perjantai 9. syyskuuta 2016

24 päivää sinuun

En tiedä missä vaiheessa se tapahtui, mutta laskettuun aikaani on enää 3 viikkoa. Se on aivan naurettavan vähän, eikä kukaan olisi kovin ihmeissään vaikka vauva syntyisi jo seuraavana yönä. Olenko minä sitten valmis?

Vauvanurkkauksesta taitaa puuttua enää muutama hassu harso ja sitten vauva. Olen pedaannut pedin ja silittänyt lakanat. Vatteet on pesty ja laitettu lipastoon, isot koot on pussitettu odottamaan isompia mittoja. Tutit ja pullot on keittämättä, pitääkö sellainenkin tehdä etukäteen? Sairaalakassi on pakkaamatta, sen voisin ottaa seuraavaksi arkipäiväprojektiksi. Minulla on arkipäiville usein jotakin projektia tai puuhaa jotta saan ajan kulumaan. Projekti voi olla siivousta, pyykkäystä tai sopivassa määrin myös ystävän tapaamista ja äidillä vierailua. 

Sitteriä emme ole nyt vielä vauvalle hankkineet ja joku mobile olisi kiva saada roikkumaan vauvalle visuaaliseksi iloksi. Voisin laittaa tilaukseen nuo harsot ja sitten sen mobilen. Sitterin kanssa odotan vielä tovin, sillä V:n sisko on joku aika sitten lupaillut säkkituolia. Säkkituoli voisi ajaa sitterin aseman. 

Olen ilmoittaunut läsnäolevaksi yliopistoon ja tehnyt jotain koulun eteen. Kandi on hakematta vaikka maisteriopintoja on enää ihan muutama hassu jäljellä. Seuraavalla viikolla voisin selvittää, saanko haettua kandin opintoja ilman käyntiä Savonlinnassa. Masun kanssa en lähde enää bussiin istumaan - 24 laskettuun aikaan sulkee pois sellaiset monen tunnin matkustelut. Kaikki tuet ja muut on mielestäni haettu ja tässä on saanut miettiä aikuisuutta ihan monelta kantilta - mistä kaikesta olenkaan jatkossa vastuussa? En vain itsestäni, vaan ihan oikeasta pienestä tyypistä.

Synnytysvalmennus oli ja meni, samoin viimeinen lääkärikäynti. V epäilee, että ensi viikon neuvolakäyntiä ei enää tehdä ja vauva saapuu tulevan viikon aikana. Itse olen ajatellut vauvan syntyvän vasta reilun viikon kuluttua, kenties 20 päivä. 20 päivä on hyvä päivä syntyä, olen itsekin syntynyt 20 päivä. Synnytysvalmennus aiheutti ensimmäistä kertaa hiukan pelkoa. Kävimme läpi kaikkia niitä kivunlievitysvaihtoehtoja ja kiersimme synnytysosaston. Sairaalassahan sitä synnytetään joten karulta vuodeosastomeiningiltä ei voi toki välttyä. Sattuuko synnytys niin paljon, että taju lähtee? Miten vauva kestää kaiken sen hulinan keskellä? Miten oma pääkoppa kestää?

Aiemmin olin ihan luottavaisin mielin synnytyksen suhteen. Kiinnostuin hieman aktiivisesta synnytyksestä ja esimerkiksi voimaannuttava jooga ja rentoutumisharjoitukset sinällään ajatuksena kiehtovat. Kävin hakemassa kirjastosta vähän materiaalia jopa hypnoottiseen rentoutumiseen. Toistaiseksi kirjat ovat vielä selaamatta ja CD kokeilematta. Synnytyksestäni tulee luultavasti tästä pienestä nousseesta mielenkiinnosta huolimatta ihan tavallinen sairaalasynnytys epiduraaleineen päivineen. Se neula on kyllä järkyttävän paksu, huhhuh!

Vauva kasvaa omaa alakäyräänsä, sen ei pitäisi siis olla ihan kamalan iso. Toivoisin kuitenkin, että vauvalla on ollut otolliset oltavat mahassani kasvaa ja se on kasvanut maltillisesti mutta hyvin. Toivon, että se kestäisi hyvin synnytyksen ja kokemus ei olisi sille ihan kamala. Haluaisin, että kokemus oli meille molemmilla jollain tavalla erityinen - kokemisen arvoinen ainakin.

Raskaudessa ei tänäkään päivänä ole valittamista. Nukun kuin tukki öisin yhtä nopeaa pissakäyntiä lukuunottamatta, minulla ei ole kipuja enkä ole turvoksissa. En koe olevani plussapallo eikä oloni ole tukala. Pystyn pyöräilemään ja kävelemään (tosin joskus koko päivä liikkeellä aiheuttaa ylimääräisiä sukkapuikkokipuja iltaisin tai ainakin harjoitussupistuksia). Liikuntaa olen harrastellut silloin ja tällöin. Ainakin yksi hieman intensiivisempi jumppa viikossa ja sen lisäksi muutama kevyempi liikuntatuokio. Tällä hetkellä olen ehkä jossain pienessä flunssassa, kurkku tuntuu oudolle ja veto on poissa. En taida poistua tuohon kauniiseen syyssäähän tänään ollenkaan.

Vauvan on hyvä syntyä tähän kauniiseen syksyyn. Luonnossa on värejä ja ilma on raikas. Kyllä minä ja V jo kovasti odotetaan sinua, vauva V. Tervetuloa heti sitten, kun olet itse valmis.