Isänpäivä on tärkeä

Joskus ajattelen, että minulla on kaksi isää. Isä lapsuudestani, ja isä nyt. Vaikka jokaista hetkeä ei ole syytä juhlia, on isänpäivä myös minulle erityisen tärkeä päivä. 

Tulen aina valtavan onnelliseksi, kun luen isänpäivänä kirjoituksia ja kiitoksia. Maailman paras isä juuri meidän lapselle. Sankari. Tuki ja turva. Kalakaveri. Tuntuu hienolta, että niin monen elämässä on ollut lämmintä ja rakastavaa isyyttä.

Liikutun erityisesti niiden lasten puolesta, jotka kiukuttelevat ja koettelevat isäänsä kaupoissa ja puistoissa. He ovat niin läheisiä, että on turvallista haastaa, koska syliin pääsee silti. Asia voisi olla niinkin, ettei omalle isälle vieraskoreuttaan halua tunteilla.

Tästä asiasta liikutun jatkuvasti kotonakin. Minun lapsillani on isä, joka on korjannut suuren osan oman lapsuuteni haavoja. Jos jotain miehessä voi todella rakastaa, on hänen tapaansa kohdata lapset.

Kaikkein vaikeimmatkaan isäkokemukset eivät ole lopullisia. Isänmallin voi saada myös muualta, tai kokea jonkun erityisen korjaavan perhekokemuksen myöhemmin. 

Minulla on useita hyviä kokemuksia. Olen ihaillen katsellut isähahmoja pienestä saakka. Olen myötäelänyt ja hengittänyt muiden perheistä. Olen tuntenut itseni tärkeäksi myös sellaisten isien seurassa, jotka eivät ole omiani. Viimeisimpänä katselen ihaillen, kun omat lapseni viettävät aikaa oman Pappansa kanssa. 

Joka kerta, kun auto jäi pihaan odottamaan että pääsen ovesta sisään, jokin minun sisälläni korjaantui. Kiitos kaikille isähahmoille minun elämässäni. Tänä päivänä muistelen ja kiitän myös teitä.

Kaikilla ei ole isää, mikä on tietenkin musertavan surullista. Useimmilla on kuitenkin joskus ollut, tai kenties on jossakin. En koskaan unohda hetkeä, jolloin kuvittelimme neljävuotiaan kanssa mielessämme hänen isänsä, siellä jossain. Kuvittelimme hänet juuri sellaiseksi, kun pieni neljävuotias toivoa saattoi. Sen pienen hetken hänen isänsä oli oikea sankari. 

Myös muistoa tai jopa mielikuvaa voi rakastaa. Ja kun lapsi osaa rakastaa, ei hänellä ole mitään hätää. Hän oppii näkemään kaiken hyvän. 

Isoisä, oma isä, jonkun toisen isä, isäpuoli, appiukko. Ketä sitten kiittääkään, on hän sen ansainnut. Nämä miehet ovat niitä, jotka jatkuvasti katselevat pieniä selkiä, nukkuvia päitä. Ostavat lempiruokaasi. Ilahtuvat puhelusta. Avaavat kotinsa ovet. Odottavat autossa niin kauan, että pääset sisään.

Isien lähtiessä maasta ikuisuuteen, vievät he  mukananaan tuhansia huolia, arjensankaruutta, surua ja patoumaa. Niin ystävien, lapsuudenkodin kun oman perheen. Sillä suhtautuisi isä sinuun tai huoliisi millä tavalla tahansa, kaikkein mieluiten hän kantaisi kaiken pahan puolestasi. 

Isänpäivä on monella tavalla tärkeä. Hyvää sellaista kaikille!