Kahdeksas viikko

Kahdeksan viikkoa vanha pikku V on mitä ihanin ja hurmaavin tuttisuu. Hänellä on paljon asiaa ja ihmeteltävää - maailma on avautunut ihan hetkessä vauvalle ihan eri tavalla. Vauva seuraa hyvin katseella, jokeltelee, väläyttelee ihanaa hampaatonta hymyä ja jumppaa. Pojasta tulee varmaan sellainen aktiivivauva, sen verran jämäkät ovat jumpat. Vauva myös tarttuu jo napakasti (esimerkiksi mun hiuksiin) ja kannattelee päätään paljon enemmän, kun viikko sitten, 

Minusta tuntuu nyt, että vauva tarkkailee jo tekemisiäni. Se katselee kun lusikoin puuroa tai puen vaatteita. Se tuijottelee myös kun räplään puhelinta, josta saa aika voimakkaita "huono-mutsi" viboja. Siellä kännykässä ei varmasti ole mitään niin ihanaa, kun leikkimatolla jumppaava viiden kilon rakkauspakkaus. 

Kuluneella viikolla ohjelmassa on ollut tavanomaista vauva-arkea, mutta myös spesiaaleja juttuja. Niistä merkittävämpänä tietenkin pikku V:n ristiäiset. Kaikki kauhukuvat jäivät toteutumatta ja tilaisuus oli juuri niin ihana ja kaunis kun vain voi olla. Pikkuisen vauva V kitisi itse kasteen aikana eikä ihan koko aikaa viihtynyt kummin sylissä, mutta täytyyhän sitä omissa juhlissa hiukan pitääkkin ääntä. Pappiin, ruokiin ja tilaan en voisi olla tyytyväisempi. Läsnä oli kaikkein läheisimpää sukua ja kummit joten mahduimme hyvin kastamaan ja kahvittelemaan samaan tilaan. Onni on ihanat kummit, isovanhemmat, sedät ja tädit muutamassa polvessa. Tässä porukassa on niin sanotusti hyvä kasvaa ja kitistä!

Kyynelkanavat olivat auki ensimmäisestä virrestä asti. Kaikkein vaikeinta oli kuunnella isän laulavan vauvalle, joka sillä sekunnilla hiljeni ja tuijotti koko biisin ajan isäänsä suoraan silmiin. Kyllä rakkaus musiikin ja vauvan välille on syttynyt - toki myös isän ja vauvan välille, vaikka se on ollut selvää alusta asti. Ruoat valmistimme talkoo voimin edellisenä päivänä. Siitä mainittakoon, että lähes kaikki meni ensimmäisellä yrittämällä pieleen. Jopa juusto, joka ei ole koskaan käyttäytynyt samalla tavalla, ei kiehahtanut ja kaupasta piti noutaa uudet maidot. Lisäksi alusta aloitettiin pätkis kakku ja tuulihatut, tietenkin aina kaupan kautta. Vauva oli tyytyväinen koko kokkailun ajan, saihan se olla toista tuntia vaunuissa Papan lykittävänä. 

Jyväskylän kummin kanssa oli ihanaa viettää hiukan laatuaikaa ristiäistä edeltävänä päivänä. Kyllä me osattiin valita lapselle parhaat mahdolliset kummit, siitä olen myös ihan varma. Lauantaina kävin myös pienessä paniikissa etsimässä itselleni päälle pantavaa juhliin. Pikkujoulukausi ja missään liikkeessä ei nopealla vilkaisulla ollut paljoakaan mekkoja?! Onneksi mekko lopulta löytyi (aikaa  etsimiseen minulle oli annettu tiukat puol h) ja se sopi väreiltäänkin ristiäisten teemaan. Halusin ristiäisiin tumman vihreää sen ainaisen poikavärin, sinisen, sijaan. 

Nauvolakäynnillä vauvalle saatiin mittaa jo 56,5 cm ja painoa noin viisi kiloa. Reilussa puolessa viikossa lääkärikäynnin yhteydessä painoa oli kertynyt taas 150 g lisää, joten kyllä se vaan kasvaa vaikka paljon pulauttaakin. Pää ja pituus kulkevat hyvässä suhteessa. Vauvan vatsanportti on nyt ultrattu ja verikokeista tarkistettu ettei runsaan pulauttelun ja vatsaongelmien taustalla ole mitään ikävämpää. Portiltaan ja veriarvoiltaan todettiin normaali ja terve poika, joten vanhemmat (äiti) saa nyt rauhan. Nyt vain pyykkikone laulamaan ja vauvasta nauttimaan, tämä on vaan pulauttavampi versio! 

Iltaisin meillä musisoidaan ja jumpataan. Vauva tarttuu jo ristiäisissä lahjaksi saatuihin helistimiin ja pääsee näin osallistumaan lauluun ja kitaran soittoon. Tuleva muusikko ihan selkeästi! Ison erän vaatteita olen saanut nyt laittaa myyntiin ja säilöön, sillä 50-56 cm vaatteet ovat pääasiassa nyt kaikki pieniä. Harmissani olen pakannut kaikkein ihanimmat ykslöt laatikkoon säilytystä varten, sillä ellei itselle niin ainakin lähipiiriin tulee varmasti niille käyttäjiä vielä joskus. Kyllä tämä vauva aika niin kovin äkkiä menee, jos voisin pysäyttää ajan tekisin sen varmaan näillä tienoilla. Vauvan vatsa on saatu aika hyvään tasapainoon lääkkeiden avulla ja hän on jo ihanan seurallinen ja tarkkaavainen - minun pieni, iso vauvani. 

Kastetilaisuus

Meidän poika sai tänään nimen. Ympärillä oli tärkeimmät ihmiset ja tunnelma oli kaunis ja lämmin. En voisi olla tyytyväisempi tähän päivään ja reippaaseen vauvaani. Taas yksi merkittävä etappi saavutettu perheenä. 

Suuri kiitos etenkin isovanhemmille jotka olivat korvaamaton apu järjestelyissä. Kiitos myös pojan tuoreille kummeille ja kaikille vieraille jotka olivat mukana tänään. 

Kuukauden päästä on joulu!

Iik, täällä ollaan innoissaan pikku miehen ensimmäisestä joulusta. Tänään meillä kuvattiin hieman joulukorttimatskua. En ole kuvauskalustoon lainkaan tyytyväinen ja jälki on sen mukaista. Mallissa ei ollut mitään moitittavaa!

Seitsemäs viikko

Pikku jäbä jo lähemmäs kaksi kuukautta vanha. Kuluneeseen viikkoon on mahtunut niin hyviä kuin huonojakin hetkiä. 

Loppuviikosta alkoi äiti-ihminen olla todella loppu vauvan kipuun ja refluksikohtauksiin. Itku kurkussa varattiin taas aikaa lääkäriin ja voi että, rakkaus syttyi - löysimme ihanaakin ihanamman lasten lääkärin ihan sattumalta. Vaikka pikku V oli vastaanotolla kuin pieni enkeli uskoi lääkäri kertomaamme ja vauvalle määrättiin refluksilääke. En olisi koskaan ajatellut joutuvani tähän pisteeseen - aloin lääkitä lastani osittain oman väsymyksen ja neuvottomuuden takia. Kipu on kuitenkin aina asia, joka tulee hoitaa. Itsehoidolla ei saavutettu meidän vauvalle riittävää vastetta.

Miten sitten lääkkeen kanssa on mennyt? Hyvin ja huonosti. Vauva on jatkuvasti aika pahoissa ilmavaivoissa ja kakka tulee paljon harvemmin kuin ennen. Toisaalta yksi yö vetäistiin 6 h unet putkeen, joka ei varmasti olisi mahdollista ilman lääkettä. Vauva on ollut monta hetkeä todella tyytyväinen ja näyttää kivuttomalta. Viihtyy paljon enemmän myös selällään! Toisaalta viime yö oli taas aika kammottava ja refluksi oli selkeästi valloillaan. V taisi päästä nukkumaan siinä seitsemältä aamulla.. Tänään pitäisi kestitä pappia ja on vauvan neuvolalääkäri. Hauska nähdä, miten poika kasvaa tuosta runsaasta pulauttelusta huolimatta.

Mitä ruokavaliolleni kuuluu tällä viikolla, oikein hyvää. Lääkäri kehotti palauttamaan kaiken ruokavalioon ja epäili meidän vaivat siis rakenteellisiksi. Ihan näin en ole tehnyt mutta en ole myöskään syynännyt jokaista suupalaa. Miksi viime yö sitten oli taas huono, tiedä häntä. Uskon ihan iho-oireidenkin perusteella, ettei kyse ole ihan pelkästä rakenneviasta. Aika näyttää, dieetti pysyy jossain muodossa. Nyt olen kuitenkn löytänyt esimerkiksi taatelikakun yhdestä kahvilasta, joka näyttää sopivan. Ihan luksusta!

Tänään olisi lyötävä lukkoon vauvan nimi. Meillä ei ole oikeastaan mitään valmista, alkaa iskeä pieni paniikki.

Vauvan sanoin

Minä jumppaan, juttelen ja nautin leikkimatolla pötkötteystä. Ihan muutama päivä sitten löysin tutin ja olen ehkä jo aika ihastunut siihen. Tutti kelpaa minulle nyt muuallakin kuin autossa ja vaunussa. Vatsavaivat kiusaavat minua edelleen vaihdellen, joskus täytyy valvottaa äitiä ja isää. Paukuttelen edelleen tosi paljon, mutta sehän sitten helpottaa.

Äiti ja isä eivät enää yritä punkea minua 50 cm vaatteisiin ja käyn harvemmin keittiövaa'alla. Ehkä äitikin on alkanut uskoa, että pulauttelusta huolimatta kasvan kyllä. Musiikki on lempi juttujani, etenkin fröbelin palikat. Minulla taitaa olla muutama selkeä suosikki biisikin. Isän kanssa on kivaa touhuta ja äidin kanssa tietenkin syödä. Tissi on minulle edelleen yhtä mieluinen, vaikka olenkin aika paljon lyhentänyt ruokailujeni kestoa. Pääsääntöisesti nukun öitä omassa sängyssä, paitsi jos olen oikein kipeä yöllä. Silloin ei kelpaa kuin isin olkapää.

Yhden päivän ajan isä ja äiti ehtivät jo innostua rutiineista, joita näytin noudattavan. Nukuin yhdet pitkät ja yhdet lyhyet päiväunet ja muuten olin hereillä. Yöllä nukuin ennätyspitkään. Tällä viikolla olen aloittanut myös ensimmäisen harrastukseni, vauva pyhiksen! Siellä oli muita vähän vanhempia vauvoja, leikkejä, laulua ja pötköttelyä patjalla. Ihan hauskaa. Kuluneella viikolla olen käynyt molemmissa mummiloissa, isän työpaikalla, ystäväni luona joulukuvauksessa sekä kauppakeskuksessa. Siellä meni ihan super hienosti, tykkäsin katsella kaikkea ympärillä olevia valoja ja ihmisiä.

Hymyjä näytän valikoiden kaikkein kivoimmille ihmisille. Äidille aika harvoin, kun äiti aina tekee jotain hölmöä, kuten pyyhkii silmiä tai poistaa sammasta kirpeällä sitruunalla. Yök! 

Kuudes viikko

Poskissa on jo enemmän pyöreyttä ja vieraat uskaltavat hiukan enemmän käsitellä vauvaa. Se ei ole enää sellainen kirppu, että pelkäisi peppupesulla tekevänsä hallaa solisluille. Vauva on löytänyt neuvolasta saadun hymynaaman ja väläyttelee sille ihanaa, sydämen sulattavaa hampaatonta hymyään. Vauva ottaa katsekontaktia ja seurustelee joka päivä enemmän. Se päästelee ääniä ja olemmekin pyrkineet antamaan sille mahdollisimman usein puheenvuoron. Näin vauva oppii jo alkutaipaleellaan miten ihmiset käyvät keskustelua. Yksin vauva ei kipeiden refluksinousujen takia paljoakaan viihdy, mutta nyt siitä on aina välillä ihan kivaa hengailla selällään hoitopöydällä. Siinä seurustelu on oikeastaan kaikkein kivointa vauvankin mielestä. Siinä onnistuvat niin pierujumpat kuin tukan harjaaminen. Vauvan hoivaamiseen tulee sellainen tietynlainen fanaattisuus - vauvan täytyy olla puhdas, mukavissa vaattetteissa ja tyytyväinen. Jokaista näppyä tutkin googlen kautta, hormooni vai hikinäppy? Allergiaa?

Pieni ristiäis-stressi nostelee myös päätään. Tiukka imetysdieetti rajaa luonnollisesti pois melkein kaiken mitä minä voisin tarjottavista nauttia. Pitäisiköhän ottaa sinne mukaan oma purkki riisiä ja kanaa, luultavasti. Vauva on taas ihan lähipäivinä ollut itkuisempi ja pulautellut enemmän, etenkin sen jälkeen kun vedin puoli kiloa mustikkaa naamariin. Mustikkaa saa siis varoa jatkossa, mitähän vielä.. Lisäksi jännitän, että vauva itkee läpi ristiäisten. Niinhän saattaa käydä ja minkäs sille sitten mahtaa. Pelkään myös. että se haluaa vetäistä tunnin tissimaratonin kesken ristiäisten ja minä istun takahuoneessa imettämässä läpi juhlien. Sitten se puklaa komeasti kun päätä kastetaan. Näin saattaa käydä, mutta mitäs sitten? Vauva on vauva ja kaikki sen tietävät ettei kakka ristiäismekossa tee vauvasta yhtään vähemmän rakasta tai vanhemmista huonompia. Katsotaan päästäänkö jokaiseen näistä mun kauhukuvista! :D

Arkipäivässämme on hiukan jo ihan hiukan rutiineja. Vauva herää aamulla 7-8 välillä, joskus torkkuu vielä vähän pidempään. Silloin syödään ensimmäiseksi ja sitten seurustellaan. Kuunnellaan musiikkia, tanssitaan tai muuten vain jutellaan vauvan kanssa. Parhaillaan pikku V kyllä viihtyy koliikkikeinun tärinässä ihan tyytyväisenä. Aamu-unet se otti manducassa ja minä sain leivottua viimein sämpylöitä. Parin tunnin päästä syödään taas. Puolen päivän aikaan vauvaa voi yrittää nukuttaa pidemmille päiväunille, yleensä lähden ulkoilemaan. Liikkuvassa vaunussa vauva nukkuu tosi hyvin ja usein vielä jonkun hetken vaunussa lenkin päätteeksi. Pikku V viettää paljon aikaa päivästä myös isänsä kanssa, V soittaa vauvalle esimerkiksi kitaraa ja vaihtaa vaippaa todella ahkerasti. Iltapäivällä pitkien unien aikaan tai alkuillasta lähdemme aika usein kauppaan, asioille tai kyläilemään. Vauva saattaa jäädä reiluksi tunniksi myös hoitoon että me päästään käymään treenaamassa. Iltaisin vauva vähän tihentää syömistä ja viimeinen, oikein pitkä ruokailu ajoittuu sinne klo 22-23 väliin. Vauvan saa sänkyynsä hyvänä iltana puoli kahdentoista aikaan, joskus vähän myöhemmin. Joskus itku ei lakkaa ja sänkyyn ei päästä, silloin nukutaan isin rinnan päällä. Iltaisin tehdään myös aina iltapesut ja vaihdetaan yöpaita päälle. Öisin heräillään 1-3 kertaa, useimmin kuitenkin tuo 3. Vauva haluaa syödä läpi vuorokauden edelleen muutaman tunnin välein joka on masuvaivaiselle vähän turhan usein. Toivottavasti ajan kanssa ja käytössä olevan lääkkeen voimin saataisiin pidennettyä ruokailuväliä ja tällä tavalla suolistolle aikaa toipua. Myös vanhemmat olisivat iloisia jos yöt eivät olisi ihan näin katkonaisia!

Kivoja juttuja vauvan elämässä ovat tissi, liikkuva vaunu tai auto, vesihana, neuvolan hymynaama, haamutarjotin, hoitopöydällä hengailu ja musiikki. Sylissä viihdytään ja lempinimen "myttysen" mukaan myös mytyssä lähes missä vain, Vähemmän kivoja juttuja on pukeminen, kylpy, kylmä ja tutti (paitsi vaunussa ja turvakaukalossa).

4 hyvää yötä

Meillä on nukuttu hyvin peräti neljä yötä putkeen! Tämähän on ihan loistavaa, varsinkin kun edellisellä viikolla kävimme epätoivoisina lääkärillä lähes kokonaan valvotun yön päätteeksi. Seuraavat yöt vauva nukkui ainoastaan isänsä rinnalla täysin pystyssä asennossa. Nämä muutamat yöt sekä ihan hyvin sujuneet päivät ovat olleet kultaakin arvokkaampia, sillä nyt itkua jaksaa ihan eri tavalla hoitaa ja valvoa. 

Vauva sai lääkäriltä Gaviscon nimistä lääkettä kokeiluun ja sillä on ollut vastetta. Olen myös noudattanut aika tiukkaa imetysdieettiä ja sekin varmaankin alkaa jo vaikuttaa: vauvan kakka ei ole enää ripulia vaan toivottua sinappia ja märät paukut ovat loppuneet lähes kokonaan. Olen ihan ihmeissäni, kun peppupesulla käydään niin kauhean harvoin. Omasta ruokavaliostani on nyt pannassa maito, muna, soija ja gluteeni. Vältän myös yleisimpiä närästäjiä ja voimakkaita mausteita. Olen löytänyt muutamia ihania korvaavia tuotteita, kuten planti kaurakerma ja rice riisijäätelö. Ihan huippuhyviä, jäävät kyllä perustuotteiksi maidon palattuakin. 

Vauva saavuttaa pian kuuden viikon iän. Millainen hän sitten on nykyisin?

.. Ensimmäinen hymy saatiin isänpäivän kunniaksi 13.11. Sittemmin hymyjä on tullut muutamia. lähinnä aamuisin vaipanvaihto touhussa. 

.. Vauva ääntelee, seurustelee ja ottaa katsekontaktia. 

.. 50 cm vaatteet ovat jääneet jo pieniksi, voi minun isoa pientä vauvaa.

.. Koliikkikeinu on muuttanut meidän olohuoneeseen. Ihan valtava kapistus, mutta toimii ilmeisesti useimmille vatsakipuisille.

.. Ensimmäinen kakkahärdelli sattui viime viikolla. Imetin vauvaa sohvalla ja tunsin märkää käden alla. Ajattelin sen olevan pissaa, mutta käteen jäikin selkeästi kakkaa. En voinut häiritä vauvan syömistä, joten tungin harsoa vauvan alle. Lopulta minä, harso ja vauva olimme aivan yltäpäältä kakassa. Kun menissa suoraan tissiltä peppupesulle, tuli tietenkin myös reilu puklu lähes kaaressa ympäri kylppäriä. Hienoja hetkiä vauvaperheessä!

.. Saimme kehtoon uudet keinuvat jalat. Sänky on nyt paljon tukevampi ja mikä kivointa, keinuu. 

.. Vauva rahoittuu uskomattoman hyvn hanan ääneen. Onneksi meillä on kiinteä vesimaksu, sillä hana on laulanut täysillä useita kertoja päivässä. Olen yrittänyt korvata oikean hanan kohinan spotifyn baby sleeping soundilla, mutta vauva on aika tarkka siitä että vesi virtaa ihan oikeasti..

.. Vauva ja V ovat tanssineet lähes joka aamu fröbelin palikoiden tahtiin. Annoin niitä V:lle myös isänpäivälahjaksi. Ihan mielettömän toimivia biisejä niin lapsille kuin aikuisille!

.. Olemme V:n kanssa päässeet useita kertoja yhdessä salille ja viime perjantaina jopa neljäsi tunniksi käymään kaupungilla ja tuttujen bändin keikalla. Onpa ihanaa, että vauvan isovanhemmat ovat sen kanssa mielellään ja pääasiassa aina on mennyt hyvin. Vauva pärjäsi sen perjantai-illankin paremmin kuin äitinsä..

.. Ihanaa on ollut palata treenin pariin. Kadonneiden lihasten metsästys alkakoon.

.. Vierastulva on rauhoittunut kovasti. Olemme olleet paljon kotona keskenämme.

.. Olen luvannut vauvalle että hän pääsee ulkoilemaan joka päivä, satoi tai paistoi. Tästä olen pitänyt kiinni yhtä tai kahta päivää lukuunottamatta. 

Viides viikko

Viiden viikon - yli kuukauden - vauvaukuulumiset olisivat juurikin näin pitkät jos ne kerralla kirjoittaisi. Meillä ei nimittäin nukuta kestoltaan kuin koneen avaus ja muutaman lauseen rustaus. Meillä itketään. 

Vauvalla on jotain koliikin ja refluksin välimaastoa. Kipeitä nousuja tulee, vauva ei viihdy selällään, hikottelee, rohisee, vääntelee ja on tuskainen ruoan päätteeksi. Vauva myös haluaisi syödä lohdukseen jatkuvasti jolloin kierre on valmis. Äiti-ihminen nimittäin haluaa hiljentää ja auttaa vauvaa - tissi suussa pieni on hetken tyytyväinen ja maito laskee happoja alemmas. Hetken kuluttua ruokailusta tulee puklu, kaarioksennus tai vähintään tavaran takaisin virtaus, sekä tietenkin itku.

Isän rinnalla ollaan nukuttu monia öitä, sillä edes kehdon kohottaminen kirjoilla ei riitä turvaaman vauvan unia. Öisin vauva todella haluaisi nukkua, mutta se ei selkeästi pysty. Vahemmat ovat huolissaan ja neuvottomia sekä tietenkin todella väsyneitä. Muutamaan otteeseen on soiteltu ja käyty näyttämässä vauvaa lääkärissä. Olemme saaneet mietoja lääkkeitä kokeiluun, joista on mahdollisesti ollut hieman apua. Lisäksi noudatan itse kattavaa imetysdieettiä vaikka sen toimivuudesta ollaan montaa mieltä. Minä olen huomannut yhteyden vauvan itkuisuuden ja  oman maidon syömiseni välillä - vauva on selkeästi kipuisempi ja itkuisempi silloin, kun olen syönyt jäätelöä ja juustoja. Lisäksi olen jättänyt pois soijan, kananmunan, gluteenin, suurimman osan mausteista, suklaan, sipulit ja naudanlihan. Mahdollisesti seuraavaksi myös kauran, vaikka sitten menee kyllä hankalaksi keksiä mitään syömistä, Sokeri olisi varmasti yksi jota voisi kokeilla mutta en tiedä pystynkö siihen. Miten sitä saa lohtua unettoman yön ja jäätävän nälän hetkellä, jos kaikki makeakin on poissuljettu?

Ymmärrän ihan vähän paremmin sitä, miksi niin moni eroaa vauvavuoden aikana. Vauva-aika todella koettelee parisuhdetta. Toinen on siinä kokemassa ne samat kauhunhetket ja elää samassa hallitussa tai hallitsemattomassa kaaoksessa. Miten pieni tyyppi, joka painaa reilun neljä kiloa, voi pistää pakan täällä kotona niin sekaisin? Vauvahan ei itsessään edes sotke, vanhemmat tekevät sen. Meillä ei V:n kanssa ole kuluneella viikolla ollut valehtelematta yhtäkään hetkeä niin, että vauva nukkuisi ja me möllöttäisimme molemmat sohvalla. Vauva vaihtaa sylistä toiseen ja se kumpi sattuu olemaan vapaana hoitaa kotia (kaaosta). Lisäksi V:llä on jonkun verran koulua ja salillakin olisi mukava käydä - minunkin. Mutta miten ihmeessä siihen riittävät tunnit vuorokaudessa. Vauva nukkuu muutaman kerran päivässä jopa pari tuntia, mutta toinen näistä etapeista on usein vaunuilun yhteydessä. Toisen etapin aikana mielellään syö, siivoaa tai esimerkiksi avaa koneen ja kirjoittaa muutaman lauseen. Yöt ovat kammottavia. En tiedä, poikkeavatko ne huonosta päivästä tai itkeekö vauva todellisuudessa kovin paljoa enempää kuin päivälläkään, mutta jotenkin öisin kaikki tuntuu kamalalta. Väsymys iskee minuun viimeistään kymmeneltä joka ilta todella raskaasti. Silloin voisin aina itkeä - nyt jo väsyttää hulluna ja koko yö vielä edessä, valvottavana. Vauva ei nuku sängyssään ja ei oikeastaan muutenkaan, joitakin pidempiä hetkeä V:n rinnalla. V ei pysty itse nukkumaan sängyssä kun vauva nukahtaa hänen rinnalleen. Silloin ei parane liikahtaakkaan - pieni mies on hiljaa ja edes jollain tavalla hänen oloaan saa helpommaksi. Sänkyyn laskeminen saa aikaan välittömät kipeät nousut ja sittemmin itkun. Minä nukun välillä, mutta imetyksen jälkeen täytyy päivystää pystyssä ettei vauva tukehdu omaan pukluunsa ja yrittäää metsästää röyhyjä.

Ruusuista tämä arki ei ole. Alan etsimään ilon aiheita ihan tietoisesti. En voi mitenkään olla vielä lopussa, onhan vauva vasta reilun kuukauden. Miksi minusta silti välillä tuntuu, että epäonnistun todella lähes kaikessa mihin ryhdyn? Metsästän ratkaisuja ja haen vertaistukea lähes jatkuvasti. Jonain päivänä päätän jättää pois maissin ja jonain päivinä uskon lööppiin, jonka mukaan täysimetyksen yhteydessä äiti ei voi omilla syömisillään aiheuttaa vauvalle jatkuvaa vatsakipua. Imen tietoa myös refluksilapsista. Välillä innostun kun luulen löytäneeni ratkaisun - todellisuudessa vauva on ollut hiljaa vasta muutaman tunnin eikä jonkun raaka-aineen jättäminen pois omasta ruokavaliosta näy tunneissa, vaan päivissä. Taidan olla ihan hieman maaninen, sillä välillä jaksan myös innostua vauvasta ja haluan tehdä kaikkeni saadakseni hänet hymyilemään.

Huoli, turhautuminen ja väsymys. Oman kumppanin lipuminen kauemmas. Pienen tuskaisen lapsen heijaaminen ja toivottomuus sen edessä, ettei voi mitenkään auttaa. Minä söisin pelkkää riisiä vaikka vuoden päivät, jos se olisi ratkaisu. Miksi sekään ei auta? Vauvan kanssa pelottaa lähteä julkisille paikoille ja toisaalta jatkuvasti tuntuu siltä että jään kaikesta paitsi, Osaanko nauttia ollenkaan, onhan vauvani silti ihanin laatuaan ja en häntä keneenkään muuhun vaihtaisi.

Hyviä hetkiäkin on. Vauva kyllä seurustelee jatkuvasti enemmän, ottaa katsekontaktia ja on muutenkin skarpimpi. Viiteen viikkoon kuuluu myös valvoskelua ja esimerkiksi haamutarjottimen silmien tuijottelua. Hymyä minä en ole vielä nähnyt, anoppi ja V ovat sen mielestään jo saaneet. On ihanaa, kun pieni katsoo silmiin ja silittelee pienillä sormillaan olkapäätä siinä makoillessaan. On ihanaa kun vauva nukahtaa autoon ja vaunuihin ja on rauhallinen. On ihanaa, kun sillä on hyvä hetki eikä sitä satu mihinkään. Rakkautta on nukkuvia kasvoja ja toisaalta tapittavia nappisilmiä. Joka kerta, kun vauva tarttuu hanakasti tissiin, sydän pampahtaa. Joka hetki päätän jaksaa ihan mitä tahansa ja tehdä kaikkeni, että vauvalla olisi kaikki hyvin. 

Neljäs viikko

Tänään kasassa neljä viikkoa vauvaelämää, huh huh! Sen lisäksi tuo pieni tyyppi on muka jo sen ikäinen. Neljä viikkoa tarkoittaa montaakin myös esimerkiksi sitä, että olemme neljä onnistunutta viikkoa (huonoja hetkiä lukuunottamatta) onnistuneet täysimetyksessä. Minä ja jäbä ollaan nykyisin imetyksen suhteen jo aika hyvä tiimi. 

Vauvan sanoin

Jaksan valvoa ja seurustella ihan eri tavalla kuin ennen. Äiti on välillä vähän pulassa kun ei meinaa keksiä tällaiselle 4 viikkoa vanhalle vauvalle kauheasti mitään puuhaa. Hän yritti esimerkiksi lukea minulle satukirjasta pientä merenneitoa josta kyllä suutuin heti. Osaan suuttua monesta muustakin asiasta ja olen löytänyt voimia karjua kuin leijona! Minua harmittaa erityisesti kylmä, ulkovaatteisiin pukeminen ja nälkä, Nälkä itkuni on äidin mukaan vähän sellaista kuin olisin kuolemaisillani. Niin minusta välillä tuntuukin, kun tissi ei ilmesty eteeni heti.

Olen oppinut aika hyvin syömään tuttia, siitä saa joskus jopa lohtua. Toinen hassu juttu joka minut usein saa rauhoittumaan on vesihana. Hanan täytyy olla ihan täysillä jotta tämä keino tepsii. Äiti ja isä saavat usein seisoskella minun kanssani hanan edessä ja saatan jopa nukahtaa. Omaan sänkyyn siirrettäessä herään kuitenkin helposti. Raivareita voi saada monessa muussakin tilanteessa, kuten vaunuissa. En ole ennen itkenyt vaunuissa mutta nykyisin se välillä minua harmittaa. Äiti ja isä epäilevät ettö D-vitamiin ärsyttää mahaani, sillä alan usein itkeä muutama tunti sen oton jälkeen.

Tällä viikolla vietin taas yön mökillä (siellä oli toinenkin vauva ja äidin ja isän ystäväpariskunta) ja siellä meni tällä kertaa hirmu hienosti. Olin kuin viilipytty ja nukuin yönikin hyvin. Kävin viikon aikana myös lääkärissä (jossa muun muassa kakkasin lääkärin tutkiessa minua) ja verikokeissa. Olen edelleen himpun verran keltainen mutta en kuitenkaan huolestuttavan paljon. Verikoneen ottaminen sattui minuun hurjasti ja itkin sen päätteeksi mummin luona kaksi tuntia. Äiti yritti rauhoittaa minua ja käyttää samaan aikaan pissalla Steffi koiraa. Mummo-koira oli minusta aika kiinnostunut, toivottavasti ehdimme vielä ystävystyä. Äiti ja isä ovat taas hössöttäneet ihan turhaan, olenhan lääkärinkin mukaan ihan terve poika. Kävin myös viimeistä kertaa vyöhyketerapiassa, sillä hoitovaste on terapeutin mielestä hyvä. En enää itkenyt refluksi- tai suolistopisteestä, kuten tein kahdella edellisellä viikolla. Äiti osti minulle mansikan makuisen suihkutettavan D-tipan jonka pitäisi olla kaikkein vatsaystävällisin vaihtoehto. Ehkä se vähentää D-vitsku itkuja. 

Äidin sanoin

Meillä on kotona paljon seurallisempi, kiukkuisempi ja skarpimpi vauva. Päivisin se valvoo silmät suurina ihmetellen. Olen yrittänyt keksiä jotakin puuhaa pienelle vauvalle mutta vielä eivät viihdytä lelukaari, lelut tai kirjan lukeminen. Haluaisin aloittaa vauvalle lukemisen ihan tässä alusta alkaen, sillä minullekkin on luettu läpi vauva- ja lapsuusajan. Koen sen olevan tärkeää niin kielellisen kehityksen kuin vanhemman ja lapsen sosiaalisen kannakäymisen kannalta. 

Vaunuraivot harmittavat hieman. Minä itse haluaisin kovasti vaunuilla joka päivä joten toivon tämän meiltä jatkossa sujuvan edes jotenkin. On tylsä ajatus lähteä kilometrin päähän ja yrittää siellä hiljentää itkevä vauva. Mutta mehän harjoittelemme tätäkin vielä.

Yhden päivän ja pitkän illan vietin vauvan kanssa myös kahdestaan. Isä-ihminen pääsi katsomaan luokkakokous 2 elokuvan kutsuvierasensi-iltaa. Siellä hän sai nauttia elokuvasta, kuohuvasta ja jatkojuhlinnasta. Kyllä tekisi itsekkin mieli päästä tekemään jotain noin kivaa! En kuitenkaan raaski jättää vauvaa pitkäksi ajaksi hoitoon. Ensimmäisen lenkkini juoksin eilen äidin kanssa. Nautin kyllä jokaisesta askeleesta vaikka pian sain huomata, että tukevat liivit olisivat imetyksen aikana paikallaan. Jalka kuitenkin nousi ihan mukavasti ja odotankin innolla sitä, että pääsen oikeasti taas treenin makuun. Onneksi lenkkeilimme eilen, sillä tänään maa on jo valkoisenaan.

Viikkoon sisältyi paljon hyviä ja ihania hetkiä vauvan kanssa. Vauva katselee ympärilleen ja tuijottaa selkeästi esimerkiksi kitaraa sitä soitettaessa. Hän on ajoittain ihan tyytyväisen näköinen ja nukkuu pitkiä pätkiä unta. Viikkoon mahtui myös muutama ihan super hyvä yö, jolloin syömisen jälkeen vauva nukahti nopeasti. Yksi asia minua hieman askarruttaa, jos vauva nukahtaa tissille voiko röyhtäämisen jättää väliin? Röyhyt irtoavat ihan hyvin edelleen. 

Tällä viikolla vauva tapasi ystäviäni yläasteajoilta, iso tätiään ja setäänsä sekä tätiään ja hänen miestään. Vauvan neljän viikon kunniaksi tänään maahan sanoi valkoinen ensilumi. Täällä Haikkoossa sitä on jo ainakin 4 cm! Saimme uuden pesukoneen (ihana 15 minuutin pikaohjelma!) ja V joutui ajelemaan mökille asti vahtamaan Nissaniin talvitassut alle. Autossa on muutenkin hiukan kremppaa, takaistuinten turvavyöt ovat ihan märkiä.. Jostain valuu siis autoon vettä ja sehän ei ole hyvä juttu. 

Tänään lähden mahdollisesti tekemään treenin rakkaalle boxille. Olen kuitenkin aika hurjan väsynyt ja toisaalta haluaisin siivota, joten mietin kannattaako rankka rehkiminen ihan vielä. Vauva menee joka tapauksessa mummun ja papan luokse hoitoon illalla.