Tässä vaiheessa voisi varmaan taas päivitellä sitä kuinka aika vain hurahtaa niin kamalan äkkiä. Ajatus siitä että mun vauva on jo 5 kk on ihan mahdoton, mutta tällä kertaa kuukausi ei kuitenkaan hurahtanut ihan huomaamatta ohi. On ollut flunssaa, lomaa ja muuta sellaista perus arkea rikkovaa. Tämän kuukauden aikana on tullut hurjan paljon uusia taitoja ja juttuja. Millainen on meidän viisi kuukautta vanha poika?
Juttelija. Ihan parin päivän sisään vauva on alkanut ihan toden teolla juttelemaan. Leikkimatolta kuuluu ihan tasainen purina, murina, pörinä, päristys ja jokeltelu. Tähän kastiin kuuluu varmaan myös kitinä ja rutina joilta ei myöskään ole lähiviikkoina vältytty. Hulinat muuttavat muotoaan mutta kyllä, edelleen ne ovat menossa mukana. Tämä juttelu ja ääntely useimmiten kuitenkin ihastuttaa - kikattelua ei tarvitse enää kovalla työllä metsästellä vaan nauru irtoaa paljon helpommin kuin kuukausi sitten. Vauvan kikatellessa kaikki oma kiukku on kyllä hetkessä tiessään ja endorfiini virtaa suonissa (tai sydämessä). Aamu alkaa unirievulle muristen ja heleästi huokaillen. Pikku V usein ikään kuin huokailee. Kaikista jokelteluista on välillä eroteltavissa myös joitakin tavuja, kuten la-la-la tai bä-bä-bä.
Liikkuvainen. Nyt pikku V osaa jo kääntyä hienosti mahalta selälleen ja toisin päin. Vauva pyörii ihan hetkessä sohvan alle tai löytyy maistelemasta pöydän jalkaa. Oikeasti, miten se pääsee niin äkkiä niin pitkän matkan vaikka ei vielä juurikaan ryömien etene? Ryömimälläkin liikutaan, mutta hitaasti. Jaloissa olisi jo vaikka kuinka paljon ruutia ja niillä haetaan ihan konttausasentoa mutta kädet jää vielä vähän junnaamaan. Etenkin kun kädessä on pidetävä lelua tai rättiä! Vauva-asento on ehdoton ei ja siitä pungetaan istumaan. Vielä on neuvolan mukaan selkä sen verran pyöreä ettei istuttaminen kovalla ilman tukea tai esimerkiksi syöttötuolissa ole ihan fiksua. Tähän saattaa tulla muutos nopeasti joten nyt vain seuraamaan miten se selkä sieltä suoristuu. Ratasosaa saadaan myös odotella vielä hetki ja toisaalta poika edelleen nukahtaa vaunuun aika pian ulkoillessa. Hereillä ollaan kuitenkin sen verran, että olisi ihan hauskaa ottaa päivärytmiin yksi ulkoilu lisää rattailla. Se voisi olla illemmalla kun aurinko ei enää häikäise ja sen tarkoituksena voisi olla ihan vaan ulkoilu ja ihmettely. Jaloille tukemista ja istumista harjoitellaan päivittäin ihan pieniä hetkiä.
Reilu 7 kg ja 64 cm. Pituutta on tullut meidän kirpulle vähän vähemmän kuin neuvolan käppyrät haluaisi. Toisaalta kun katsoo minua, varsinaista tappia, ei päätä huimaavaa pituuskasvua kannata odottaa. Onneksi nyt oltiin kurottu kuukaudessa sen verran senttejä kasaan että pysytään siellä sallitussa, -1,8 käyrällä. Painoa tuli tällä kertaa tosi vähän mutta se on aivan ideaali pikku V:n pituutta ajatellen. Nyt pikku V liikkuu ja myös kuluttaa enemmän, joten sopusuhtaisuus ja vähempi painonnousu on aivan OK. Olen kyllä huomannut että housut ei enää samalla tavalla purista, masu on siis pienentynyt! Pää kasvaa todella nätisti omalla käyrällään. Käytössä ovat nyt koon 62 ja 68 vaatteet.
Aamuvirkku. Aamut aikaistuu koko ajan. Pikku V sippaa iltaisin jo viimeistään yhdeksän maissa ja se tarkoittaa aikaisempia aamuja kuin ennen. Pahimmillaan poika ei enää viiden syöstöstä jatka uniaan vaan isi joutuu kömpimään sängystä. Meille ilta- ja yövuorossa olen minä, hoidan iltatoimet, sadun ja nukutuksen sekä syötöt yöllä. Vuoro vaihtuu siinä viiden maissa, sen jälkeen vauvan kanssa herää V. Tämä on ollut aika toimiva jako, toki meidän illat ovat nykyisin aika lyhyitä - vauva nukkuu yhdeksältä ja siitä puolen tunnin sisään myös me molemmat. Tämä tarkoittaa myös sitä että seitsemältä olisi hyvä olla kotona - parin tunnin aikana sitten kylvetään, maistellaan soseita, vaihdetaan yöppis, otetaan maitohapot ja D-vitskut, luetaan iltasatu ja käydään unille. Päiväunet ovat edelleen kestoltaan 3-4 h ja ne otetaan puolen päivän maissa vaunuissa. Jos ollaan sattumalta siihen aikaan menossa päikkärit jäävät tosi herkästi väliin ja se sotkee kyllä vauvan kuviot.
"Minä itse". Mietin pitkään mikä sana tähän sopisi parhaiten, mikä kuvaisi meidän vauvan nykyistä tapaa olla. Vauva haluaisi mieluiten asentaa ja järjestää omat juttunsa itse, hän ei haluaisi että äiti tulee vanulapun kanssa sörkkimään, leikkaamaan kynsiä, pukemaan (etenkään hihoja) tai syöttäisi. Vauva tekisi juttuja mielellään itse ja haluaisi myös jo vähintään istua, ryömiä, kävellä ja varmaan jopa lentää. Hoitopöydällä ei saisi olla mitään ylimääräistä, pikku V heittää ne mielellään lattialle. Hän myös työntää mun käsiä reippaasti pois tai vuoroin vetää mun kädestä napakasti ja vaativasti. Syödessä pyöritellään mun sormella tai kädellä ynpyrää, kunhan saa itse pyörittää. Soseita maistellessa hölmöä on jos äiti syöttää, pitää saada itse! Pikku V laittaa kaiken suuhun epäilemättä, tutkimatta ja turhan rohkeasti. Suuhun päätyy kaikki lähtien leikkimatosta ja loppuen tuolin jalkaan. Meidän poika tutustuu suullaan, tosiaankin. Liikkuminen on vielä tyypillistä 5 kuukautta vanhan vauvan liikkumista eikä siis kovin etenevää tai hallittua - sehän harmittaa ja paljon. Harmittaa olla yksin toimettomana lattialla mutta harmittaa myös kun äiti ottaa syliin. Kaikkein kamalinta on kun iskee väsymys. Pikku V itkee ihan sydäntä särkevästi joka kerta väsyneenä ja taistelee viimeiseen asti unta vastaan. Me ollaan kyllä jouduttu etsimään nukutuksen tueksi ties mitä kikkoja - ennen toimi kevyt pepulle taputtelu tai silkin antaminen. Vauva nukutti hetkessä itse itsensä. Nykyisin heijataan peittojen välissä, laitetaan vauva kantoliinaan tai lykitään vaunuissa uneen. Tissille ei enää nukahdeta kuin ainoastaan iltaisin. Monta kertaa olemme olleet ihan pulassa - pikku V on ollut ihan yliväsynyt eikä millään keinolla tunnu pääsevän uneen. Ne tutut tunninkin kestävät itkut on osittain tulleet takaisin. Myös vaunuissa joskus harmittaa ja paljon, sielläkin on vaikea päästä uneen.
Pölhö. Kysyin V:ltä millainen meidän poika hänen mielestään 5 kk iässä on. Vastaus tuli empimättä - sellainen pölhö. Vauvan mielialat vaihtelee (naurusta itkuun ja taas nauruun) ja hän on sellainen velmu. Ujo hymy välähtää ja vauva painaa kasvot sylissäpitelijän rintakehää vasten. Aamulla pinnasängystä löytyy iloinen poika joka kikattelee ääneen. Hoitopöydällä tavarat lentää ja massulle on käännyttävä heti kun pitäisi olla hetki paikoillaan. On melkoinen haaste pukea pojalle vaippa! Nopeus on valttia, monessakin asiassa.
Maistelija. Aloitimme hieman reilu viikko sitten maistelemaan soseita. Nyt maistelussa on porkkana, avokaado, kesäkurpitsa ja bataatti. Olemme kokeilleet yhtä makua noin 3 päivää ja ottaneet sitten taas uuden. Tällä hetkellä syödään pieni jääpalamuotillinen aamuin ja illoin. Poika söisi kyllä ihan niin paljon kuin antaisi, mutta olen yrittänyt pitää määrät vielä pieniä. Kakkavälit on pidentynyt hurjasti aiemmasta (jo ennen soseita) ja myös soseita pulautellaan aika paljon, joten yritän hieman välttää ummetusta tai liian rohkeita määriä. Pulauttelu liittyy soseita useammin pelkkään maitoon joka taitaa siis nousta ylös paksumpaa sosetta helpommin.
Sosiaalinen. Meillä tykätään kyllä kaikista ja kuka tahansa kelpaa syliksi ja kaveriksi leikkimatolle. Suru saattaa välillä iskeä äkisti jos joutuu paljon puuhailemaan itsekseen. Tässä onkin tapahtunut muutos, sillä ennen pikku V viihtyi pitkiäkin aikoja yksin. Nyt alkaa vaativa höpinä ja rutina jos kukaan ei tule seurustelemaan ja äkkiä! Vielä ei siis vierasteta ja kaikki saavat kyllä hymyjä, toiset nopeammin ja toiset hitaammin.
Tutkiskelija. Kasvojen tutkiminen, hipsuttaminen ja syvälle silmiin katseleminen alkoi varmaan 4,5 kk iässä. Esimerkiksi tissillä pikku V tutkii minun kasvojani, leukaa, hiuksia tai hipsuttaa toista tissiä. Iltaisin kun alkaa jo silmä painaa saa vauvalta pitkiä tutkivia katseita ja hän hakee käsillään kasvoja. Tällainen kommunikointi on kyllä niin ihanaa ettei tosikaan. Olen meinannut usein iltaisin tirauttaa kun pikku V tarttuu minua nenästä ja silittää poskesta katsellen samalla syvälle silmiin. Nukahtaessa pikku V haluaa usein pitää sormesta kiinni ja pyörittää ympyrää. Siihen liittyy usein myös pientä muminaa. Niin suloista, että taas äiti nyyhkii! Omat varpaat ja korvat ovat myös tutkiskelun alla, eli vauva tutkii sekä omia että muiden kehon osia.
Reipas. Reipas mutta hitaasti lämpeävä, tarkkaavainen. Monessakin tilanteessa saa jo nyt olla tuosta pienestä tyypistä tosi ylpeä. Kaikki menot ja harrastukset sujuu tosi hyvin eikä missään pahemmin hötkyillä. Lääkärissä verikokeet hoituu ilman itkuja ja lääkäri saa tutkia ihan rauhassa. Toisaalta jutuista innostuminen on myös aika pientä ja esimerkiksi muskarissa rumpua on kivempi vain katsella ja silitellä - takoa ehtii sitten myöhemmin kun se on ihan tuttu juttu. Pikku V selkeästi tarvitsee rutiineja ja toistoa viihtyäkseen. Vauvauinnissa on kyllä muutamat viime kerrat harmittanut jokin - ehkä alkupiirin loiskiminen säikäyttää, ehkä on vähän kylmä ja ehkä sellainen hälinä ympärillä saa jotenkin levottomaksi. Kokeillaan sitäkin nyt vielä kerran ja sitten jätetään ehkä kokonaan väliin. Tarkoitus on että harrastuksista on iloa vauvalle, eihän niissä muuten kannata käydä.
