Päivän paras hetki, lapsi nukkuu!

Kaksi kertaa päivässä se tapahtuu - puolen päivän aikaan ja yhdeksältä illalla. En voi väittää, ettenkö useina päivinä suorastaan odottaisi lapseni unta.

Mikähän siinä mahtaa olla, että vaikka eniten koko maailmassa vietän aikani mieluiten juuri lapseni kanssa, nautin suunnattomasti niistä hetkistä kun hän nukkuu. Eikö se ole hieman ristiriitaista?Muutama päivä sitten muistelimme Pikku V:n vauva-aikaa. Hän taisi pitkälti nukkua kaikki päivät ja aina syömisen jälkeen tuli tarve nukuttaa hänet uudestaan. Öisin ei mitään muuta tehty kuin yritetty nukkua kaikki kolme, joka on tietenkin ihan luonnollista. Pieni vauva nukkuu paljon, mutta eikai kukaan nuku koko ajan, ja miksi pitäisikään? 

Joskus minua suorastaan ärsyttää kun V menee kesken kaiken päiväunille. Olen samaan aikaan kateellinen, että miksi hän saa ja voi mennä nukkumaan, ja toisaalta minua ärsyttää ettei hänellä ole tarve edistää joitakin asioita kanssani. Pikku V:n uni taas ei häiritse minua koskaan, paitsi jos sen venyminen liialliseksi uhkaa illalla nukahtamista. Siinäkin on kyse ripauksesta itsekkyyttä - minä joudun tekemään illalla isomman duunin, jos lapseni ei nukahda helposti. Usein lapsen unen aikana minulla olisi vaikka ja mitä hommaa - siivousta, tuntien suunnittelua, ruoan laittoa. Gradua saisi tehdä aina ja kaikissa väleissä. En nauti näistä edellä mainituista asioista juurikaan ja siksi minua kummastuttaa, että useina päivinä minä silti odotan että lapseni nukkuu. Nämä muut velvollisuudet suorastaan houkuttelevat.

Onko kyse siitä, että minulla on kauhea paine suorittaa päivän työt vai siitä että lapsen kanssa touhuaminen imee minusta mehuja ja tarvitsen jotain muuta tekemistä. Pikku V on toki aktiivinen ja vilkas lapsi, mutta ei hän minua polta loppuun. Kyse taitaa meidän kohdalla olla siitä, että minä en osaa elää hetkessä. Minun kun aina täytyisi tehdä jotain ihan muuta, kuin leikkiä lapseni kanssa autoilla tai lukea kirjoja. Kuka hullu haluaa mielommin imuroida? 

Joskus poden huono äiti fiiliksiä siitä, että annan lapseni hoitoon. Minulla pitää ollä vähintään joku todella hyvä syy, että voin tehdä niin. Jos olen nähnyt lastani päivän aikana hajanaisesti ja edessä on vielä työilta, olen suorastaan morkkiksen partaalla. Ymmärtääkö lapseni, miksi en juuri tänään ole ollut läsnä ja miksi hän menee tänään illalla mummolaan, vaikka äiti on kotona? Hän on vielä niin pieni. 

Todellisuudessa nuo hetket, jolloin lapseni joko nukkuu tai on hoidossa, ovat todella tärkeitä arjen pyörittämisen kannalta. En halua olla myöskään se äiti, joka on kännykässä tai tietokoneessa kiinni koko päivän ja huutelee lapselleen älä tee noin tai älä mene sinne. Minä haluaisin olla sellainen äiti, jonka huomiota ei tarvitse hakea rikkomalla kukkaruukku tai piirtämällä seinille ja lattiolle. En haluaisi olla sellainen äiti, joka huomaa lapsen vasta, kun tämä on jo ehtinyt tehdä jotain pahaa. 

Juuri näiden asioiden takia lapsen uni on pelastus. Silloin kun lapseni nukkuu rattaissa tai illalla sängyssään, voin vajota omaan kuplaani ja luottaa siihen, ettei pistorasioihin työnnetä mitään sopimatonta. Ehkä kyse on tietynlaisesta vastuuvapaudesta - lapseni nukkuu, hän on turvassa. Istumalla nenä kiinni puhelimessa en ole juuri tällä hetkellä lastaan huomaamaton äiti, korkeintaan miestään huomaamaton avopuoliso.

Summa summarun, lapsi joka nukkuu ja joka voi tarvittaessa viettää hetkiä mummolassa on kaikkien etu. Äiti voi tarttua imuriin ja siivota vimmatusti ja joku lukee silti lapselle kirjaa ja vastaa hänen juttuihinsa. 

Ihanat, ihanat päivä- ja yöunet, älkää koskaan kadotko. Meillä kaikki tarvitsevat lapsen unta. 

Unikoulua ja tavallista arkea

Taas on vierähtänyt muutamia viikkoja siitä, kun Pikku V täytti vuoden. Kuukauden aikana hän on vienyt esimerkiksi höpöttelyn uudelle tasolle (keksinyt oman kielen), oppinut avaamaan jääkaapin, tehnyt meritähtiä Tallinnan hotellihuoneessa ja perheleirillä, päässyt leikkimään ensilumeen, pidentänyt päiväuniaan mukavasti kolmeen tuntiin, viettänyt ensimmäisen yön ilman äitiä ja oppinut nukahtamaan itse omaan sänkyyn.

Arkea eletään muutenkin selkeästi isomman pojan kanssa. Hän ymmärtää jo todella paljon puhetta ja kuin luonnostaan tulee selitettyä monia asioita erityisen tarkkaan. Pikku V ilmaisee itseään sanoilla, eleillä ja ilmeillä. Tiukka "anna" toimii monessa tilanteessa ilmaisemaan tahtotiloja, "nam nam" kertoo ruoan olevan mieluista, sukka tai kenkä viedään hienosti kohti jalkaa, puistossa mennään hienosti keinun luokse hengailemaan kun halutaan siihen istumaan, hampaiden harjaus onnistuu lähes itsenäisesti, lusikka ja haarukka pysyy kädessä ja niillä saa poimittua myös ruokaa, mukista hörpitään ajoittain kastelematta koko ruokapistettä, koiraa ymmärretään silittää ja kädet ristiessä muistetaan sanoa "aaja", joka tarkoittaa tietenkin aamen 🙂 

Pikku V syö nyt selkeästi enemmän samaa ruokaa muun perheen kanssa, saa karjalanpiirakan päälle juustoa ja kasvissosekeittoon reilummin currya. Pikku V rakastaa lapsia ja on alkanut selkeästi enemmän ottaa kontaktia muihin lapsiin ja nuoriin. Vietimme viikonlopun perheleirillä jossa oli tosi paljon leikkikavereita aamusta iltaan - Pikku V silminnähden nautti muiden lasten seurasta.

Unikoulun aloitimme aika tarkalleen viikko sitten. Ennen sitä olimme jo alkaneet nukuttaa poikaa omaan sänkyyn - tässä myös itse yritin varoa sitä, ettei Pikku V lopulta nukahda silittelyyn tai kosketukseen. Unikouluun kuului itse omaan sänkyyn nukahtamisen opettelu ja siinä ollaan onnistuttu tosi hienosti. Yöimetykset loppuivat siihen kun olin ensimmäistä kertaa koulussa Savonlinnassa yön yli. Ilmeisesti yö meni vähän huutamiseksi - toisaalta kyseessä oli vain yksi yö, jonka jälkeen yöt ovat menneet vaihdellen hyvin ja tosi hyvin. Esimerkiksi viime yönä tutti piti antaa vain kerran, muuten Pikku V heräsi ensimmäisen kerran kuuden maissa. Tuntemamme lääkärin mukaan lapsen aamu alkaa viideltä, jonka jälkeen maito on periaatteessa saatavilla. Kertaakaan sitä ei ole niin aikaisin tarvittu, vaan Pikku V kipittää luokseni olkkariin siinä seitsemän molemmin puolin.

Tissit tottuivat nopeasti. Tämä oli tietenkin ensimmäinen askel imetyksen lopettamiseen kokonaan. Edelleenkään imetyksen lopettaminen kokonaan ei ole ajankohtaista enkä sitä edes haluaisi. Olen kuitenkin onnellinen että yöimetykset jäivät, sillä yöt ovat noin viikossa muuttuneet paljon rauhallisemmiksi koko perheen kannalta. Päiväunetkin maistuu erityisen hyvin! 

Unikoulu itsessään oli isän ja pojan välistä tahtojen taistoa. Sen yhden yön verran, kun Pikku V tissin perään itki, V taisi seistä aika tiiviisti pinnasängyn laidalla. Jos Pikku V nousi seisomaan, V kellisti hänet uudestaan pötkölleen, antoi pudonneen tutin takaisin ja silitteli kunnes poika rauhoittui, Jos itku jatkui, otti hän myös syliin saakka. Meillä tämä unikoulun ensimmäinen yö oli varmasti (vaikka en paikalla ollutkaan) tosi lempeä ja siinä "kärvisteltiin yhdessä". Ei varmasti paljoa tarvinnut yksin itkeä. Lopulta Pikku V nukkuikin kyljetysten isän kanssa meidän sängyssä, mikä on sekin ihan suotavaa.

 Tällainen lepsu ja hellä unikoulu olisi varmaan jossain tapauksessa toimimaton. "Kerrasta poikki ja tiukka linja syliin, puheeseen ja vanhempien sänkyyn nostamiseen", oli neuvolan ohje. Siitä lähdettiin, mutta paljon pyöristettiin kulmia - silti me onnistuttiin! Seuraavat yöt nukuin sohvalla ja pikku hiljaa viikon aikana V ei enää ottanut poikaa viereensä sänkyyn keskellä yötä. Nyt olemmekin tässä, viikossa toteutettu todella lempeä unikoulu näyttää toistaiseksi tuottaneen todella hyvää tulosta. Hyvä me!

Kävimme syyslomareissulla Tallinnassa rakkaiden kummien kanssa. Miniloma oli tosi onnistunut ja päällimmäisenä jäi mieleen sujuvuus ja helppous reissata lapsen kanssa - meidän vuoden ikäinen reissukaveri ei oikeastaan vaikuttanut Tallinnassa kiertelyyn tai tekemiimme asioihin millään tavalla. Ensimmäisenä iltana hän vielä nukkui illallisen ajan, mitä luksusta! 

Reissussa meidän pojan kanssa on vaan todella helppoa ja kivaa. Voisipa vaan kerran kuussa käydä reissussa. Joulu tulee kovaa vauhtia ja jostain syystä se tulee aina niin kalliksi, että reissut voi varmaan unohtaa ennen kevättä!

Arkirytmi on hyvin samanlainen kuin ennenkin. Aamulla herätään seitsemän maissa, käydään potalla ja pestään hampaat, syödään aamupalaa (puuroa), ulkoillaan / harrastetaan, syödään lounasta, nukutaan ihanan pitkät päiväunet (joiden aikana äiti opiskelee tai tekee töitä vimmatusti), syödään välipalaa, harrastetaan / kyläillään / ollaan kaupungilla, syödään päivällistä ulkoillaan, syödään iltapuuro, tehdään iltatoimet / kylvetään ja käydään nukkumaan noin yhdeksältä. Olen itse usemamman illan viikosta kiinni töissä tai koulussa jolloin illat ovat usein V:n vastuulla. Heille on muodostonut mielestäni todella kiva tapa - alkuillan pitkä kävelylenkki rattaissa. Siinä saa raitista ilmaa ja tulee nähtyä kaikenlaista kotiseinien ulkopuolella. Lisäksi meidän poika rakastaa istua rattaissa. Aamun ulkoulu on enemmän puistopainotteista.

Syksy on ollut kiireinen ja mennyt osittain vähän sumussa. Kouluhommat, iltatyöt ja kotona oleva lapsi on sellainen yhtälö, ettei niin sanotusti ylimääräiseen olisi aikaa. Ystävät ja läheiset ovat jääneet vähän taka-alalle ja välillä tuntuu että me ollaan jääty kodin vangeiksi. Tämä ei ole kyllä ollenkaan totta, sillä arki taitaa olla enemmänkin aktiivista kuin passiivista. Näihin kuviin palaamalla saa onneksi huomata, että me ollaan myös käyty ulkona ja saatu nauttia syksyn parhaista paloista. Syksy on oma lempivuodenaikani - paksut kaulahuivit, värien kirjo ja tunnelmalliset pimenevät illat. On ihan OK rauhoittua kotiin ja jättää siivous seuraavaan päivään. Pölyt ei paista nurkissa kynttilän valossa. 

Välikausikamppeet on jääneet viime viikkoina käyttämättä. Meidän pieni poika mahtui vielä tähän alla olevaan 68 kokoiseen reiman haalariin. Luultavasti tämä saa mennä keväällä eteenpäin, niin kuin nuo ihanat keltaiset kumpparitkin. Niin se aika kuluu ja lapsi kasvaa, oma elämä sen sijana tuntuu vähän junnaavan. Onneksi lapsen kautta saa olla ja elää muutosta, vaikka oma välikausitakki tuskin vaihtuu vielä ensi keväänä. 

Pikku V, yks vee.

© Jannamari Palo 

Pikku V on nyt vuoden vanha. Takana on elämää mullistava, jännittävä ja onnellinen vuosi - viimeisen vuoden aikana on koettu niin laaja kirjo tunteita, ettei sitä voi tekstiksi kirjoittaa. Pikku V:stä on kasvanut aivan mahtava persoona ja osa meidän perhettä. Olen onnellinen tästä iästä ja kaikesta mitä saimme kokea kuluneen vuoden aikana - iloineen ja suruineen.

© Jannamari Palo 

Vuoden ikäinen poikamme..

.. höpöttelee jatkuvasti. Videopuhelun aikana, kuvitteelliseen puhelimeen ja aina kun ei olla hetkeen nähty. Sanoja tulee ymmärrettävästi muutamia. Hänellä on kova tarve ilmaista itseään ja tulla ymmärretyksi. Viimeisimpänä sanotaan kaikki versiot sanasta kakka (kankka/sukka/katso, ankka, kanga/kenkä), nam nam, viuvi (Viljo), titti (tissi), ota ja anna. Pikku V osaa matkia koiraa sanomalla "vuh vuh" ja autoa pärisemällä. 

.. on touhukas aamusta iltaan. Hän rakastaa poimia mitä tahansa käsiinsä ja kuljetella ymäriinsä. Välillä huvittaisi kokeilla vaikka 6 kg kahvakuulaa tai jotain muuta yhtä "helppoa". Kaapit tyhjenee ennätysvauhtia ja kengät on kuljetettu ympäri asuntoa hetkessä. Kaukosäädin katoaa mystisesti ja sukka löytyy rummun sisältä.

.. tykkää rumputempuista. Rumputemppu tarkoittaa tutin ilmestymistä rumpuun ja sen katoamista rummusta. Aina yhtä ihmeellistä!

.. pitää mamman, tutin, mieluiten visusti suussa. Tämä vähän ressaa, kun siitä joskus täytyisi kai myös luopua. Annan yhden kuukauden armoa..

.. omistaa kaksi helmenvaaleaa hammasta. Nyt ne jo sieltä suloisesti pilkottavat. Uusia ei ole näkynyt tai kuulunut.

© Jannamari Palo 

.. ymmärtää hurjan paljon asioita. Missä on nenä, mikä on pallo, missä syödään, missä on potta ja missä ovat jeppisparkin pehmeät pallot. Hän osaa kehotuksesta seistä yhdellä jalalla, tehdä jooga- asennon, tuoda pallon, antaa pikkukivet suustaan, osoittaa lamppua tai korvaa, laittaa pipon päätä kohti ja sukan jalkaa kohti. Hän osaa pyytää sanomalla anna ja viittomalla sekä tarjota asioita sanomalla ota. Hän myös osaa kuljettaa palloa jaloilla hienosti, josta isä on tietenkin tosi ylpeä! Kuperkeikka onnistuu melkein. 

.. kutisee jalkapohjista kovasti mutta tykkää silti että joku niistä vähän kutittelee. Kikatus taattu!

.. haluaa isovanhempien luona ensimmäisenä käydä koiran vesikupilla. Se mitä siellä tehdään, riippuu vähän päivästä. 

.. tykkää melko rajuista pyörityksistä ja pompuista. Hauskaa on myös se että isä melkein pudottaa.

.. ei tiedettävästi ole millekkään allerginen. Mahdollisesti vähän tomaatille, mutta ei mitään pahaa reaktiota siihenkään. Olen tästä jollain tapaa vähän yllättynyt, meidän suoli- ja vatsaoireisen alun jälkeen. Ja sen pitkän imetysdietin.. Mutta todella ihana näin päin!

.. on jo muutaman kerran syönyt samaa ruokaa muun perheen kanssa. Tätä voisi tehdä useamminkin, mutta kun toi isi tykkää vähän liikaa chilistä ja äiti taas laittaa suolaa aina vain lisää, kaikkeen. Tätä kohti ollaan kuitenkin toivottavasti menossa ja lapselle kokkailu on kyllä kivaa. Rakastan sitä pientä laatikkoa joka tulee höyryävänä uunista ja joka vielä joskus maistuu lapselle. Silti taitaa kaupan purkit olla niitä suosikkeja - ehkä niissä viehättää se ettei niitä kovin usein syödä.

.. omistaa kaksinumeroisen luvun pipoja. Ei ainakaan pää palele!

.. syö edelleen aamuisin ja iltaisin puuroa jossa on seassa äidinmaitoa. Sen lisäksi syö lounaan, välipalan ja päivällisen. Sormiruokailee ja syö syötettynä, harjoittelee ahkerasti myös lusikalla syömistä. On sellainen nautiskelija jolla ei ole ikinä mihinkään kiire - istuisi mupeltamassa vaikka tunnin jos meillä olisi siihen ikinä aikaa. Ruokajuomana on nyt veden lisäksi myös piimää. Vielä mietin mikä maito meille tulee, kaura vai joku lehmis. Tästä on niin montaa mielipidettä, 

.. on tehnyt muutamia syksyisiä pyörälenkkejä pyöräistuimessa. Viihtyy siinä todella hyvin, vähintään yhtä hyvin kuin peräkärryssä. 

© Jannamari Palo 

.. nukahtaa päiväunille hienosti ja iltaisin ilman äitiä. Muuten yöt ovat vähän rauhattomampia ja heräilemme aika usein. Vaativa "ANNA" ja "titti titti titti" kuuluu monen monta kerta yössä. Unikoulu on harkinnassa ja toteutusasteella..

.. harjoittelee ahkerasti lusikalla syömistä ja mukista juomista. Nämä onnistuvat koko ajan paremmin. Idea on ainakin hoksattu!

.. osaa hienosti käydä potalla. Onnistumme kotioloissa useamman kerran päivässä. Kakka on vaikeampi!

.. käyttää edelleen koon 4 vaippaa ja vaatteissa kokoa 74-80. Reiman 68 kokoinen välikausihaalari on kyllä edelleen käytössä, haha!

.. kaipaa etenkin aamupäiviin ohjelmaa ja aktiviteettia. Etenkin ulkoilua koen hänen tarvitsevan. Sadepäivinä olemme joskus täällä kotona kaikki vähän helisemässä - lelukorin sisältö ei ollenkaan riitä kaikkiin touhuihin ja kiukku nostelee päätään. Kotona tulee varmaan vanhempanakin tehtyä paljon kaikkea muuta kuin oltua lapsen kanssa - kännykkäkin on enemmän käsissä. Puistossa tai uimahallissa huomio on lähes kokonaan lapsessa. Pikku V niin rakastaisi sisaruksia! 

© Jannamari Palo 

.. hymyilee ja juttelee lähes kaikille ihmisille. Meidän pieni hurmaaja. Parrakkaat miehet ovat lemppareita. Aina välillä Pikku V myös ihastuu johonkin tyttöön ihan silminnähden.

.. rakastaa vihreää lapiota. Sitä ilman ei kovin moni asia ole niin mukavaa. Sen täytyy olla kädessä.

.. tykkää vain istua rattaissa ja katsella. Lisäksi S-marketin autokärry on ehdoton suosikki, siihen on pakko päästä ja siinä voisi olla vaikka ja kuinka kauan. 

.. kävelee kuin vanha tekijä. Muutenkin poikaa on kehuttu motorisesti lahjakkaaksi lapseksi. Kiipeily on alkanut vasta lähiaikoina, mutta muuten meno on vakaava ja vauhdikasta. 

.. on syömisen jälkeen oikea pallomaha. En ole koskan nähnyt vastavaa. Pyöreäksi paisunut massu on kyllä tosi söpönen, vaikka välillä näyttää melkein tukalalta!

.. tykkää eniten lampuista, mammasta (tutti), kirjoista, kännyköistä, musiikista, tanssista, koirista, kylpemisestä, kengistä, palloista, kuvista, riippumatto - musiikkivideosta (etenkin pienestä valkoisesta koirasta), veden juomisesta (muistaa myös tehdä aina "tsahh" - äänen juomisen päätteeksi :D), Illan tullen piltistä (jota saa harmikseen vain reissuissa), rattaissa ja taaperokärryssä istumisesta, kukkuu leikeistä (menee itse nurkan taakse ja tulee sieltä esiin), uimisesta, vihreästä lapiosta, ratsastus lorusta, No Diggity -biisistä ja mistä vain kengistä. Tissistäkin Pikku V nykyisin pitää, etenkin öisin. 

.. ei pidä kaupan pussi smoothieista, hanskoista, hampaiden pesusta, siitä että hänet nostetaan liian aikaisin pois rattaista, keinusta, sylistä yms, siitä että kauppareissu päättyy joskus ja autokärrystä täytyy lähteä, siitä että äiti joutuu ottamaan uimahallin avaimen itselleen, siitä että äiti näyttäytyy jos on tosi väsynyt eikö myöskään yksin jäämisestä (etenkään autoon). 

.. ei valita kovinkaan monesta asiasta. Useimmat kolhut, kaatumiset tai kompastumiset kuitataan ihan vaan pienellä voihkaisulla. Väsyneenä ei muutu kauhean kiukkuiseksi eikä muutenkaan ole kova kitisemään. Pääasiassa hän on iloinen aamun herätyksestä aina siihen asti kun illalla nukahtaa. 

.. nukkuu yhdet pitkät päiväunet ja yöllä noin 21-7.30. 

© Jannamari Palo 

.. viihtyy erityisen hyvin tutuissa paikoissa kuten mummoloissa, mökillä, muskarissa tai jeppisparkissa. Ei kuitenkaan vierasta tai hämmenny uusissakaan ympäristöissä - elämä on yhtä isoa seikkailua!

.. maistelee edelleen mielellään kaikkea ja kaikkia. Esimerkiksi postauksen kuvien ottohetkellä ongelmaksi muodostui se että jatkuvasti hänellä oli suu täynnä raparerinlehteä, hiekkaa ja keppejä. Pihlajanmarjoja annoin syödä, kumma lapsi! 

.. ei tarvitse kovin moneen asiaan äidin tai isän tukea. Harrastuksissa ja muissa paikoissa kodin ulkopuolella muuttuu niin itsenäiseksi ja tomeraksi kuin olla ja voi. Kotona äiti tai isä saa olla lähempänä. Kumpi vain kelpaa, lähes missä vain tilanteessa. Olen onnellinen siitä, että V ja Pikku V ovat niin hyvä tiimi ja en koskaan uhraa ajatustakaan siihen etteivätkö he pärjäisi tilanteessa kuin tilanteessa. Tutut ihmiset kuten isovanhemmat kelpaavat myös aina hoitajiksi. Ikinä Pikku V ei ole itkenyt perääni kun lähden kotoa. 

.. sinisilmäinen ja vaan niin hurmaava. Pikku V on pikkuinen mutta niin sopusuhtainen. Monta kertaa tulen katsoneeksi lastani pitkään ja miettineeksi miten hän voikin olla niin kaunis. 

.. tekee meidät muutenkin joka päivä niin onnellisiksi. 

© Jannamari Palo 

Kuvat on ottanut ihana ja taitava Jannamari Palo. Lisätietoja Jannamari Palo Photography 

Ihana, ihanampi, 11 kk

Vitsi, mikä pikku touhotin tää meidän vähän vajaa vuoden ikäinen poika on. Jos missiona on ottaa hänestä kuvia, tarvitaan siihen muutama vähän hauskempi aikuinen - ihan perus jutut ei nimittäin kiinnosta. Tämä ylin ruutu oli todella kovan työn takana - kaikki loput ovatkin niitä tavallisempia otoksia. Ne toisaalta kuvastavat meidän poikaa oikein hyvin. Hän on vauhdikas, mutta niin ihana!

Taidot. Pikku V tulee milloin mistäkin kirja kädessä ja haluaa istua lukemaan sitä. Hän myös ymmärtää, jos häntä pyytää tuomaan kirjan. Ymmärrys muuhunkin puheeseen ja asioihin on lisääntynyt tosi paljon. Tämän ikäisenä hän osaa osoittaa nenäänsä ja sanoa "nenä", pytää viittomalla (tai ainakin sinne päin - viittomalla) lisää ruokaa tai vettä, seisoa yhdellä jalalla niin kehottaessa, painaa pään tyynyyn pyynnöstä, leikkiä alkeellista hippaa, tanssia (uusia muuveja), soittaa monia soittimia, potkia palloa, äännellä kuin lehmä tai auto, viedä lusikkaa suuhun ja joskus jopa ottaa siihen ruokaa, kiivetä pienten liukumäkien portaat itse ylös ja laskea mahallaan alas, kiivetä mataliin paikkoihin ja rahille istumaan ja lähestulkoon pujottaa palikoita oikeisiin koloihin. Kotioloissa pissa tulee hienosti pottaan. Pikku V:n, kuten varmaan muidenkin lapsien, erityistaito on kaikkien kaappien tyhjentäminen ja sanasta "ei" innostuminen ihan tosissaan. 

Sanat. Äiti, mamma (tutti), pappa, amppu (lamppu) ja nenä. 

Arki. Hauskaa on myös arki 11 kuukautta vanhan lapsen kanssa. Hän keksii jatkuvasti jotain uutta puuhaa ja kiinnostuu päivittäin yhä enemmän kaikesta muusta ympäröivästä, kun niistä omista leluista. Leluilla taas tehdään jo enemmän sitä mitä kuuluisi - autolla ajetaan, marakassia soitetaan eikä ihan kaikkea pelkästään syödä. Puitossa on silti edelleen monttu täynnä kiviä, hiekkaa ja ties mitä. Mutta eipähän oo ollut kipeenä! Harrastukset ovat taas syksyn myötä alkaneet ja nyt käydään muskarissa, taaperotanssissa (vähän etuajassa varman kävelyn vuoksi) ja pyhiksessä mahdollisuuksien mukaan. Uinti on jäänyt, joka varmaan harmittaisi aika paljon jos hän sen vain ymmärtäisi - vesi on hänen mielestään parasta maailmassa. Jokaisen ruokailun päätteeksi veden kanssa ollaankin tekemisissä, Pikku V istuu potalla ja me suihkitaan hänestä ruoantähteet. Päivittäin kuunnellaan myös musiikkia ja joraillaan (Pikku V avustaa minua tuntien suunnittelussa ja syttyy täysillä lattareista, ihanaa!). käydään puistossa (syömässä hiekkaa), ulkoillaan pyöräillen ja rattailla ja harrastetaan. Pyritään käymään myös sisäleikkipuistoissa ja toivottavasti rutiinisti myös siellä uimahallissa. Arki on tullut ja vienyt ylimääräisen vapaa-ajan, mutta onneksi ehtii silti elää paljon lapsen kanssa. Se on se, mihin haluaisi oman aikansa ja elämänsä käyttää. 

Mitat. Ylimääräinen kasvukontrolli kertoi Pikku V:n olevan 74 cm ja 8,6 kg. Pituus on ihan OK, kompaktina kasvaa! Vaatteet ovat kokoa 74 (just tosin ostin koon 68 ulkohaalarin, reimat on niin suuria) ja vaipoissa edelleen se 4. Pikku V käyttää sekaisin housu- ja teippivaippaa. 

Uni ja ruoka. Öisin on kivaa pyöriä, häärätä ja syödä tissiä monessa välissä. Äiti joutuu ruokkimaan ja isä saa potkuja naamaan sekä sormen nenään. Yörumba on tällä hetkellä vähän koomista, mutta tiedän että talven tullen aikaa väsyttää ja ärsyttää. Yöt alkoi itsestään mennä tosi hyvään suuntaan, mutta nyt ollaan menty takapakkia. Onko ne nuo hampaannysät vai mitkä, joita on muuten kaksi kappaletta! Yö alkaa noin klo 21 ja meidät potkitaan hereille noin 7-7.30. Päiväunien kesto on jotain tunnin ja kolmen tunnin väliltä, unia otetaan yleensä vain yhdet päivässä. 

Ruokailuhetket ovat myös vähän koomisia. Ainakin ruokaa on kaikkialla. Välillä syödään ihan nätisti ja esimerkiksi banaani katoaa viimeistä murua myöten, mutta lämmintä ruokaa voisi Pikku V:n mielestä syödä mieluiten vaikka kerran viikossa. Lautaselta poimitaan kukkakaalit, porkkanat ja muut vihannekset ja niistä imetään ensin mehut ja sitten mutustellaan hampaanpuolikkailla. Jauheliha ja makarooni jää koskematta, jos häneltä kysytään. Pikku V sekaruokailee, syö sekä itse että syötettynä. Lusikalla syöminenkin alkaa jo hahmottua ja välillä jopa onnistua. Vesi on ihanaa ja sitä voisi edelleen juoda litratolkulla. Mistä äiti on iloinen, on maapähkinävoi puurossa ja ensimmäinen munakas lautasella. Ei näytä allergisoivan juuri mikään, huraa!

Luonteenpiirteet. Me usein vitsaillaan, että tämä taitaa olla vähän ylivilkas. Isommassa porukassa sen oikein huomaa, millainen touhottaja pikku V on. Hän menee pää kolmantena jalkana siellä ja täällä, ihan itsekseen, kiinnostumatta kauheasti siitä mitä pitäisi tehdä. Keskittymiskyky on vähän huono ja rauhoittuminen lähes mahdotonta. Jos tanssissa tulisi kellistää lapsi selälleen katselemaan huiveja tai muskarissa istua sylissä loruttelemassa menee tosi vaikeaksi - Pikku V suorastaan karkaa, kiljuen ja huutaen. Hän rakastaa seistä ringin keskellä ja saada huomiota. Huomiota kerjätään hurmaamalla - hymy sinne ja tänne, pieni kosketus olkapäähän.  Isä tai äiti on kaikkialla muualla kuin kotona ihan ehdoton nou nou. Voiskohan tän ikäisen jo jättää yksinään johonkin harrastukseen? Ei vaan, vaikka hyvin hän varmaan pärjäisi. Pikku V on todella reipas, itsenäinen ja rohkea. Hänellä on voimakas oma tahto ja hän saattaa todella sinnikkäästi yrittää mennä soittamaan muskarissa pianoa tai ottaa tanssissa käsimerkin irti lattiasta. Luulen että meidän lapsi nauttisi todella paljon sisaruksista tai jopa päiväkodista. Puistossa parasta on katsella muita lapsia ja saada hiekkalaatikolle seuraa. 

On myös asioita, joihin Pikku V jaksaa rauhoittua - lukeminen, joidenkin musiikkivideoiden katselu, joskus tissi. Päiväunille nukahtaa tosi kivuttomasti eikä yöunillekkaan mennessä varsinaisesti riehuta, joskus uni ei vaan tule ihan heti. Sopivassa määrin Pikku V haluaa ottaa vastaan ja antaa läheisyyttä, rakkautta ja on lähes poikkeuksetta hyväntahtoinen. Hän osaa jo antaa tavaroita pyydettäessä ja kiipeää välillä syliin ja painaa pään rintaan. Hän pitää autossa tiukasti sormesta kiinni ja juttelee ummet ja lammet, etenkin jos ei olla nähty vähään aikaan. Muistan varmasti aina sen, kun olimme V:n kanssa pidemmän pätkän poissa ystäväni häissä ja Pikku V oli ensimmäistä kertaa koko päivän hoidossa. Tulimme keskellä yötä kotiin ja Pikku V:n jossain vaiheessa havahduttua hän tunnin verran pötkötti vaippapeppuna vieressäni ja kertoi päivän kulun. 

Pääasiassa Pikku V on aina iloinen, nauravainen ja tyytyväinen. Hän rakastaa ihmisiä ja seurustelua. Hänellä on jatkuvasti jotain meneillään ja hän kaikkein mieluiten jakaa sen jonkun muun kanssa.

Niin ihana, ihana poikani. 

Täyden kympin poika

Ensinnäkin, tässä kuussa on taas vähemmän pupuotoksia. Tätä poikaa on ihan mahdoton saada pysymään paikallaa, etenkään selällään. Sain kuitenkin joihinkin ruutuihin sekä pojan että pupun, joten kai se kelpaa!

Täysi kymppi täyttä menoa ja meininkiä. Pienestä vauvasta on kasvanut taapero, jonka perässä saa säntäillä. Kiteytän 10 kuukauden ikäisen pikku V:n kymmeneen kohtaan.

1. Kommunikointi lisääntyy päivä päivältä. Nyt tunnistettavat ja tarkoituksenmukaiset sanat ovat äitä (äiti), amppu (lamppu), pappa (pappa) ja mämmä (tutti, myös tissi). Pikku V ymmärtää sanat taputa (taputtaa), jooga (down face dog - asento), päristä, kukkuu (tekee kukkuun laittaen jotain kasvojen eteen), ai ai, pää tyynyyn (laittaa pään tyynyyn) ja juhlat (tanssii). Pikku V näyttäisi ymmärtävän myös sanan ei, mutta se saa lähinnä virnuilemaan. Opetan parhaillaan muutamaa viittomaa, lisää ja kiitos. Ne alkavat pikku hiljaa sujua ihan hyvin. 

2. Liikkuminen on vauhdikasta ja monipuolista. Pikku V sai jalat alleen jo noin kuukausi sitten, mutta nyt kävely on varmaa ja vauhtia riittää. Kävely sujuu sekä sisällä että ulkona, kädet ilmassa ja lelut kädessä. Ainoastaan väsyneenä meno on aika holtitonta ja silloin saa pelätä, että pää oikeasti kolisee ja pahasti. 

3. Yöt sujuvat taas seesteisemmin. Äitiä vaan on alkanut laiskottaa ja nostan pojan usein aamuyöstä meidän väliimme jatkamaan uniaan. Tällä tavalla olen saanut öitä venytettyä jopa sinne aamukahdeksaan kuuden sijaan. Luksusta! Päiviunia nukutaan 1,5 h - 3 h, ne ovat lyhentyneet ja vähentyneet oikeastaan yhteen. Yhdet on ehkä vielä liian vähän, mutta usein olemme menossa koko päivän eikä toisille jää sopivaa rakoa.

3. Sormiruokailu sujuu tosi hienosti lähes hampaatta (ensimmäinen huippu nimittäin näkyy jo, muutaman itkuisen yön jälkeen 8.8 se viimein sieltä puhkesi!). Pikku V on taitava pyörittämään ruokaa ja hienontamaan suuriakin palasia. Koskaan ei ole ollut tilannetta jossa poika olisi meinannut tukehtua tai ruokaa josta hän ei olisi tavalla tai toisella "selviytynyt". Toki isot palaset Pikku V sylkee  pois, koska ilman hampaita kaikkea ei saa tarpeeksi pieneksi jauhettua. Pehmeät ruoat, kuten pannukakku, banaani tai couscous menee oikein hienosti sinne mahaan saakka. Olemme nyt alkaneet tehdä niin, että puurot ja päivällinen syötetään lusikalla ja lounaan ja väliaplan saa syödä kokonaan sormin. Pikku V:n lemppareita ovat pannukakut, itsetehdyt keksit ja avokaado. Myös puurot maistuvat lähes poikkeuksetta aina. 

4. Pikku V jatkaa kompaktina kasvuaan. Luulen että sekä painoa että pituutta on tullut viime kuukausina aika vähän. Meillä ei ole ollut neuvolaa sitten 8 kuukauden jälkeen, seuraava on vasta vuoden iässä. Toivotaan että kaikki on silti normaalisti, vaikka kasvu näyttää olevan aika vähäistä. Vaatteissa menee edelleen 74 ja joissakin 80. 68 olemme nyt sentään saaneet lähes kokonaan laittaa pois. Vaipoissa koko 4 on vielä hyvä, nyt käytössä sekä teippi- että housuvaipat.

5. Elämä on edelleen osittain rutinoitunutta. Aamuisin, ruokailujen ja unien jälkeen käydään potalla, hampaat (hammas) harjataan aamuin - illoin, Pikku V ruokailee 5 kertaa päivässä (aamupuuro, lounas, välipala, päivällinen, iltapuuro), tissiä syödään noin 5-7 kertaa vuorokaudessa (melko äidin tahtisesti, edelleen..), päiväunet nukutaan rattaissa puolenpäivän tienoilla, illalla luetaan kirjoja ja nukkumaan käydään noin yhdeksältä. Pikku V herää siinä 7-8 väliin, joka on oikeastaan ihan hyvä. Aamu- ja iltapäivällä pyritään ulkoilemaan. 

6. Joskus vähän ujostuttaa aluksi, mutta pääasiassa kaikki kelpaavat. Niin mummot, papat, lapset, koirat ja kissat. Pikku V on ihan erityisen kiinnostunut eläimistä ja lapsista ja voisi viettää vaikka kuinka paljon aikaa vain seuraten lasten ja eläinten touhuja. Tutut ihmiset ovat tietenkin kaikkein mieluisampia, mutta oikeastaan kukaan ei ole "huono vaihtoehto" syliksi tai leikkikaveriksi. Hymyjä saavat lähes kaikki!

7. Pikku V on edelleen kovin reipas. Missä vaan reissun päällä tai ihan vaan lähikaupassa, hänen kanssaan on helppoa, mukavaa ja hauskaa. Monesti oman äitini kanssa vain istumme ja nauramme pojan touhuille. Pikku V on niin hassu touhottaja! Hän pitää hauskoja ääniä, kovistelee, osoittaa mieltään, halailee, pussailee suu ammollaan, töpsöttelee ympäriinsä, maistaa kaikkea ja kaikkia ja osoittelee kaikkea hänen mielestään kiinnostavaa (etenkin koiria ja lamppuja). Joskus kun on vaikka enemmänkin vieraita kuoriutuu pojasta oikea showmies, hänen täytyy ihan selkeästi esittää kaikki osaamansa asiat ja temput. 

8. Pottailua harjoittelemme isompien poikien tyyliin. Kotona onnistutaan paljon (pissoja lukuisia, kakkoja vasta kaksi!), reissun päällä tietenkin vähemmän. Mutta meillähän on vaan aikaa. Kivaa opetella uutta hänen kanssaan.

9. Parasta Pikku V:n mielestä on mämmä (tutti), musiikki (tanssiminen ja soittaminen), ulkona keinuminen, rattaissa istuminen, kännykkä, kaukosäädin, ulkokenkien pölliminen ja syöminen, kirjojen lukeminen, sormiruokailu, veden juominen (juomapullot ylipäätään), kaappien tyhjentäminen, uiminen (vesipeto!), eläimet, lapset, dublot, purkit, palikat ja pehmeät pallot hoplopissa ( :D ). Äitikin taitaa olla aika kovassa huudossa tällä hetkellä, vaikka ihania ovat myös isä, mummi, mummu ja pappa. 

10. Lapsestani on kuoriutunut välittävä, läsnäoleva, ahkera ja reipas pieni poika. Hänessä on sopivassa suhteessa omaa tahtoa ja päättäväisyyttä ja hän osaa ilmaista tarpeitaan jo hienosti. Lapseni osaa osoittaa rakkautta, joka on varmasti se kaikkein tärkein taito. Hän saattaa hoivata nukkea, painaa pään äidin rintaan tai antaa ison ja märän pusun papan nenään. Hän osaa tulla jalat edellä sängystä ja sohvalta alas mutta saattaa nousta syöttötuolissa seisomaan ja vain yrittää astua pois - ei aivan päätöntä menoa joka tilanteessa, mutta sitä lapsenomaista hölmöyttä. Pikku V kohtaa muita ihmisiä reippaasti ja avoimin mielin. Hän jaksaa istua rattaissa ja vain katsella sieltä kaikkea loputtomiin ja lueskella itsekseen kirjoja jopa puoli tuntia.  Hän on äärettömän hauska ja ajatteleva persoona, johon en malta olla tutustumatta joka päivä paremmin. 

Hän on täyden kympin poika.

Kerran kuussa - blogi

Jotta tämä ei olis pelkästään kerran kuussa - blogi, rikotaan vähän hiljaisuutta ja laitetaan liuta kuvia kuulumisten kera.

Pikkumies on koko kesän ollut jaloillaan. Hymy on herkässä kun pääsee itse kaivamaan kaappeja ja kurottautumaan aina vain ylemmäs.

Parhaita kirppislöytöjä ovat olleet nämä Niken popot.

Retkellä naapurustossa. Kartanolla on ihmisen hyvä olla!

Herkkuja lillacompanysta. Pieni (valtava) shoppailukärpänen on puraissut, tilanne alkaa näyttää vakavalta.

Isin duunissa aamupalalla. Käynnit kahvilassa ovat aina olleet mukavaa puuhaa kesäpäiviin, on aika hauskaa kun miellä on oma barista!

Kesällä rennosti. Rattailla tehdään useampi lenkki päivässä.

Kaksi rakkainta, koti.

Ihana mökkiviikko Lohjalla alkoi kukkaseppeleellä ja auringolla, joka jaksoi paistaa vielä illallakin. 

Mökkiviikkoon kuului grillausta rannalla. Pikku V nukahti rattaisiin ja me saatiin mummin kanssa ihastella auringonlaskua kaikessa rauhassa.

Tää oli meidän kaikkien ensimmäinen kerta muumimaailmassa. Kukahan mahtoi olla eniten innoissaan? Pikku V ei pelännyt muumeja lainkaan!

Siinä se on, rakas ja tuttu muumitalo lapsuudesta ja sen saduista.

Pikku V pääsi juhlistamaan 1 v. synttäreitä etuajassa, sillä kummi karkaa syksyllä vaihtoon. Lahja oli yhtä suuri kuin poika! 

Tehtiin pieni reissu kesäiseen Haapsaluun. Pikkumies uskalsi uida sielläkin, kylmästä merivedestä huolimatta. Äitiä vähän hirvitti pienet meduusat joita leijaili siellä täällä!

Aina niin iloinen, reipas ja helppo reissukaveri. Menetettiin koko perhe sydän pienelle Haapsalulle. 

Super  hauskaa oli myös Ville Vikingin sylissä laivassa. Tyyppi tanssi ja innostui muista lapsista ihan täysillä! Ihanaa on katsoa pienen ihmisen iloa. 

Haapsalun jälkeen karattiin vielä mökille nauttimaan kesän viimeisistä. Sieltä se arki tulee, kovaa vauhtia, joka toisaalta pelottaa ja toisaalta innostaa.

Voi kesä, jatku vielä pitkään. 

"Sähän oot vaan lomaillut kohta vuoden!"

Tänään 11.7 äitiyslomani loppuu. Minulta on usein kysytty, millaista se nyt sitten oli, olla vuosi ihan vaan kotona ja tekemättä oikeastaan mitään. Olen tästä kysymyksestä aina yhtä hämmentynyt - enkö muka ole tehnyt vuoteen mitään?

Olen tehnyt tähän ikään mennessä ainoastaan lyhyitä pätkiä palkkatyötä. Työt ovat olleet kesäduuneja ja muita osa-aikaisia hommia. Myös opiskelu on ajoittain ollut ainoa työni, toki tällainen mahdollisuus on ollut hyvin lyhytaikaista. Minulla on silti kokemusta noin puolen vuoden työrupemasta täysien tuntien kera, sekä opiskelun ohessa työskentelystä. Sen pohjalta en voi millään ajatella, että en olisi viime vuoden aikana tehnyt mitään. Sen sijaan verraten aiempiin osa-aikatöihin, opiskeluun ja niiden yhdistämiseen, on vuosi ollut mahdollisesti kaikkein työteliäin.  Mutta onko äitiysloma sitten mikään oikea työ tai oikea loma? Minulla on sekä työstä että lomasta erilainen käsitys.

Kuvittele mielessäsi seuraava lomailmoitus:

Tarjolla palkitsevaa ja kokoaikaista hoito- ja huolenpitolomaa. Vastaavaa lomakokemusta ei voi saada millään muulla tavalla, sillä jokainen loma on uniikki. 

 Äitiyslomalle jäävä henkilö kulkee nimikkeellä huoltaja. Loma alkaa tavallisesti ennen huollettavan syntymää. Tämä aika kannattaa mahdollisuuksien mukaan käyttää erilaisiin valmistelutöihin ja lepäämiseen. Lomaan kuuluu huollettavan synnytys - synnytykseen kannattaa tutustua tarkemmin etukäteen, esimerkiksi loman alkajaisiksi. Huoltaja saa lomaan perehdytyksen neuvolan toimesta. Neuvola on tiiviisti huoltajan tukena ennen synnytystä ja ensimmäisem vuoden aikana, virka-aikaan. Virka-ajan ulkopuolella huoltaja kääntyy ongelmatilanteissa muiden tahojen puoleen, esimerkiksi googleen ja vauva.fi keskusteluihin. 

Synnytyksen jälkeen lomankuvaan kuuluu huollettavan kaikista tarpeista huolehtiminen - syöttäminen, puhdistaminen, nukuttaminen, ulkoilu, leikittäminen, viihdyttäminen ja kasvattaminen. Huoltaja jakaa loman mahdollisuuksien mukaan puolison kanssa, joka on myös oikeutettu lyhytaikaisesti vastaavaan lomaan. Huoltaja hyväksyy mahdolliset koettelemukset puolison kanssa loma-aikana. Huolataj hyväksyy loman vaikutuksen myös kaikkiin muihin ihmissuhteisiin. 

 Huoltaja saa kerryttää omaa unta huollettavan rytmin mukaan - ensimmäiset 3 kuukautta huoltaja saattaa valvoa pääasiassa öisin ja nukkua mahdollisuuksien mukaan päivisin. Öisin vaihdetaan vaippaa, kannetaan huollettavaa, ruokitaan lukuisia kertoja ja lopulta jähmetytään niille sijoille johon huollettava sattuu nukahtamaan. Öisin huollettavaa harmittaa kaikki, esimerkiksi vatsavaivat. Ne harmittavat oli niitä tai ei. Huoltaja rauhoittaa huollettavaa kaikin keinoin - mikäli keino on juokseva vesihana, huoltaja sitoutuu maksamaan suurehkon vesilaskun ja tinkimään omasta vedenkäytöstään. Aikaa suihkussa käymiseen toki harvoin onkaan. 

 Huoltaja huolehtii huollettavan ympäristön siisteydestä ja puhtaudesta tekemällä tarvittavat kotityöt. Lomaan liittyy fyysistä kuormitusta huollettavan siirtelyn ja kantamisen takia. Synnytyksestä koituvat jälkihaitat voivat myös mahdollisesti hankaloittaa oloa ensimmäisinä viikkoina. Suurin osa vuorokaudesta kuluu lapsen ruokkimiseen, toisinsanoen imetykseen tai pumppaamiseen, pullojen sterilointiin ja maidon lämmitykseen. 

Huollettava on 100% huoltajan vastuulla. Huoltaja sitoutuu auttamaan huollettavaa kaikissa hänen kohtaamissaan vaikeuksissa ja kliinisissä ongelmissa. Huoltaja ottaa käyttöön kaikki mahdolliset keinot huollettavan olon helpottamiseen, vaikka se tarkoittaisi huoltajalle esimerkiksi useiden kuukausien riisidiettiä. Lomaruokavalio voi olla puutteellinen myös siitä syystä, että aikaa ei usein jää omaan ruokailuun. Huoltaja tottuu syömään ruokansa ja juomaan kahvinsa usein kylmänä, lennosta. 

Huoltajan lomasuhde on täysin sitova, ei irtisanoutumismahdollisuutta. Huollettavan ollessa paikalla huoltaja luopuu yksityisyydestään pitäen kaikki kodin ovet avoinna ja huollettavan lähellään kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Loma-aika on 24 h/vrk, painottuen öihin. Huoltajan tulee itse järjestää huollettavan hoito hänen ollessaan poissa paikalta. Sairaslomamahdollisuutta ei ole. Varsinaisia lomapäiviä ei kerry. Lomasta saa korvausta ensimmäiset 9 kuukautta. 

Huoltajan tärkein tehtävä on rakastaa. Huoltaja saa vastavuoroisesti osakseen sellaista vilpitöntä rakkautta, jota ei oikein muilla lomillaan voi saada. Tämän loman haluat kokea! 

Pelkkää lomaa tämä ei ole ollut, toki huollettavissa on varmasti paljon eroja. Ihannetilanteessa kaikki on helppoa, itse saa nukkua, lapsonen on maailman tyytyväisin ja kakka ei haise pahalle. Sitten on niitä ikäviä ääripäitä, jolloin koko vuosi on täysin tappava. Lapsonen on kenties kipeä ja nukkuu koko vuoden 15 minuutin pätkissä. Oma lapsoseni on toki antanut aikaa myös lomailuun eikä tämä vuosi ole millään tavalla imenyt minusta kaikkia mehuja. Alku oli meillä silti aika rankka, refluksin ja kaiken epävarmuuden takia. Ensimmäinen vauva, kaikki ensimmäisen vuoden paniikit. Seuraava vauvavuosi olisi varmaan jo rennompi, mutta sitten on jo yksi tättähäärä järjestämässä puuhaa niihin hetkiin kun vauva nukkuu. Tämä äitiysloma oli siis oikeasti täysin uniikki, eikä vastaavaa tilannetta tule kohdalleni enää koskaan.

Mikä meidän tilanteessa oli myös aivan ihana juttu, oli isä-ihmisen opiskelu. Hän oli paljon kotona ja aina saatavilla. Työpaikalta ei olla niin vain poissa, mutta koulusta voi vähän herkemmin ollakin. Me vietettiin koko syksy ja kevät tiiviisti kolmen kimpassa ja se varmasti näkyy myöhemmin isän ja pojan välisessä suhteessa. Meillä perheeseen kuuluu kaksi tasavertaista vanhempaa ja lapsi. Isä pystyy tekemään kaiken saman kuin äitikin, paitsi toki imetyksen. Meillä on myös poikkeuksellisen paljon apua ja lisäkäsiä samassa kaupungissa, kun yhteensä 3 isovanhempaa ovat lähes aina valmiina auttamaan. 

Silti minusta jollain tavalla tuntuu, että tämän vuoden aikana olen tehnyt enemmän töitä kuin koskaan. Työtunnit eivät ole laskettavissa kellokortilla, töissä ollaan vuorokauden ympäri, jatkuvasti. Täydellinen irtiotto ei ole ollut mahdollista, ainakaan ajatuksen tasolla. Myös fyysinen muistutus, tissien täyttyminen, on aina läsnä. Jos saisinkin nukkua kokonaisen yön erossa pojastani, täytyisi minun silti nousta kerran tai pari tyhjäämään tissejäni. Kannan lastani myös ajatuksissani kaikkialla minne menen. Vielä ei ole tullut hetkeä täydelliseen irtiottoon, enkä ole sitä myöskään halunnut. 

Työ on ollut haastavaa, antoisaa ja voimaannuttavaa, kuten mikä tahansa työ. Työstä olen saanut myös rahallista korvausta, joka on ainoastaan merkittävää siksi, että se mahdollistaa tämän työn tekemisen. Tekisin tätä työtä myös ilman rahallista korvausta. Voin sanoa nauttivani työstäni todella paljon. Tämä vuosi on ollut mieleenpainuva ja ihana, mutta myös rankka. Olen saanut kokea laajan kirjon epävarmuuden, pelon, surun, ilon, onnen ja pohjattoman rakkauden tunteita. 

Lomani loppuu paperilla, mitä se oikeastaan käytännössä tarkoittaa? Tänäänkin me nukutaan, touhutaan, syödään ja ulkoillaan - päivä on hyvin samankaltainen kuin eilenkin. Pankkitilillä notkahtaa, muuten en huomaa eroa.

Ja olen todella kiitollinen. Tästä lomasta, työstä, pojastani. 

Mun vauva on 9 kuukautta vanha

"Minkä ikäinen hän on?" 

"Nyt 9 kuukautta."

"Niin iso poika jo!" 

Kolme kuukautta vauvavuotta jäljellä. Se haittaa ja rankasti. Silloin kun seurasin 9 kuukautta vatsani pyöristymistä valmistauduin ja totuttelin ajatukseen vauvasta. Vauva tulee, millainen on vauva ja mitä vauva tarvitsee. Innostuin ja kauhistuin ajatuksesta vuorotellen. Joka tapauksessa, minä valmistauduin vauvaan. Nyt olen äkkiä tilanteessa, jossa ihan muutama hetki aiemmin syntyneet lapset täyttävät vuoden ja omani kulkee enää hetken nimikkeellä vauva.

Nyt tekisi mieli jo puhaltaa peli poikki. Että hei, en minä ehdi. Me tarvitaan lisää vauva-aikaa, minä ja pikku V. Olen onnesta soikeana jokaisesta uudesta taidosta ja kommunikoinnin lisääntyvistä muodoista mutta silti monessa hetkessä tekisi mieli itkeä. Se lattialla pötköttävä patukka on enää muisto vain ja löydän itseni todella usein tuijottamasta niitä koon 50 ananaspöksyjä. Siis mitä, mahtuiko se joskus näihin? Vauvakuumeen monet muodot ovat hiipineet alitajuntaani. Tältä se siis tuntuu kun kaipaa vauvaa. Minä en niinkään kaipaa uutta vauvaa, kaipaan omaa vauvaani. 

Aion puristaa tästä kolmesta kuukaudesta kaikki mehut irti. Niin että ole nauttinut vauvavuoden viime hetkistä kaikkensa antaneen ja kuivan tiskirätin tavoin. Meillä asuu ihan mahtava yhdeksän kuukautta vanha tyyppi enkä toisaalta vaihtaisi tätä ikää mihinkään. Niin ristiriitaista, niin hämmentävää, kuten kaikki tämän vuoden aikana on ollut.

Millainen on ysikuinen pikku V?

Höpöttäjä. Juttua riittää vaikka ja kuinka. Lähinnä jutellaan tavuja, mutta sanoista tulee jo melko selkeä äitä (äiti), pappa, mamma (tutti) ja ei. Lisäksi muutaman kerran on sanonut selkeästi isä. Pikku V rakastaa päristää, maiskuttaa ja pitää mitä tahansa ääntä - nokkahuilu tai kuumemittarin kotelo toimittavat pillin virkaa ja niistä on hauskaa puhaltaa ääniä.  Jos nokkahuilu on väärin päin suussa ja ääntä ei muuten kuulu tehdään se sitten itse sanomalla "huuu". Suuhun menee edelleen lähes kaikki ja suullaan pikku V asioihin tutustuu. Pihat ja leikkipuistot ovatkin kuin suuria karkkikauppoja - kiviä, keppejä, lehtiä ja ruohoa pullollaan! Toivottavasti pitäydytään jatkossakin näissä karkeissa, seassa kun tuppaa olemaan myös tupakantumppeja, lasinsiruja ja linnunkakkaa.

Vekkuli. Pikku V tykkää jo vähän tehdä jäynää ja on usein sellainen veikeä ilme kasvoillaan. Hän istuu monesti makkarissa laturin johto kädessään ja nauraa katketakseen kun menen perään ja yritän kieltää laittamasta laturia suuhun. Kaikki johdot ja sähkölaitteet kiinnostavat. tottakai. Jos niiden perään menee kieltämään on se sitten ihan hulvattoman hauskaa! Onko kaikilla lapsosilla asia juuri näin, kielletty kiinnostaa ja kielto naurattaa? Pikku V tykkää myös leikkiä esimerkiksi hippaa ja kukkuu - leikkiä ihan itse. Kaikkea olemista siivittää iloinen nauru.

Musikaalinen. Jos sellainen tässä iässä voi vielä olla, meidän poika on. Hän syttyy musiikista, oikeastaan millaisesta vaan, ja alkaa tanssia. Tanssi on sellaista rentoa polvien notkumista, ihan samaa kuin olen itse vauvana tehnyt ennen ensiaskelia. Äiti on joka kerta ihan tippa linssissä, tykkääköhän tämä muksu vielä myöhemminkin tanssia! Myös erilaiset soittimet innostavat kovasti. Marakassit, patarumpu, nokkahuolu ja tamburiini ovat ihan lempileluja ja ne kaivetaan aamuisin ensimmäisenä esiin. Joskus onnistuu yhdistää molempien käsien marajassien heilutus ja tanssi samaan aikaan, ilman tukea! Siitäkös riemu repeää. Tissiä syödään rauhallisesti ainoastaan Litku Klemetin  Junalla kainuuseen - biisin soidessa. Älkää kysykö, mistä tämä biisi löytyi tai miten ollaan ensimmäisen kerran päädytty sitä poikaan kokeilemaan. Se joka tapauksessa lumoaa kaikessa ysäriydessään meidän lapsen ihan täysin (muut musavideot tai biisit eivät tässä toimi, kokeiltu on).

Puolitaapero. Pikku V on jo kuukauden päivät viipottanut menemään taaperokärryn kanssa, harjoitellut kävelyä tuen kanssa ja hetkittäin seisoskellut ilman tukea. Seisomaan hän nousi melko pian konttaamisen oppimisen jälkeen. Nyt seisoskelu ilman tukea sujuu jo tosi mallikkaasti ja kävelyyn ei ole enää matkaa kuin muutama annos rohkeutta. Ilman tukea askelia on todistetusti otettu 3. Molemmat jalat siis liikkuvat ja liikkuisivat, jos uskaltaisi. Mikään kiire meillä ei ole kävellä ja kovaa päästään konttaamalla. Joka päivä nämä taidot silti harjaantuvat eikä mene enää kauaa siihen että kävellenkin mennään eteenpäin. Kiipeily myös kiehtoo, onneksi siihen ei vielä kovin kummoisessa mittakaavassa rahkeet riitä!

Sekaruokailija. Minä tykkäisin itse siitä ajatuksesta, että kaikki ruoka menisi sormin. Jokainen perheenjäsen ei ole kuitenkaan sormiruokailuun sitoutunut eikä ihan ymmärrä sen ideologiaa joten tällä hetkellä mennään näin, sekaruokailuna. Aamu- ja iltapuurot syötetään, lounas, välipala ja päivällinen syödään osittain sormin ja osittain syötettynä. Jokaisella aterialla paitsi väliapalla on siis myös sosetta mukana. Pikku V on kuitenkin syönyt jo vaikka mitä myös sormin: kurkkua, banaania, melonia, avokaadoa, erilaisia naksuja, tankoparsaa, porkkanaa, parsakaalia, bataattia, kesäkurpitsaa, pennepastaa, marjoja, apinaevästä (kauravälipala) ja nyt myös viimeisimpänä kuivatuilla yrteillä maustettuja kanapötköjä. Kaikki tarjottu sormiruoka maistuu aina tosi hienosti eikä pikku V mielestäni leiki ruoalla - hän kyllä yrittää syödä, mutta koska yhtään hammasta ei ole vielä puhjennut, on ruoan mupeltaminen vähän haastavaa ja varmasti sotkuisempaa. Marja- ja hedelmäsoseita pikku V osaa syödä itse pussista ja nyt olemme ottaneet myös juomapulloksi pillipullon. Yhtäkään tilannetta jossa olisin edes epäilyt pojan selviytymistä tarjotusta sormiruoasta ei ole ollut - liian isot palat hän osaa tosi hienosti sylkäistä pois suusta.

Luonnonlapsi. Mitä vähemmän vaatteita ja mitä enemmän ulkona, sen parempi. Nakuilu on ihan parasta ja silloin intoudutaan tekemään ties mitä jooga asentoja. Viljo tykkää nostaa pyllyn ilmaan ja kurkata jalkojen välistä, down face dog - asennosta. Ulkona rattaissa voisi istua ja ihmetellä tunti kaupalla ja rattaissa nukutaan edelleen ne pisimmät päiväunet. Nurmikolla, hiekkalaatikolla, leikkipuistossa, keinussa. takapihalla pallomeressä - poika silminnähden nauttii. Ulkona kiehtovat erityisesti myös linnut, vastaantulevat koirat ja omakotitalojen pihoilta kurkkivat kissat. Pikku V on erityisen kiinnostunut eläimistä ja hänellä tuntuu olevan eläinten kanssa hyvä yhteys (tpki perheidemme koiravanhukset saavat usein vähän kovakouraista kyytiä).  Kaikkia eläimiä ja muita kiinnostavia asioita pikku V osoittaa topakasti sormella. En tiedä mikä tässä on jotenkin niin liikkistä, mutta odotin tätä osoittelua lähiaikoina ilmaantuvista taidoista kaikken eniten. Nyt hän pystyy jo paljon enemmän näyttämään mitä ajattelee ja osoittamaan meille asioita. Kommunikaatio lisääntyy ja kaikki osapuolet ovat tästä innoissaan! Pojalta voi myös kysyä esimerkiksi "missä äiti?" ja hän osoittaa minua. Jos sormi osuu nenään ja sanoo samaan aikaan "tööt" se on pikku V:n mielestä super hauskaa!

Aktiivinen. Koko ajan hän olisi tekemässä, touhottamassa ja puuhaamassa.Voisn ihan loputtomiin olla keksimässä uutta aktiviteettiä tai peuhaamassa puistoissa ja pihoilla pojan kanssa. Lelulaatikon sisältö on ehkä jo vähän nähty ja parhaat lelut ovatkin jotain ihan muita. Keittiön kipot. vispilät ja kupit ovat ainakin hauskoja, samoin eteisessä lojuvat kengät. Myös oman vaatekaapin tyhjentäminen tai minkä vain laatikon tyhjentäminen sopivat aktiviteetiksi. Tissiä ei malta päivisin syödä (ainakaan ilman Litku Klemettiä) ja päiväunet ovat lyhentyneet puolella. Äiti on tästä kaikesta vähän hämillään - saatko sinä lapsonen tarpeeksi maitoa ja unta? Niitäkin päiviä riittää ettei mikään muu kelpaa kuin äidin lahkeessa roikkuminen. Luulen että meillä on nukkumisasiat nyt vähän rempallaan eikä pikku V nuku esimerkiksi öisin tarpeeksi. Hän on usein jo heti herättyään vähän väsynyt. Pikku V käy nukkumaan samaan aikaan kuin ennenkin, klo 21, mutta herää muutaman kerran enemmän yössä. Unta varmaan tarvittaisiin enemmän kuin siihen kuuteen, mutta silloin usein herätään. Nyt olen alkanut ottaa pojan viereen puoli kuuden - kuuden maissa jolloin hän saattaa jatkaa vielä reilun tunnin unia. Tällaisena päivänä aamun apupäiväunet jäävät pois ja puolen päivän maissa nukutaan vähän paremmin. 

Pottailija. Olemme noin kuukauden päivät harjoitelleet potalle pissaamista. Käymme potalla 3-4 kertaa päivässä, aina kun muistetaan ja hyvältä tuntuu. Joka päivä tulee onnistumisia ja potalla on nykyisin jo ihan OK istua (samalla saa syödä kylpyleluja, jes!). Pissa osuu kohdilleen ruokailujen ja päiväunien jälkeen, jos äiti on rittävän nopea. Tässähän ei ole mikään kiire ja tahdonalaista homma on vasta paljon myöhemmin, kunhan harjoitellaan ja kokeillaan. Yhtään kakkaa me ei olla vielä pottaan saatu, pelkään että pojan kakkasysteemit menee sekaisin jos nostan hänet potalle hänen aloittaessaan kakkapuuhat. Sen kyllä näkee ja tavallaan olisi aika helppoa nostaa pikkutyyppi silloin potalle. Ehkä lähipäivinä rohkaistutaan! 

Lukutoukka. Pikku V rakastaa kirjoja. Iltasatu on hänelle selkeästi tosi tärkeä ja hän jaksaa istua ja lukea saman kirjan moneen kertaan. Pikku V osaa jo kääntää itse sivuja ja osoittaa minkä kirjan mieluiten lukee. Lempikirjoja ovat sellaiset tekstuurikirjat joissa on kokeiltavaa sekä ensisanakirjat joissa on pieni koko ja isot kuvat. Niiden selaaminen onnistuu parhaiten ja kirja istuu pienen ihmisen hyppysiin. Luemme kirjoja myös päivällä, aina kun pikku V niitä luokseni kuljettaa. Tämä kirja asia on yksi mistä olen mahdottoman onnellinen. Lukeminen ja kirjat ovat varmasti pelkästään hyväksi ja toivon tehneeni pikku V:n kohdalla edes tämän luku asian oikein - olemmehan lukeneet ihan pikkuvauvasta asti. Iltarutiineihin kirjan lisäksi kuuluu myös olemattomien hampaiden harjaus, yöpuvun pukeminen ja rasvaus.

Luultavasti yli 70 cm pitkä. Tässä kuussa ei ollut enää neuvolaa, seuraava on vasta yhden vuoden isässä. Kasvu on varmaan ollut tässä kuussa ihan hyvää, vaikka mitään kasvupyrähdystä tuskin on tullut. Massu on ainakin pysynyt mukavan pyöreänä ja annoskoot kasvaneet tosi paljon. Meillä on enää muutama yksittäinen ja reilu 68 käytössä ja pääasiassa koon 74 vaatteet ovat nyt sopivia. Kengänkoko olisi varmaan se 19, ihan pienten kengät menee usein vähän hölmösti 18-19 ja 20-21. Ensimmäinen on vähän nafti ja seuraava sitten ihan liian iso. Kenkäasia on kyllä muutenkin aika hankala ja aika usein päätetään (molemmat) että nyt kengät pois, varpaisillaan on ihan jees!