Vitsi, mikä pikku touhotin tää meidän vähän vajaa vuoden ikäinen poika on. Jos missiona on ottaa hänestä kuvia, tarvitaan siihen muutama vähän hauskempi aikuinen - ihan perus jutut ei nimittäin kiinnosta. Tämä ylin ruutu oli todella kovan työn takana - kaikki loput ovatkin niitä tavallisempia otoksia. Ne toisaalta kuvastavat meidän poikaa oikein hyvin. Hän on vauhdikas, mutta niin ihana!
Taidot. Pikku V tulee milloin mistäkin kirja kädessä ja haluaa istua lukemaan sitä. Hän myös ymmärtää, jos häntä pyytää tuomaan kirjan. Ymmärrys muuhunkin puheeseen ja asioihin on lisääntynyt tosi paljon. Tämän ikäisenä hän osaa osoittaa nenäänsä ja sanoa "nenä", pytää viittomalla (tai ainakin sinne päin - viittomalla) lisää ruokaa tai vettä, seisoa yhdellä jalalla niin kehottaessa, painaa pään tyynyyn pyynnöstä, leikkiä alkeellista hippaa, tanssia (uusia muuveja), soittaa monia soittimia, potkia palloa, äännellä kuin lehmä tai auto, viedä lusikkaa suuhun ja joskus jopa ottaa siihen ruokaa, kiivetä pienten liukumäkien portaat itse ylös ja laskea mahallaan alas, kiivetä mataliin paikkoihin ja rahille istumaan ja lähestulkoon pujottaa palikoita oikeisiin koloihin. Kotioloissa pissa tulee hienosti pottaan. Pikku V:n, kuten varmaan muidenkin lapsien, erityistaito on kaikkien kaappien tyhjentäminen ja sanasta "ei" innostuminen ihan tosissaan.
Sanat. Äiti, mamma (tutti), pappa, amppu (lamppu) ja nenä.
Arki. Hauskaa on myös arki 11 kuukautta vanhan lapsen kanssa. Hän keksii jatkuvasti jotain uutta puuhaa ja kiinnostuu päivittäin yhä enemmän kaikesta muusta ympäröivästä, kun niistä omista leluista. Leluilla taas tehdään jo enemmän sitä mitä kuuluisi - autolla ajetaan, marakassia soitetaan eikä ihan kaikkea pelkästään syödä. Puitossa on silti edelleen monttu täynnä kiviä, hiekkaa ja ties mitä. Mutta eipähän oo ollut kipeenä! Harrastukset ovat taas syksyn myötä alkaneet ja nyt käydään muskarissa, taaperotanssissa (vähän etuajassa varman kävelyn vuoksi) ja pyhiksessä mahdollisuuksien mukaan. Uinti on jäänyt, joka varmaan harmittaisi aika paljon jos hän sen vain ymmärtäisi - vesi on hänen mielestään parasta maailmassa. Jokaisen ruokailun päätteeksi veden kanssa ollaankin tekemisissä, Pikku V istuu potalla ja me suihkitaan hänestä ruoantähteet. Päivittäin kuunnellaan myös musiikkia ja joraillaan (Pikku V avustaa minua tuntien suunnittelussa ja syttyy täysillä lattareista, ihanaa!). käydään puistossa (syömässä hiekkaa), ulkoillaan pyöräillen ja rattailla ja harrastetaan. Pyritään käymään myös sisäleikkipuistoissa ja toivottavasti rutiinisti myös siellä uimahallissa. Arki on tullut ja vienyt ylimääräisen vapaa-ajan, mutta onneksi ehtii silti elää paljon lapsen kanssa. Se on se, mihin haluaisi oman aikansa ja elämänsä käyttää.
Mitat. Ylimääräinen kasvukontrolli kertoi Pikku V:n olevan 74 cm ja 8,6 kg. Pituus on ihan OK, kompaktina kasvaa! Vaatteet ovat kokoa 74 (just tosin ostin koon 68 ulkohaalarin, reimat on niin suuria) ja vaipoissa edelleen se 4. Pikku V käyttää sekaisin housu- ja teippivaippaa.
Uni ja ruoka. Öisin on kivaa pyöriä, häärätä ja syödä tissiä monessa välissä. Äiti joutuu ruokkimaan ja isä saa potkuja naamaan sekä sormen nenään. Yörumba on tällä hetkellä vähän koomista, mutta tiedän että talven tullen aikaa väsyttää ja ärsyttää. Yöt alkoi itsestään mennä tosi hyvään suuntaan, mutta nyt ollaan menty takapakkia. Onko ne nuo hampaannysät vai mitkä, joita on muuten kaksi kappaletta! Yö alkaa noin klo 21 ja meidät potkitaan hereille noin 7-7.30. Päiväunien kesto on jotain tunnin ja kolmen tunnin väliltä, unia otetaan yleensä vain yhdet päivässä.
Ruokailuhetket ovat myös vähän koomisia. Ainakin ruokaa on kaikkialla. Välillä syödään ihan nätisti ja esimerkiksi banaani katoaa viimeistä murua myöten, mutta lämmintä ruokaa voisi Pikku V:n mielestä syödä mieluiten vaikka kerran viikossa. Lautaselta poimitaan kukkakaalit, porkkanat ja muut vihannekset ja niistä imetään ensin mehut ja sitten mutustellaan hampaanpuolikkailla. Jauheliha ja makarooni jää koskematta, jos häneltä kysytään. Pikku V sekaruokailee, syö sekä itse että syötettynä. Lusikalla syöminenkin alkaa jo hahmottua ja välillä jopa onnistua. Vesi on ihanaa ja sitä voisi edelleen juoda litratolkulla. Mistä äiti on iloinen, on maapähkinävoi puurossa ja ensimmäinen munakas lautasella. Ei näytä allergisoivan juuri mikään, huraa!
Luonteenpiirteet. Me usein vitsaillaan, että tämä taitaa olla vähän ylivilkas. Isommassa porukassa sen oikein huomaa, millainen touhottaja pikku V on. Hän menee pää kolmantena jalkana siellä ja täällä, ihan itsekseen, kiinnostumatta kauheasti siitä mitä pitäisi tehdä. Keskittymiskyky on vähän huono ja rauhoittuminen lähes mahdotonta. Jos tanssissa tulisi kellistää lapsi selälleen katselemaan huiveja tai muskarissa istua sylissä loruttelemassa menee tosi vaikeaksi - Pikku V suorastaan karkaa, kiljuen ja huutaen. Hän rakastaa seistä ringin keskellä ja saada huomiota. Huomiota kerjätään hurmaamalla - hymy sinne ja tänne, pieni kosketus olkapäähän. Isä tai äiti on kaikkialla muualla kuin kotona ihan ehdoton nou nou. Voiskohan tän ikäisen jo jättää yksinään johonkin harrastukseen? Ei vaan, vaikka hyvin hän varmaan pärjäisi. Pikku V on todella reipas, itsenäinen ja rohkea. Hänellä on voimakas oma tahto ja hän saattaa todella sinnikkäästi yrittää mennä soittamaan muskarissa pianoa tai ottaa tanssissa käsimerkin irti lattiasta. Luulen että meidän lapsi nauttisi todella paljon sisaruksista tai jopa päiväkodista. Puistossa parasta on katsella muita lapsia ja saada hiekkalaatikolle seuraa.
On myös asioita, joihin Pikku V jaksaa rauhoittua - lukeminen, joidenkin musiikkivideoiden katselu, joskus tissi. Päiväunille nukahtaa tosi kivuttomasti eikä yöunillekkaan mennessä varsinaisesti riehuta, joskus uni ei vaan tule ihan heti. Sopivassa määrin Pikku V haluaa ottaa vastaan ja antaa läheisyyttä, rakkautta ja on lähes poikkeuksetta hyväntahtoinen. Hän osaa jo antaa tavaroita pyydettäessä ja kiipeää välillä syliin ja painaa pään rintaan. Hän pitää autossa tiukasti sormesta kiinni ja juttelee ummet ja lammet, etenkin jos ei olla nähty vähään aikaan. Muistan varmasti aina sen, kun olimme V:n kanssa pidemmän pätkän poissa ystäväni häissä ja Pikku V oli ensimmäistä kertaa koko päivän hoidossa. Tulimme keskellä yötä kotiin ja Pikku V:n jossain vaiheessa havahduttua hän tunnin verran pötkötti vaippapeppuna vieressäni ja kertoi päivän kulun.
Pääasiassa Pikku V on aina iloinen, nauravainen ja tyytyväinen. Hän rakastaa ihmisiä ja seurustelua. Hänellä on jatkuvasti jotain meneillään ja hän kaikkein mieluiten jakaa sen jonkun muun kanssa.
Niin ihana, ihana poikani.
