Teen sen lapsilleni joka vuosi. Nyt on aika kirjoittaa muutama sana oman elämäni päähenkilölle, minulle.
Pakko todeta, että näiden vuosien aikana emme ole aina tulleet toimeen. Toisinaan olet ollut hyvin sinisilmäinen, minä taas mustavalkoinen. Tunteet ovat vieneet meitä eri suuntiin.
Näiden vuosien aikana en ole luottanut, uskonut ja uskaltanut seistä takanasi. En ole vienyt sinua turvaan edes sillon, kun olen tiennyt sen olevan ainoa oikea vaihtoehto.
Sinä, nyt 30-vuotias nuori nainen, olet silti siinä, omilla jaloillasi seisten. Tänään vahvuutesi on aina vain kasvava itsemyötätunto ja rohkeus olla myös heikko ja epätäydellinen. Me olemme alkaneet puhua samaa kieltä. Me emme ole löytäneet vain yhteisiä sanoja, vaan myös yhteiset ääriviivat ja rajat. Ymmärrämme toistemme tunnemaailmaa, osaamme kuunnella ja olla läsnä.
Kuluneen vuoden aikana olen oppinut sinusta valtavan paljon. Vastoin oletuksia et ole se huoneen sosiaalisin ja valoisin persoona, joka haluaa näkyä ja räiskyä, ottaa tilan ja ihmiset haltuun. Olet vuosikausia ajatellut, että viihdyttäjän roolissa tulisit kenties aina hyväksytyksi. Sinä olet aina ollut 100% kaikkia muita varten.
Kesti kauan ymmärtää, että äärimmäisen iloinen ja sosiaalinen ihminen voi todellisuudessa olla valtavan epävarma, arka ja pelokas. Nykyään viihdyt omissa pienissä piireissäsi. Elämässäsi on ihmisiä, joiden seurassa voit olla vaan, tulla näkyväksi. Saat luvan kanssa jäädä taustalle, eikä sinun tarvitse hauskuuttaa tai olla nokkela. Voit käyttää kaikkia maailman sanoja vapaasti ilmaisuun ja tunnemaailman jäsentelyyn - jos haluat puhua, sinulla on paljon kuuntelevia korvia. Ja miten valtavan hienoja vertaisia olet elämääsi löytänyt!
Perheesi on noussut arvoon arvaamattomaan. Nautit hyvin arkisista asioista, kuten yhteisistä ateriahetkistä ja ajasta samassa tilassa. Et enää huolestu ihan jokaisesta lapsiasi uhkaavasta vastoinkäymisestä - olet hyväksynyt sen, että esimerkiksi sairastelut ottavat joskus kohtuuttoman paljon aikaa. Yhdessäolo on tässäkin se tärkein parantava voima.
Sinun ei tarvitse tavoitella kaikkia maailman kiinnostavia työmahdollisuuksia, ottaa jokaista kotia vailla olevaa eläintä tai haalia kotiisi jokaista hienoa kirpputorilöytöä. Osaat jo vähän paremmin asettua elämäsi äärelle, vaikka edelleen sinulla on vahva tarve muuttua ja muuttaa ympäristöäsi.
Aikanaan olet elänyt hyvin levottomasti joka suhteessa. Joskus on tarpeellista rauhoittua, mutta uudet alut ovat monessa tilanteessa olleet myös perusteltuja. Haluaisin tulevaisuudessa luottaa vielä enemmän vahvaan intuitioosi, kunhan vain muistat sen, että olet lopulta itse vastuussa omista ratkaisuistasi.
Sinua voidaan auttaa, mutta sinua ei voida pelastaa. Ympärilläsi olevat ihmiset ovat toisinaan joutuneet venymään ja paukkumaan, eikä vähiten räiskyvän tunnemaailmaasi takia. Olet onnekas, sillä lapsistasi on kasvanut ajattelevia ja viisaasti tunteitaan jäsenteleviä ihmisenalkuja. He eivät ole ihan pienestä pulassa, vaikka sinulle sattuisi suuremman tunneskaalan päiviä.
En ole koskaan arvostanut sitä, mitä sinä osaat tehdä. Ennen sinulla oli vahva ajatus, että jäät pian elämäsi ihmisille kiinni siitä, ettet osaa tai pysty niihin asioihin, joita sinulta odotetaan. Että olet jollain verukkeella käynyt koulusi, saanut työpaikkasi ja sisustanut kotisi. Huijannut, liioitellut, puhunut ihmiset puolellesi.
Nyt on aika uskoa, että osaat hienosti kaiken sen, mitä teetkin. Olet mielestäni monipuolisesti taitava ja oppimiskykyinen nainen, joka osaa käydä keskustelua ja perustella omia mielipiteitään. Ja mikä parasta, sinulla on paljon sanottavaa monesta eri asiasta. Ajattelevasta ja sanarikkaasta äidistä kasvaa niitä aiemmin mainittuja ajattelevia lapsia - lastesi hienoista piirteistä voit yhtälailla ottaa kunniaa. Lapsesi ovat suurimpia saavutuksiasi ja sinun sietää olla itsestäsi ja heistä ylpeä.
Kuka ostaa yksin vanhan omakotitalon ja opettelee tekemään remontteja? Kuka nappaa itselleen kotitalouden lehtorin viran hyvin vähällä työkokemuksella? Kuka synnyttää autoon ihan muina naisina?
Ei sitä huijaamalla tehdä. Se tehdään sydämellä ja rohkeudella.
Tunneäly ja ihmisten kohtaaminen ovat ehdottomasti parhaita puoliasi. Ymmärrät monessa tilanteessa hienosti esimerkiksi teini-ikäisen haastavaa ajatuksenjuoksua. Olkoot tämä ominaisuus osittain vaikean elämäsi muovaamaa, sinun kannattaa hyödyntää vuorovaikutustaitojasi niin työ- kuin vapaa-ajallasikin.
Monella tavalla rankka ja kuluttava elämä näkyy kasvoillasi vain pieninä iloruttuina. Ei ole itsestäänselvää, että kolmen lapsen äiti tuntee edelleen kehonsa jokaisen sopukan ja pystyy haastamaan itseään fyysisesti. Aimmin on treenattu henkinen ruoska kädessä, nykyään vallitsee lähes täydellinen liikunnan ilo. Niin tai näin, peilikuva voisi olla jotakin paljon surullisempaakin - et ole kadottanut itseäsi äitiyden ja rankkojen vuosien syövereihin, joka on jo itsessään arvostettava asia.
Yritän kertoa sinulle, että olet oikein hyvä juuri noin. Olet ottanut ison askeleen kohti toipumista, myötätuntoa ja armollisuutta. Ukkosmyräköiden välissä puhaltelee paljon lempeitä myötätuulia, jotka olet oppinut ottamaan vastaan.
Pienissä hetkissä, me olemme alkaneet pitää toisistamme. Niissä hetkissä meistä tulee minä. Kokonainen, kolmekymppinen, todistetusti onnellisuuteen ja armollisuuteen kykenevä kokonaisuus. Hieno ja taitava ihminen, jolla on paljon annettavaa niin muille kuin itselleen.
Rakastava, rakastettava, rakkauden arvoinen. Päästä varpaisiin.
Paljon onnea minulle, ei päivääkään yli kolmekymppiselle ❤️
