Neljäs kuukausi sujui raskauden osalta rauhallisesti. Päätin harjoittelun (jonka läpi jaksoin oikein hyvin), viimeistelin opintoja, muutin Savonlinnasta kimpsuni ja kampsuni Porvoon pieneen yksiöön ja aloitin myös töissä. Viimeinen koulupäivä toukokuussa hoitui Skypen välityksellä kotisohvalla, joten voin toistaiseksi unohtaa sen monen tunnin bussirumban!
Muutenkin on aika ihanaa olla toistaiseksi pysyvästi edes jossain. Nyt voi oikeasti laittaa kotia ja asettua, vaikka en osaa yhtään sanoa, kauan me asustellaan Porvoossa. Riippuu paljon opiskelu- ja työtilanteesta. Heinäkuussa muutamme kaksioon, joka on ihan uusi. Muutto haukkaa aina taloudellisesti siivun ja saattaa olla, että villiinnyn uuden kodin hankintoihin liittyen.
Neljäs raskauskuukausi oli liikunnallisesti aika hyvä, kävin tekemässä omia treenejä aina jaksamisen mukaan. Joskus hautasin lenkkisuunnitelmat ihan vain kroppaa kuunnellen. Ei aina tarvitse rehkiä saadakseen hyvän ja puhdistuneen olon, sen voi saavuttaa myös rauhallisella kävelyllä. Tai sohvankin nurkassa, toisinaan. Odottelimme rakenneultraa toukokuussa ja koska en kärsinyt sen suuremmista pahoinvoinneista yms., oli koko olo lähinnä odottava. Välillä huomasin unohtavani koko homman, raskauden. Yritin kaavailla itselleni kasvavaa mahaa, mutta se oli turhaa - pöhötys johtui kyllä jostain ihan muusta, kuin vauvasta. Liikkeitä en tuntenut, mikä onkin aika harvinaista vielä viikoilla 12-16. Minä aloin tuntea liikkeitä päivälleen rv 19+1. Tämä on varmasti monesta eri asiasta kiinni - kohdun muoto ja paikka, vauvan sukupuoli, ensimmäinen ja jo toinen raskaus..
Sitä odottajan hehkua en tuntenut tai löytänyt itsestäni. Tuudittaudun välillä säälimään ja selittelemään erilaisia asioita vain sillä, että olen raskaana. Ensimmäisen kerran tunsin sellaista oikeaa onnellisuuden hehkua, kun näin pikku tyypin ultrassa ensimmäisen kerran ja myöhemmin rakenneultrassa.
