Kuvia kuluneelta kesältä

Tänä kesänä ollaan..

Käyty puistoissa keinumassa, maistelemassa ruohoa ja vain nauttimassa auringosta.

Ihasteltu kotieläinpuistossa kerrassaan monia erilaisia karvakavereita. Niistä lempparina pienet kilipukit.

Mökkeilty aina sopivissa väleissä. Juhannuksena lämpesi rantasauna ja Salusjärven vesi oli ihan just sopivaa pieneen pulahdukseen.

Harjoiteltu seisomista ja varovaisia haparoivia askelia. Tukea vasten ja taaperokärryn kanssa mennään jo kovaa!

Fiksattu kotipiha kuntoon. Tehty ruokaa grillivanhuksella.

Käyty kaupoissa ihmettelemässä. Pikkumies tietenkin mukana menossa, omalla tavallaan.

Hankittu vielä yhdet rattaat (hups) ja tehty niillä ensimmäinen juoksulenkki. Nämä Mountain Buggyt löytyi niin hyvään hintaan että olisi ollut laitonta jättää ne seuraavalle. Näihin taisin jo ensimmäisen lenkin aikana rakastua.  

Pyöräilty babyjogger POD kärryn kanssa. Meillä on tähän vauvaosa joka tukee sopivasti tota pientä kirppua, harmikseen tuen kanssa ei voi käyttää kypärää. Lisäksi kauppojen pienin yksilö pyörii vielä pojan päässä. Pyöräily on silti ollut super haskaa ja ilmeisesti myös pikku V:n mieleen, sillä uni yllättää lähes joka kerta. Tässä kuvassa ollaan jumppailtu puistojumpassa jossa mulla on ollut kirppu 

muutamia kertoja mukana. 

Juhlittu yhdet ihanat kesähäät. Kaunis kattaus, simppeli ja sairaan hyvä ruoka, rento tunnelma, onnellinen morsiuspari ja älyttömän hyvä bändi - niistä oli nämä häät tehty. Suurena plussana myös matkailuauto hääpaikan pihassa jonne sai nukuttaa porukan pienimmän juhlijan yhdeksän maissa. Mamma pääsi sen jälkeen rennosti mukaan juhlintaan!

Ihasteltu mökillä useampi auringon lasku. Nousujen ajan saa siellä usein nukkua, mikä on ehdottoman ihanaa. 

Vietetty yksi arkiviikko rakkaan kummin kanssa joka sisälsi esimerkiksi autoilua Vantaan Jumboon. Pikku V on ollut aina helppo autokaveri mutta alkaa ehkä jo kaivata turvaistuinta. Kaukalossa ei kai enää jossan vaiheessa noi tyypit viihdy, kai se on liian "vauvakamaa". Tällainen vauvamaisuus on muutenkin jäämässä pois ja meillä asuu sellainen puolitaapero, joka on jotain vauvan ja taaperon välimaastoa.

Nautittu sen samaisen kummi-ihmisen kanssa kesän ainoita terassikelejä.

Tanssittu, peuhattu ja hurmattu monilla tavoilla. Tämä NOSH velourhaalari on ihan huippu vaate kylvyn jälkeiseen hengailuun. Peittää polvet, on mukavan väljä eikä hiosta. Kesän ykköskuteita!

Fiksattu kotia vähän muutenkin. Jatkuvasti haaveiltu lisäneliöistä ja selattu oikotietä aika ahkerasti (päivittäin).

                                     

Nukuttu hassuissa asennoissa ja touhuttu öisin ties mitä. Yöt ovat kyllä meillä huonontuneet kesän aikana - onko se sitten päivisin huonosti maistuva maito, kuumuus, hammas vai uudet taidot, tiedä häntä. Vähän saattaa väsyttää kesän lopussa jos sama rumba jatkuu. 

8 kuukautta menoa ja meininkiä

Tultiin juuri kotiin kesämuskarista jossa ohjaaja totesi pikku V:n olevan aivan eri tyyppi kuin muutama kuukausi sitten. Elämä on tosiaankin melko paljon muuttunut ja se leikkimatolla pötköttävä vauva on enää muisto vain. Joinain päivinä saattaa illalla olla aivan poikki ihan vain siitä että on koko päivän juossut pikku V:n perässä. Eikä toi jätkä vielä edes kävele. Huh.

Korkealla. Lapseni on tullut jatkuvasti korkeammalle. Vielä muutama kuukausi sitten hän harjoitteli ahkerasti ryömimistä ja saattoi kieriä vastaan puolessa välissä olohuonetta ja keittiötä. Lapseni oli jossain siellä alhaalla, lattian tasossa. Nyt hän seisoa töpöttää pinnasängyssä, kurkkaa sohvan takaa ja kiipeää jalkaa pitkin. Hän istuu, konttaa ja seisoo. Sellainen makoilu ja köllöttely ei käy päinsä ja pelkkä vaipan vaihtaminen on edelleen todella haastavaa. Myös esimerkiksi vauvauinnissa kalat nukkuvat - laulun aikana pitäisi köllötellä selällään vanhemman olkapäällä. Ihan mahdotonta!

"Äitä". Ilmassa on jotakin äitiin leimautumista. Joissakin tilanteissa kelpaa ainoastaan äiti, äidin lahkeessa roikutaan jatkuvasti ja äidin näkeminen esimerkiksi jumpan jälkeen aiheuttaa itkun. Lisäksi sanavarastoon on jäänyt pysyvästi "äitä". Muutenkin meidän itsenäisestä pojasta on tullut yhä enemmän sylivauva ja halinalle. Hän saattaa aamuisin viettää isän kainalossa useamman hetken tai kaivata kylässä äidin syliin - se on jotain aivan uutta. Pikku V myös pelkää esimerkiksi imuria ja haluaa silloin äkkiä syliin. Tämä on tietenkin todella liikuttavaa ja olen kyllä halinut lastani talteen tuleviakin vuosia varten, vaikka onhan se samaan aikaan myös vähän raskasta. Vielä on mennyt tosi hyvin kun pikku V on huolinut mummot ja pappat hoitamaan eikä varsinaisesti ole vierastanut ketään. Hän on vain alkanut hoksaamaan olevansa itse vanhemmista irrallinen henkilö ja myös tunnistamaan meidät V:n kanssa. Joinain päivinä tissi ei kelpaa lainkaan ja joinain päivinä voisi kuvitella pikku V:n olevan oikea tissitakiainen. Tissittely on edelleen tärkeää minulle, 8 kk ikäisen pojan äidille - pojasta itsestään en ole aina niin varma..

Alle 8 kg ja alle 70 cm. Mutta ei enää paljon, sillä tällä kertaa kahdeksasta kilosta jäätiin vain parikymmentä grammaa ja 70 cm pituudesta vain yksi sentti. Pituutta saatiin ensimmäisellä mittauksella 67,5 cm ja toisella 69,5 cm. Totesimme tässä vaiheessa pikku miehen vetävän itseään mielellään kippuraan jolloin tarkka pituus on tosi vaikea saada. Neuvolakorttiin kirjattiin 69 cm joka saattaa olla melko lähdellä totuutta! Vaatekoko on nyt lähinnä 74, vaikka joitain 68 ja 80 koon vaatteita on myös käytössä. Pikku miehellä on ekat omat kengät, lippis (.. joka on kyllä iso) ja koon 4 vaippa. Vaunut on myyty seuraavalle lokakuiselle ja meillä on nyt uudet rattaat ulkoilua varten.

Taitava. Joka päivä saa kummastella miten paljon asioita tuo pieni mies jo osaa. Hän osaa juoda nokkamukista itse, sylkäistä liian isot ruoan palaset suusta, leikkiä kukkuu - leikkiä itse, nousta seisomaan tukea vasten milloin minnekkin ja seisoskella yhden käden varassa, laskeutua seisomasta hienosti kyykyn kautta pepulle, ottaa askelia tuettuna, kiipeillä patjan/jalkojen/kynnyksen ym. yli, ilmaista väsymystä/nälkää/sylipulaa hakeutumalla esimerkiksi syöttötuolin luokse tai syliin, vilkuttaa, taputtaa, nyökytellä (ainakin niin me luullaan!), soittaa useita soittimia (rumpu, kapulat, marakassi, nokkahuilu, piano, tampuriini kokeiltu ja kaikista ääntä saatu aikaan), keinua kiikussa, laskea sylissä liukumäkeä, istua rattaissa turvakaaresta kiinni pidellen, maistella ruohoa, hiekkaa ja pikkukiviä (.. kaikkea) ja sukeltaa ilman apuja. Hän myös syö aina reippaasti ja osaa hienosti ilmaista kun on täynnä. Määrät on aika pieniä, mutta kunhan kasvaa on se pääasia!

"Ei!". Tämä on varmasti aivan tyypillistä ja kuuluu jokaisessa vauvaperheessä asiaan. Jaksan silti ihmetellä, miten se on niin nopea ja miten se hoksaa kaiken sellaisen jotka ei mielellään saisi hoksata? Pikku mies on näyttänyt ja opettanut esimerkein miten meidän kompaktista kaksiosta tehdään lapsiystävällinen ja turvallinen paikka olla. Kengät on piilotettu kaappeihin ja laatikoihin, hyllyjen ja lipastojen alatasot siivottu kaikesta turhasta (.. kaikesta irtonaisesta) ja sähkojohdot ja pistorasiat piilotettu. Vielä pitäisi eteisen suuri peili jotekin "suojata" tuolta pojalta, ettei se saa sitä niskaansa joku päivä. Silti, vaikka suurimmat ja houkuttavimmat vaaranpaikat ja sellaiset on eliminoitu, löytyy pikku mies nuolemasta vessanpönttöä tai uunia, syömässä pieniä kiviä tai kaukosäädintä, imemässä innoissaan laturin päätä (!) tai kiskomassa vaatteita pyykkinarulta tai vaatekaapista. Mummilassa parasta on mennä läiskyttämään, juomaan ja lopulta kaatamaan koiran vesikuppi. Koirat muutenkin ovat pojan suuri rakkaus - murina ja haukkuminen vain naurattaa, karvoista on kiva ottaa astetta napakampi ote ja kaikkia koiran leluja ja luita syödä vähintään yhtä innokkaasti. Koko ajan saa olla ottamassa jotakin pois kädestä, kaappaamassa poika jostakin tai muuten vain hokemassa "ei". Vaihtelun vuoksi sanon välillä "nounou" tai "pahaa", jos vaikka kaivan jotan keppiä pois suusta. Lapsen omaa nimeä varon sanomasta negatiivissävytteisesti. Yritän myös jatkuvasti tulevaa varten selittää miksi monia asia on "ei".

Hassu. Hän kulkee milloin sukka ja milloin brion puinen palikka suussa ja pysähtyessään tarkistaa, että hänen "temppunsa" on varmasti nähty. Hän leikkii kukkuu - leikkiä kirjan kanssa ja nauraa tyytyväisenä kun joku lähtee leikkiin mukaan. Hän esittää nukkuvaa ja on innoissaan kun joku "menee lankaan". Hän taputtaa ja kun kädet osuvat kunnolla yhteen ne jäävät ikään kuin kiinni toisiinsa. Hän rapsuttaa erilaisia pintoja, vaippaa ja omaa massua. Hän konttaa kovaa vauhtia luokse, pysähtyy ja kääntyy selin ja kääntyessään takaisin odottaa leikkiseuran menneen uuteen paikkaan. Hän nauraa aina Huugi-guugi leikin ja sitten lopeta! - kohdassa. Hän rakastaa metrolla mummolaan - laulua ja vispaa innoissaan kun joku sen hänelle laulaa. Hän on oppinut puhaltamaan nokkahuiluun ja tekee sen tyylikkäästi yhdellä kädellä. Hän nousee esimerkiksi sohvaa vasten ja ottaa tukea ainoastaan yhdellä kädellä, kuin näyttääkseen mahdollisimman coolilta. Hän juoksee hyppykiikussa ynpyrää. Hän rakastaa olla lakanoiden alla, päällä, seassa, välissä.. Parasta on kun joku heiluttaa lakanaa hänen edessään ja ilmavirta saa letin liehumaan! Hän vaihtaa tutin uuteen löytäessään sellaisen maasta tai sohvalta. Hän nousee aamuisin seisomaan pinnasängyssään ja hokee "äitä-äitä-äitä-äitä" niin kauan että hänet nostetaan pois sängystä.

Hän on edelleen niin hurmaava pieni mies että sydän pakahtuu.