatella. Tai olla ajattelematta, keho sen kertoo 🎔