Kolme vuotta sitten saimme ihmetellä pientä ruttukasaa, joka ensimmäisten tuntien aikana vauvaksi muodostui. Muistan nukkuneeni synnytyksen jälkeen useita tunteja, eikä mikään herätys ole koskaan ollut yhtä ihmeellinen.
Sinä synnyit, mutta siitä meidän kaikkien elämä vasta alkoi.
Välillä täytyy muistuttaa itselleen, että tätä kaikkea on eletty vasta kolme vuotta. Toisinaan keskustelemme kanssasi kuin vanha aviopari, nahistelemme kuin veljekset ja heittäydymme yhteiseen leikkiin kuin parhaat kaverukset. Onneksi on niitäkin hetkiä, joissa olemme puhtaasti vain äiti ja poika - sinä tulet kainalooni ja nostat paitasi niin, että napasi vilkkuu. Sitten silitellään ja jutellaan, kuten kaksi toisilleen erityistä juttelevat.
Sinä ymmärrät kolmevuotiaana asioita, joita minä en muistanut edes olevan. Hiukan vajaan 90cm korkeudesta maailma näyttäytyy jännittävänä seikkailuna, jonka kohtaat kunnioittavasti ja uteliaasti. Sinä näet jokaisen ihmisen, eläimen ja elollisen. Katsot silmiin ja kysyt, "mitäs olet tänään puuhaillut?"
Sinua kiinnostaa sukusi ja juuresi. Haluat hahmottaa myös meidän vanhempien perherakennetta, serkkujen ja vain ystävien eroja. Kenen isä on Pappa, ketä Mummi on imettänyt? Sinä tiedät jo, että olet kerran syntynyt. Päivälleen kolme vuotta sitten.
Siskosi olet ottanut ystäväksesi. Ymmärrät hämmästyttävän hyvin hänen olevan hieman pienempi, vielä osaamattomampi tuttisuu. Sinun mielestäsi on aivan luonnollista, että sisko jo alkaa käyttää sanoja ja osaa hiukan leikkiä hippaa. Olet hyväksynyt hänet pysyväksi osaksi sunnuntaipuistoja, kahvilaretkiä ja perhepetiä. Siskon täytyy päästä ensin ja olla joskus enemmän sylissä - hän on pienempi ja joskus vähän surullinen, jolloin saatat tuoda jonkun sinulle rakkaan lelun tai antaa rohkaisevan halauksen.
Muutenkin ihmissuhteissasi olet kerrassaan liikuttava. Sinulla on rakkautta naapureille, ohikulkijoille ja ystäville matkasi varrella. Sosiaalisena herrasmiehenä juttelet tarvittaessa vaikka koiraa ulkoiluttavalle rouvalle.
Sinä kyselet pitkin iltaa ja yötä, vietetäänkö seuraava päivä hoidossa vai kotona. Nämä "vapaapäivät" ovat nyt saaneet ihan uudenlaisen merkityksen. Yhteisinä päivinä pyöräillään kirpparille, tavataan ystäviä tai rakennetaan majoja parvelle. Rokki soi meillä tuttuun tapaan - tällä hetkellä valitset soittimeksi akustisen rummun, kitaran tai vain kattilat. Kesän moniin juhliin kannoit mukanasi oman kitaran ja pääsit soittamaan ihan oikean bändin kanssa! Jaksoit soittaa ammattilaisen tavoin vaikka kokonaise settilistan, ja otit aplodit vastaan nöyrästi kumartaen.
Kesällä sinä hengittelit päivät pitkät kaupunkia ja sen elämää isäsi kanssa. Syksyllä olet esimerkiksi opetellut sitä, että paikasta A paikkaan B voi potkupyörän ja rattaiden sijaan myös kävellä, sisälläkin voi nukkua päiväunia ja muitakin puistoja on, kuin muumipuisto. Vanhaan kotiin kaipaat toisinaan, koska tässä uudessa on enemmän tilaa sulateltavana. Haluaisit muutenkin tietää hyvin tarkasti, mitä tapahtuu ja milloin.
Kolmevuotiaana harrastat edelleen paljon. Käyt juuri parhaillaan uimakoulussa, muskarissa ja pian myös ratsastamassa (!!) Päiviisi sisältöä tuo tietenkin myös syksyllä alkanut päivähoito, jonne olet sopeutunut vallan hienosti. Meillä on ollut koko perheenä erityisen hyvä syksy, kun kaikki ovat löytäneet taas lisää omia juttuja.
Ruoka sinulle maistuu vähän vaihdellen. Leivässä ei saisi olla "piikkejä" eikä ruoassa mieluiten mitään kovin terveellistä. Mitä se sitten tarkoittaa, sekin vähän vaihtelee. Kasvissosekeitto on kuitenkin hyvää herkkua ja joskus se jälkiuunileipä maistuukin kaikista parhaiten. Olet ikuinen herkkupeppu, joka ei koskaan kieltäydy jäätelöstä!
Pieni sinä olet edelleen, mutta sitäkin rakkaampi.
Mitä sitten sanoisit tänään kolmevuotiaalle itsellesi?
"Hyvää syntymäpäivää taaskin Viljo! Tykkään leikkiä kolmevuotiaana sellaisia kolmevuotiaan leikkejä, eli Piipaa -leikkejä ja rumpuleikkejä. Mieluiten söisin aamulla ja illalla lämpimiä leipiä. Paras ystäväni on Amelia, voisiko hän tulla meille nyt yökylään? Voisinko edes soittaa hänelle?
Minä ajattelisin että nyt voisimme vähän katsoa Fröbelin palikoita. Ainiin, kolmevuotiaana osaan sanoa ÄRRR. Se on kai tärkeää?
Joskus on vapaapäivä ja joskus menen hoitoon. Välillä itkettää, mutta aika harvoin. Vähän on ollut yskää ja stressiä välillä. Mutta sitten isä vie kahvilaan ja kotonakin saa jäätelön, jos isä on unohtanut monta on antanut.
Hammaspeikkoa en pelkää, se taitaa olla satua. Mörköjä ei ollut vanhassa kodissa. Voimmeko joskus mennä sinne käymään, olisiko siellä jotain kavereita?
Kepu on kiva. Miksi syntyneet lapset pitää aina viedä lääkäriin? Minä olen syntynyt myös lääkärissä sun mahasta. Lääkärissä tutkitaan ihmisiä, minä tiedän. Olen käynyt monesti, aina mennään jos yskii liikaa. Nyt voitas kyllä rakentaa maja!
Öisin saatan juoda vähän vettä. En kyllä tiedä miksi kaikki ovat yöllä vihaisia. Aamulla minä saatan olla vihainen, jos ei olekaan vapaapäivä. Anteeksi, se oli kyllä vahinko.
Äiti miksi kyselet tollasia asioita? Alkaa väsyttää. Tanssitaanko vähän?"
Kiitos, että silloin kolme vuotta sitten valitsit meidät. Mikään täällä ei ole yhtä tärkeää, kuin sinun vanhemmuutesi.
Miljoonasti onnea kolmevuotiaalle. Kaikki on vasta alussa, elämäsi jokaisena päivänä.
