"Sähän oot vaan lomaillut kohta vuoden!"

Tänään 11.7 äitiyslomani loppuu. Minulta on usein kysytty, millaista se nyt sitten oli, olla vuosi ihan vaan kotona ja tekemättä oikeastaan mitään. Olen tästä kysymyksestä aina yhtä hämmentynyt - enkö muka ole tehnyt vuoteen mitään?

Olen tehnyt tähän ikään mennessä ainoastaan lyhyitä pätkiä palkkatyötä. Työt ovat olleet kesäduuneja ja muita osa-aikaisia hommia. Myös opiskelu on ajoittain ollut ainoa työni, toki tällainen mahdollisuus on ollut hyvin lyhytaikaista. Minulla on silti kokemusta noin puolen vuoden työrupemasta täysien tuntien kera, sekä opiskelun ohessa työskentelystä. Sen pohjalta en voi millään ajatella, että en olisi viime vuoden aikana tehnyt mitään. Sen sijaan verraten aiempiin osa-aikatöihin, opiskeluun ja niiden yhdistämiseen, on vuosi ollut mahdollisesti kaikkein työteliäin.  Mutta onko äitiysloma sitten mikään oikea työ tai oikea loma? Minulla on sekä työstä että lomasta erilainen käsitys.

Kuvittele mielessäsi seuraava lomailmoitus:

Tarjolla palkitsevaa ja kokoaikaista hoito- ja huolenpitolomaa. Vastaavaa lomakokemusta ei voi saada millään muulla tavalla, sillä jokainen loma on uniikki. 

 Äitiyslomalle jäävä henkilö kulkee nimikkeellä huoltaja. Loma alkaa tavallisesti ennen huollettavan syntymää. Tämä aika kannattaa mahdollisuuksien mukaan käyttää erilaisiin valmistelutöihin ja lepäämiseen. Lomaan kuuluu huollettavan synnytys - synnytykseen kannattaa tutustua tarkemmin etukäteen, esimerkiksi loman alkajaisiksi. Huoltaja saa lomaan perehdytyksen neuvolan toimesta. Neuvola on tiiviisti huoltajan tukena ennen synnytystä ja ensimmäisem vuoden aikana, virka-aikaan. Virka-ajan ulkopuolella huoltaja kääntyy ongelmatilanteissa muiden tahojen puoleen, esimerkiksi googleen ja vauva.fi keskusteluihin. 

Synnytyksen jälkeen lomankuvaan kuuluu huollettavan kaikista tarpeista huolehtiminen - syöttäminen, puhdistaminen, nukuttaminen, ulkoilu, leikittäminen, viihdyttäminen ja kasvattaminen. Huoltaja jakaa loman mahdollisuuksien mukaan puolison kanssa, joka on myös oikeutettu lyhytaikaisesti vastaavaan lomaan. Huoltaja hyväksyy mahdolliset koettelemukset puolison kanssa loma-aikana. Huolataj hyväksyy loman vaikutuksen myös kaikkiin muihin ihmissuhteisiin. 

 Huoltaja saa kerryttää omaa unta huollettavan rytmin mukaan - ensimmäiset 3 kuukautta huoltaja saattaa valvoa pääasiassa öisin ja nukkua mahdollisuuksien mukaan päivisin. Öisin vaihdetaan vaippaa, kannetaan huollettavaa, ruokitaan lukuisia kertoja ja lopulta jähmetytään niille sijoille johon huollettava sattuu nukahtamaan. Öisin huollettavaa harmittaa kaikki, esimerkiksi vatsavaivat. Ne harmittavat oli niitä tai ei. Huoltaja rauhoittaa huollettavaa kaikin keinoin - mikäli keino on juokseva vesihana, huoltaja sitoutuu maksamaan suurehkon vesilaskun ja tinkimään omasta vedenkäytöstään. Aikaa suihkussa käymiseen toki harvoin onkaan. 

 Huoltaja huolehtii huollettavan ympäristön siisteydestä ja puhtaudesta tekemällä tarvittavat kotityöt. Lomaan liittyy fyysistä kuormitusta huollettavan siirtelyn ja kantamisen takia. Synnytyksestä koituvat jälkihaitat voivat myös mahdollisesti hankaloittaa oloa ensimmäisinä viikkoina. Suurin osa vuorokaudesta kuluu lapsen ruokkimiseen, toisinsanoen imetykseen tai pumppaamiseen, pullojen sterilointiin ja maidon lämmitykseen. 

Huollettava on 100% huoltajan vastuulla. Huoltaja sitoutuu auttamaan huollettavaa kaikissa hänen kohtaamissaan vaikeuksissa ja kliinisissä ongelmissa. Huoltaja ottaa käyttöön kaikki mahdolliset keinot huollettavan olon helpottamiseen, vaikka se tarkoittaisi huoltajalle esimerkiksi useiden kuukausien riisidiettiä. Lomaruokavalio voi olla puutteellinen myös siitä syystä, että aikaa ei usein jää omaan ruokailuun. Huoltaja tottuu syömään ruokansa ja juomaan kahvinsa usein kylmänä, lennosta. 

Huoltajan lomasuhde on täysin sitova, ei irtisanoutumismahdollisuutta. Huollettavan ollessa paikalla huoltaja luopuu yksityisyydestään pitäen kaikki kodin ovet avoinna ja huollettavan lähellään kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Loma-aika on 24 h/vrk, painottuen öihin. Huoltajan tulee itse järjestää huollettavan hoito hänen ollessaan poissa paikalta. Sairaslomamahdollisuutta ei ole. Varsinaisia lomapäiviä ei kerry. Lomasta saa korvausta ensimmäiset 9 kuukautta. 

Huoltajan tärkein tehtävä on rakastaa. Huoltaja saa vastavuoroisesti osakseen sellaista vilpitöntä rakkautta, jota ei oikein muilla lomillaan voi saada. Tämän loman haluat kokea! 

Pelkkää lomaa tämä ei ole ollut, toki huollettavissa on varmasti paljon eroja. Ihannetilanteessa kaikki on helppoa, itse saa nukkua, lapsonen on maailman tyytyväisin ja kakka ei haise pahalle. Sitten on niitä ikäviä ääripäitä, jolloin koko vuosi on täysin tappava. Lapsonen on kenties kipeä ja nukkuu koko vuoden 15 minuutin pätkissä. Oma lapsoseni on toki antanut aikaa myös lomailuun eikä tämä vuosi ole millään tavalla imenyt minusta kaikkia mehuja. Alku oli meillä silti aika rankka, refluksin ja kaiken epävarmuuden takia. Ensimmäinen vauva, kaikki ensimmäisen vuoden paniikit. Seuraava vauvavuosi olisi varmaan jo rennompi, mutta sitten on jo yksi tättähäärä järjestämässä puuhaa niihin hetkiin kun vauva nukkuu. Tämä äitiysloma oli siis oikeasti täysin uniikki, eikä vastaavaa tilannetta tule kohdalleni enää koskaan.

Mikä meidän tilanteessa oli myös aivan ihana juttu, oli isä-ihmisen opiskelu. Hän oli paljon kotona ja aina saatavilla. Työpaikalta ei olla niin vain poissa, mutta koulusta voi vähän herkemmin ollakin. Me vietettiin koko syksy ja kevät tiiviisti kolmen kimpassa ja se varmasti näkyy myöhemmin isän ja pojan välisessä suhteessa. Meillä perheeseen kuuluu kaksi tasavertaista vanhempaa ja lapsi. Isä pystyy tekemään kaiken saman kuin äitikin, paitsi toki imetyksen. Meillä on myös poikkeuksellisen paljon apua ja lisäkäsiä samassa kaupungissa, kun yhteensä 3 isovanhempaa ovat lähes aina valmiina auttamaan. 

Silti minusta jollain tavalla tuntuu, että tämän vuoden aikana olen tehnyt enemmän töitä kuin koskaan. Työtunnit eivät ole laskettavissa kellokortilla, töissä ollaan vuorokauden ympäri, jatkuvasti. Täydellinen irtiotto ei ole ollut mahdollista, ainakaan ajatuksen tasolla. Myös fyysinen muistutus, tissien täyttyminen, on aina läsnä. Jos saisinkin nukkua kokonaisen yön erossa pojastani, täytyisi minun silti nousta kerran tai pari tyhjäämään tissejäni. Kannan lastani myös ajatuksissani kaikkialla minne menen. Vielä ei ole tullut hetkeä täydelliseen irtiottoon, enkä ole sitä myöskään halunnut. 

Työ on ollut haastavaa, antoisaa ja voimaannuttavaa, kuten mikä tahansa työ. Työstä olen saanut myös rahallista korvausta, joka on ainoastaan merkittävää siksi, että se mahdollistaa tämän työn tekemisen. Tekisin tätä työtä myös ilman rahallista korvausta. Voin sanoa nauttivani työstäni todella paljon. Tämä vuosi on ollut mieleenpainuva ja ihana, mutta myös rankka. Olen saanut kokea laajan kirjon epävarmuuden, pelon, surun, ilon, onnen ja pohjattoman rakkauden tunteita. 

Lomani loppuu paperilla, mitä se oikeastaan käytännössä tarkoittaa? Tänäänkin me nukutaan, touhutaan, syödään ja ulkoillaan - päivä on hyvin samankaltainen kuin eilenkin. Pankkitilillä notkahtaa, muuten en huomaa eroa.

Ja olen todella kiitollinen. Tästä lomasta, työstä, pojastani. 

Mun vauva on 9 kuukautta vanha

"Minkä ikäinen hän on?" 

"Nyt 9 kuukautta."

"Niin iso poika jo!" 

Kolme kuukautta vauvavuotta jäljellä. Se haittaa ja rankasti. Silloin kun seurasin 9 kuukautta vatsani pyöristymistä valmistauduin ja totuttelin ajatukseen vauvasta. Vauva tulee, millainen on vauva ja mitä vauva tarvitsee. Innostuin ja kauhistuin ajatuksesta vuorotellen. Joka tapauksessa, minä valmistauduin vauvaan. Nyt olen äkkiä tilanteessa, jossa ihan muutama hetki aiemmin syntyneet lapset täyttävät vuoden ja omani kulkee enää hetken nimikkeellä vauva.

Nyt tekisi mieli jo puhaltaa peli poikki. Että hei, en minä ehdi. Me tarvitaan lisää vauva-aikaa, minä ja pikku V. Olen onnesta soikeana jokaisesta uudesta taidosta ja kommunikoinnin lisääntyvistä muodoista mutta silti monessa hetkessä tekisi mieli itkeä. Se lattialla pötköttävä patukka on enää muisto vain ja löydän itseni todella usein tuijottamasta niitä koon 50 ananaspöksyjä. Siis mitä, mahtuiko se joskus näihin? Vauvakuumeen monet muodot ovat hiipineet alitajuntaani. Tältä se siis tuntuu kun kaipaa vauvaa. Minä en niinkään kaipaa uutta vauvaa, kaipaan omaa vauvaani. 

Aion puristaa tästä kolmesta kuukaudesta kaikki mehut irti. Niin että ole nauttinut vauvavuoden viime hetkistä kaikkensa antaneen ja kuivan tiskirätin tavoin. Meillä asuu ihan mahtava yhdeksän kuukautta vanha tyyppi enkä toisaalta vaihtaisi tätä ikää mihinkään. Niin ristiriitaista, niin hämmentävää, kuten kaikki tämän vuoden aikana on ollut.

Millainen on ysikuinen pikku V?

Höpöttäjä. Juttua riittää vaikka ja kuinka. Lähinnä jutellaan tavuja, mutta sanoista tulee jo melko selkeä äitä (äiti), pappa, mamma (tutti) ja ei. Lisäksi muutaman kerran on sanonut selkeästi isä. Pikku V rakastaa päristää, maiskuttaa ja pitää mitä tahansa ääntä - nokkahuilu tai kuumemittarin kotelo toimittavat pillin virkaa ja niistä on hauskaa puhaltaa ääniä.  Jos nokkahuilu on väärin päin suussa ja ääntä ei muuten kuulu tehdään se sitten itse sanomalla "huuu". Suuhun menee edelleen lähes kaikki ja suullaan pikku V asioihin tutustuu. Pihat ja leikkipuistot ovatkin kuin suuria karkkikauppoja - kiviä, keppejä, lehtiä ja ruohoa pullollaan! Toivottavasti pitäydytään jatkossakin näissä karkeissa, seassa kun tuppaa olemaan myös tupakantumppeja, lasinsiruja ja linnunkakkaa.

Vekkuli. Pikku V tykkää jo vähän tehdä jäynää ja on usein sellainen veikeä ilme kasvoillaan. Hän istuu monesti makkarissa laturin johto kädessään ja nauraa katketakseen kun menen perään ja yritän kieltää laittamasta laturia suuhun. Kaikki johdot ja sähkölaitteet kiinnostavat. tottakai. Jos niiden perään menee kieltämään on se sitten ihan hulvattoman hauskaa! Onko kaikilla lapsosilla asia juuri näin, kielletty kiinnostaa ja kielto naurattaa? Pikku V tykkää myös leikkiä esimerkiksi hippaa ja kukkuu - leikkiä ihan itse. Kaikkea olemista siivittää iloinen nauru.

Musikaalinen. Jos sellainen tässä iässä voi vielä olla, meidän poika on. Hän syttyy musiikista, oikeastaan millaisesta vaan, ja alkaa tanssia. Tanssi on sellaista rentoa polvien notkumista, ihan samaa kuin olen itse vauvana tehnyt ennen ensiaskelia. Äiti on joka kerta ihan tippa linssissä, tykkääköhän tämä muksu vielä myöhemminkin tanssia! Myös erilaiset soittimet innostavat kovasti. Marakassit, patarumpu, nokkahuolu ja tamburiini ovat ihan lempileluja ja ne kaivetaan aamuisin ensimmäisenä esiin. Joskus onnistuu yhdistää molempien käsien marajassien heilutus ja tanssi samaan aikaan, ilman tukea! Siitäkös riemu repeää. Tissiä syödään rauhallisesti ainoastaan Litku Klemetin  Junalla kainuuseen - biisin soidessa. Älkää kysykö, mistä tämä biisi löytyi tai miten ollaan ensimmäisen kerran päädytty sitä poikaan kokeilemaan. Se joka tapauksessa lumoaa kaikessa ysäriydessään meidän lapsen ihan täysin (muut musavideot tai biisit eivät tässä toimi, kokeiltu on).

Puolitaapero. Pikku V on jo kuukauden päivät viipottanut menemään taaperokärryn kanssa, harjoitellut kävelyä tuen kanssa ja hetkittäin seisoskellut ilman tukea. Seisomaan hän nousi melko pian konttaamisen oppimisen jälkeen. Nyt seisoskelu ilman tukea sujuu jo tosi mallikkaasti ja kävelyyn ei ole enää matkaa kuin muutama annos rohkeutta. Ilman tukea askelia on todistetusti otettu 3. Molemmat jalat siis liikkuvat ja liikkuisivat, jos uskaltaisi. Mikään kiire meillä ei ole kävellä ja kovaa päästään konttaamalla. Joka päivä nämä taidot silti harjaantuvat eikä mene enää kauaa siihen että kävellenkin mennään eteenpäin. Kiipeily myös kiehtoo, onneksi siihen ei vielä kovin kummoisessa mittakaavassa rahkeet riitä!

Sekaruokailija. Minä tykkäisin itse siitä ajatuksesta, että kaikki ruoka menisi sormin. Jokainen perheenjäsen ei ole kuitenkaan sormiruokailuun sitoutunut eikä ihan ymmärrä sen ideologiaa joten tällä hetkellä mennään näin, sekaruokailuna. Aamu- ja iltapuurot syötetään, lounas, välipala ja päivällinen syödään osittain sormin ja osittain syötettynä. Jokaisella aterialla paitsi väliapalla on siis myös sosetta mukana. Pikku V on kuitenkin syönyt jo vaikka mitä myös sormin: kurkkua, banaania, melonia, avokaadoa, erilaisia naksuja, tankoparsaa, porkkanaa, parsakaalia, bataattia, kesäkurpitsaa, pennepastaa, marjoja, apinaevästä (kauravälipala) ja nyt myös viimeisimpänä kuivatuilla yrteillä maustettuja kanapötköjä. Kaikki tarjottu sormiruoka maistuu aina tosi hienosti eikä pikku V mielestäni leiki ruoalla - hän kyllä yrittää syödä, mutta koska yhtään hammasta ei ole vielä puhjennut, on ruoan mupeltaminen vähän haastavaa ja varmasti sotkuisempaa. Marja- ja hedelmäsoseita pikku V osaa syödä itse pussista ja nyt olemme ottaneet myös juomapulloksi pillipullon. Yhtäkään tilannetta jossa olisin edes epäilyt pojan selviytymistä tarjotusta sormiruoasta ei ole ollut - liian isot palat hän osaa tosi hienosti sylkäistä pois suusta.

Luonnonlapsi. Mitä vähemmän vaatteita ja mitä enemmän ulkona, sen parempi. Nakuilu on ihan parasta ja silloin intoudutaan tekemään ties mitä jooga asentoja. Viljo tykkää nostaa pyllyn ilmaan ja kurkata jalkojen välistä, down face dog - asennosta. Ulkona rattaissa voisi istua ja ihmetellä tunti kaupalla ja rattaissa nukutaan edelleen ne pisimmät päiväunet. Nurmikolla, hiekkalaatikolla, leikkipuistossa, keinussa. takapihalla pallomeressä - poika silminnähden nauttii. Ulkona kiehtovat erityisesti myös linnut, vastaantulevat koirat ja omakotitalojen pihoilta kurkkivat kissat. Pikku V on erityisen kiinnostunut eläimistä ja hänellä tuntuu olevan eläinten kanssa hyvä yhteys (tpki perheidemme koiravanhukset saavat usein vähän kovakouraista kyytiä).  Kaikkia eläimiä ja muita kiinnostavia asioita pikku V osoittaa topakasti sormella. En tiedä mikä tässä on jotenkin niin liikkistä, mutta odotin tätä osoittelua lähiaikoina ilmaantuvista taidoista kaikken eniten. Nyt hän pystyy jo paljon enemmän näyttämään mitä ajattelee ja osoittamaan meille asioita. Kommunikaatio lisääntyy ja kaikki osapuolet ovat tästä innoissaan! Pojalta voi myös kysyä esimerkiksi "missä äiti?" ja hän osoittaa minua. Jos sormi osuu nenään ja sanoo samaan aikaan "tööt" se on pikku V:n mielestä super hauskaa!

Aktiivinen. Koko ajan hän olisi tekemässä, touhottamassa ja puuhaamassa.Voisn ihan loputtomiin olla keksimässä uutta aktiviteettiä tai peuhaamassa puistoissa ja pihoilla pojan kanssa. Lelulaatikon sisältö on ehkä jo vähän nähty ja parhaat lelut ovatkin jotain ihan muita. Keittiön kipot. vispilät ja kupit ovat ainakin hauskoja, samoin eteisessä lojuvat kengät. Myös oman vaatekaapin tyhjentäminen tai minkä vain laatikon tyhjentäminen sopivat aktiviteetiksi. Tissiä ei malta päivisin syödä (ainakaan ilman Litku Klemettiä) ja päiväunet ovat lyhentyneet puolella. Äiti on tästä kaikesta vähän hämillään - saatko sinä lapsonen tarpeeksi maitoa ja unta? Niitäkin päiviä riittää ettei mikään muu kelpaa kuin äidin lahkeessa roikkuminen. Luulen että meillä on nukkumisasiat nyt vähän rempallaan eikä pikku V nuku esimerkiksi öisin tarpeeksi. Hän on usein jo heti herättyään vähän väsynyt. Pikku V käy nukkumaan samaan aikaan kuin ennenkin, klo 21, mutta herää muutaman kerran enemmän yössä. Unta varmaan tarvittaisiin enemmän kuin siihen kuuteen, mutta silloin usein herätään. Nyt olen alkanut ottaa pojan viereen puoli kuuden - kuuden maissa jolloin hän saattaa jatkaa vielä reilun tunnin unia. Tällaisena päivänä aamun apupäiväunet jäävät pois ja puolen päivän maissa nukutaan vähän paremmin. 

Pottailija. Olemme noin kuukauden päivät harjoitelleet potalle pissaamista. Käymme potalla 3-4 kertaa päivässä, aina kun muistetaan ja hyvältä tuntuu. Joka päivä tulee onnistumisia ja potalla on nykyisin jo ihan OK istua (samalla saa syödä kylpyleluja, jes!). Pissa osuu kohdilleen ruokailujen ja päiväunien jälkeen, jos äiti on rittävän nopea. Tässähän ei ole mikään kiire ja tahdonalaista homma on vasta paljon myöhemmin, kunhan harjoitellaan ja kokeillaan. Yhtään kakkaa me ei olla vielä pottaan saatu, pelkään että pojan kakkasysteemit menee sekaisin jos nostan hänet potalle hänen aloittaessaan kakkapuuhat. Sen kyllä näkee ja tavallaan olisi aika helppoa nostaa pikkutyyppi silloin potalle. Ehkä lähipäivinä rohkaistutaan! 

Lukutoukka. Pikku V rakastaa kirjoja. Iltasatu on hänelle selkeästi tosi tärkeä ja hän jaksaa istua ja lukea saman kirjan moneen kertaan. Pikku V osaa jo kääntää itse sivuja ja osoittaa minkä kirjan mieluiten lukee. Lempikirjoja ovat sellaiset tekstuurikirjat joissa on kokeiltavaa sekä ensisanakirjat joissa on pieni koko ja isot kuvat. Niiden selaaminen onnistuu parhaiten ja kirja istuu pienen ihmisen hyppysiin. Luemme kirjoja myös päivällä, aina kun pikku V niitä luokseni kuljettaa. Tämä kirja asia on yksi mistä olen mahdottoman onnellinen. Lukeminen ja kirjat ovat varmasti pelkästään hyväksi ja toivon tehneeni pikku V:n kohdalla edes tämän luku asian oikein - olemmehan lukeneet ihan pikkuvauvasta asti. Iltarutiineihin kirjan lisäksi kuuluu myös olemattomien hampaiden harjaus, yöpuvun pukeminen ja rasvaus.

Luultavasti yli 70 cm pitkä. Tässä kuussa ei ollut enää neuvolaa, seuraava on vasta yhden vuoden isässä. Kasvu on varmaan ollut tässä kuussa ihan hyvää, vaikka mitään kasvupyrähdystä tuskin on tullut. Massu on ainakin pysynyt mukavan pyöreänä ja annoskoot kasvaneet tosi paljon. Meillä on enää muutama yksittäinen ja reilu 68 käytössä ja pääasiassa koon 74 vaatteet ovat nyt sopivia. Kengänkoko olisi varmaan se 19, ihan pienten kengät menee usein vähän hölmösti 18-19 ja 20-21. Ensimmäinen on vähän nafti ja seuraava sitten ihan liian iso. Kenkäasia on kyllä muutenkin aika hankala ja aika usein päätetään (molemmat) että nyt kengät pois, varpaisillaan on ihan jees!