torstai 31. tammikuuta 2019

"Äiti, multa tuli yrjö" - kevättalven ei-toivottu vieras

Kaksi ja puoli viikkoa, kolme käyntiä päivystyksessä, pillimehuja ja tyrmääviä tuomioita floridral juomaan. En ihan heti keksi kurjempaa tapaa viettää kauniita talvipäiviä!



Puolivuotias muuten oksentaa samalla tavalla ja yhtä paljon, kuin aikuinen ihminen. Lasten vatsat ovat kuralla monta päivää oksentelun loputtua. Ruokahalu palaa normaaliksi useiden päivien, jopa viikkojen jälkeen. Itämisaika on ehkä se muutama vuorokausi, mutta tartunnan voi saada vasta kolmannelta oirehtijalta. Se tarkoittaa, että oma vuoro koittaa vasta, kun vatsatautia on eletty perheessä jo reilu viikko.

Evakko, kaksi desinfioitua sohvatyynyä ja raakaa klooria, mutta silti vatsatauti kiersi meidät kaikki läpi. Siinä ei auttanut rintamaidon vasta-aineet tai mitkään muutkaan valkopippurikonstit. 

En siis tiedä, miten välttyä taudilta. Epätoivon hetkellä etsin vinkkejä (lue: pelastusta) lapsiperheen vatsatautikaaokseen. Sain erittäin hyviä vinkkejä ja päätin koota legendaarisimmat teidän muidenkin iloksi!

1. Ahkera ja rohkea mies / toiset kädet. Tämä on ensimmäinen askel kohti onnistunutta ripuliviikkoa. Miehen voi korvata kellä tahansa ahkeralla ja rohkealla aikuisella, jolla on niin sanotusti homma hallussa. Hommaan soveltuva henkilö pelkää eritteitä ainoastaan uudenkon sohvan tyynyissä, ei esimerkiksi omalla naamallaan. Hän klooraa mekaanisesti ja tottuneesti ja uhraa yöunensa. Hän on jatkuvassa valmiudessa ja osaa tuikata pillin mehuun ilman valoja vasemmalla kädellä. Hommaa helpottaa se, että ahkera ja rohkea mies on itse jo sairastanut tai muuten vain todella teräsvatsainen!

2. Ämpäreitä mattojen tilalle. Ota kaikki matot pois, siis aivan kaikki. Usko minua. Vaihda mattojen tilalle ämpäri. Taapero saattaa osua ämpäriin, tai voit itse napata sen nopeasti ja rientää avuksi.

3. Pehmolelut lepäämään. Meillä kaikki ei-pakolliset karvakaverit lähtivät talvilevolle oksun alkaessa. Muoviset lelut on helppo ja nopea pestä. 

4. Mahdollisimman kevyt vaatetus. Vaatteet menee vaihtoon kuitenkin, eli mikäli mahdollista, kannattaa olla ilman. Meillä tautiin liittyi myös kuume, joten senkin takia kevyt vaatetus on hyväksi.

5. Pyyhkeitä kerroksittain sänkyyn. Yleensä päällimmäisten kuoriminen riittää. Isot rantapyyhkeet käy pienelle ihmiselle peitosta.

6. Joogamatto, pissasuoja, jätesäkki. Muovi on ripuliviikon sana. Se pysäyttää oksun matkan kohti pehmeää tekstiiliä. Tyynyt jätesäkkeihin ja päälle tyynyliina, joogamatto sohvalle (sen voi pestä, kuivata ja palauttaa sijoilleen) ja pissasuojia kaikkialle. 

7. Haha, pissa! Opit iloitsemaan, jos kolmesta vaihtoehdosta sohvalle lirahtaakin vain pissa.

8. Pyykkäys. Kotisi tekstiilit ovat koetuksella ja kaipaat niitä nuhjuisia lisäpyyhkeitä, jotka laitoit viime kesänä kiertoon. Pese täysiä koneellisia yötäpäivää. Jos/kun pyykit eivät mahdu kuivumaan, kasaa puhtaat märkänä ikeakasseihin odottamaan uutta pesua. Märkä ja puhdas pyykki on paljon miellyttävämpi ajatus kuin se epämääräinen eritekasa. Älä pese muuta pyykkiä, nyt ei ole sen aika!

9. Amme valmiiksi kylpyhuoneeseen. Kun olet suihkuttanut lapsen, laita hänet ammeeseen odottamaan ja lämmittelemään. Sillä välin voit siivota ja vaihtaa uudet pyyhkeet sänkyyn.
10. Kloori. Se on ainoa, jolla haju ja ilmeisesti myös pöpö saadaan kuriin. Klooria saa myös käyttövalmiina suihkeena!

11. Kauppareissu. Kovin paljon muuta ei kannata suunnitella tulevalle viikolle. Peru tapaamiset reilusti. Lähde kauppaan heti kun pääset, sillä vielä koittaa aika, kun et pääse.

12. Pillimehut, mehujäät ja sipsit. Jaffa on so last season, nyt juodaan apteekin floridral juomaa (kukaan meistä ei kyennyt tähän), pillimehuja ja laimennettua omenamehua. Sipsit on hyviä suolojen takia. Lapselle voi toki tarjota mitä vain tekee mieli, mutta en silti kokeilisi puffet -jäätelöä. 

13. Paasto. Aikuinen ei kuivu hetkessä tai edes toisessa. Itseni kohdalla en vain laita suuhuni yhtikäs mitään, jolloin vatsa rauhoittuu (ehkä) nopeammin. Lapsen on ainakin juotava, niin ikävää kun se onkaan. Vauva oli reipas sairastaja: oksun jälkeen hän söi aina siihen asti, että oksensi uudestaan. Ei tarvinnut ainakaan miettiä, mitä tehtäisiin.

14. Sairastuneet nukkumaan valvovan silmän alle. Mikään ei ole kuumottavampaa, kuin herätä itkuun ripuliviikolla ja vain miettiä, kuinka moneen leluun ja tekstiiliin lapsi osui. Lisäksi on tukehtumisvaaraa ja muuta ikävää. Sitä paitsi kuka haluaisi oksentaa yksin omassa huoneessa, kun sen voi tehdä iskän naamalle samassa sängyssä! Luin myös hauskoja juttuja kerrossängyn yläpedistä heitetystä oksusta ja siitä yhdestä, joka osui avonaisen vaatekaapin suulle.

15. Uni. Nukkua kannattaa kaikissa mahdollisissa väleissä. Itse en herättänyt kipeää lasta juomaan tai syömään, koska selkeitä kuivumisen merkkejä ei ollut havaittavissa (ei pissaa, aukile kuopalla, kuiva suu, iho epäkimmoisa, poikkeava uupumus tai reagoimattomuus).

16. Telkku. Huonossa olossa on aika tuijottaa ruutua hyvällä omallatunnolla. 

17. Konsultaatio. Me soittelimme sairaalaan ja kyselimme miltä lapsen tila vaikuttaa. Siitä saa vamhempi lohtua pitkän yön varalle!

18. Laatuaika. Ei ole itsestäänselvää, että syli ehtii olla aina auki lapselle. Sairaspäivinä palataan vauvajuurille ja ihokontaktiin. Nyt on aika halia ja paljon!

19. Säästä muut. Jos mahdollista, pidä oireettomia päiviä kotona ja säästä turhat vierailut. Isovanhemmat tunnetusti uhrautuvat ja rientävät apuun, sallittakoon se joskus jos tilanne oikein vaatii. Vauva, vanhus tai perussairas menee taudistasi huonoon kuntoon, joten parane rauhassa kotona. Myös oksentelusta jäänyt löysä vatsa tartuttaa, eli jo sairastuneet saavat hoitaa vaippojen vaihdon. 

20. Rohkaisu. Pienen lapsen on tärkeää kuulla, että ei haittaa ja että sinä paranet pian. Lapsen parannuttua hän saattaa tarvita vielä useamman päivän varmistelua ja rohkaisua tähän.

sunnuntai 27. tammikuuta 2019

Satusunnuntai, osa 4: Pulkka


Pulkka

Liina ja Komme seisoivat autokatoksessa jo toista varttia. Pulkka oli kadonnut, ei siitä mihinkään pääse. Juuri tuohon se edellisenä päivänä jätettiin, mutta juuri tuosta se ei enää tänään löytynyt.

"Lainattu" , Komme pohti.
"Palanut poroksi", Liina jatkoi.

Lapset arvailivat aikansa, mutta päättivät sitten, että asia täytyy selvittää. Olihan tänään sellainen päivä, että pulkkamäki suorastaan kutsui.

"Se on lähtenyt yksin laskemaan!" Komme henkäisi.
"Ei se ole niin viisas, se tarvitsee ohjeita", Liina vastasi.

Täytyi siis vain keksiä, kuka ohjeisti pulkkaa. Tällaisena päivänä pulkkamäki kutsui ketä tahansa, joten sieltä lapset päättivät etsiä ohjeistajaa.

Pulkkamäessä oli punaisia pulkkia, vihreitä pulkkia, pyöreitä pulkkia ja rattikelkkoja. Pulkat kulkivat sinne minne ne ohjattiin, joskus kyllä myös muualle. Lasten oma pulkka ei laskenut mäkeä, yksin tai ohjaajan kanssa. 

Pettyneinä he palasivat kotiin. Päivä alkoi hämärtää, eikä etsintöjä ollut järkävää enää venyttää. Nälkäkin oli.

Kotiovella oli vastassa äiti ja lasten pulkka. Pulkkaan oli lastattu suuri ruokakassi. Lapset katsoivat toisiaan.

"Äiti on ohjannut pulkkaa ilman lupaa", Liina jupisi.
"Pulkka on ohjattu kauppaan, eikä pulkkamäkeen", Komme sanoi närkästyneenä.

Lapset katsoivat kassista pilkottavia paketteja - hilloa, jauhoja, hiivaa ja maitoa.

"Hain kaupasta ainekset laskiaispulliin. Autatteko leipomaan?" äiti kysyi touhukkaana.

Lapset piristyivät. Pulkkaa oli lopulta ohjattu hyvässä tarkoituksessa. Sellaisena päivänä, jona pulkkamäki suorastaan kutsuu, voi hyvin syödä myös laskiaispullia.

Äiti sai anteeksi, mutta myös apua leivonnassa. Äidillä mahtoi olla hyvä päivä. Kaikilla, jotka saivat syödä laskiaispullia tai pääsivät pulkkamäkeen, mahtoi olla hyvä päivä.

sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Satusunnuntai, osa 3: Valhe

Valhe

Liina ja Komme tiesivät ihmisten vanhenevan. Kun muuttuu vanhaksi, tulee ryppyjä sinne ja tänne. On hidas muistamaan ja puhumaan, kiire taitaa kadota. Kun ihminen muuttuu vanhaksi, puhuu hän vain viisaita asioita. Hän ei arvaile, hän tietää.

Liina ja Komme katselivat isoisää. Olikohan hän muuttunut vanhaksi ja viisaaksi jo kauan sitten?

"Mitä suurempi valhe, sitä isompi taakka kantaa", isoisä sanoi ja ummisti silmänsä.

Kun muuttuu vanhaksi, osaa myös nukahtaa ihan yhtäkkiä sohvalle. Kun siitä herää, tarvitsee kahvia ja pullaa. Viisaat ihmiset tarvitsevat unta, kahvia ja pullaa, siinä järjestyksessä. Sitten jaksaa taas olla viisas.

Liina ja Komme sen sijaan päättivät selvittää, miten painavaksi valheet voivat muttua. Meneekö niiden painosta lopulta ihan murusiksi? 

"Hampaat pestään ennen kun syödään karkkia", Liina aloitti.
"Syksyllä lehdet palaavat puihin", Kommekin kokeili.

Lapset tuumailivat miltä olo nyt tuntui. Oli vaikea vertailla, kun molemmilla oli sama määrä valheita kannettavana. Yhdessä he päättivät, että ainoastaan Liina valehtelee.

"Hevoset nukkuvat talviunta", Liina sanoi mahdollisimman vilpittömästi.
"Hevoset nukkuvat talviunta kesällä maakellarissa!" hän vielä jatkoi.

Komme oli ihmeissään. Hänen olonsa oli vähän pohtiva, muttei kovin raskas. Liina sen sijaan oli hiukan levoton.

"Minä en pidä sinusta", Liina sanoi hiljaa.

Se oli ikävä vale, eikä Liina pystynyt enää jatkamaan. Hänen raajansa olivat raskaat ja hänen olonsa oli kurja. 

Lapset ymmärsivät, että valheet tekevät raskaaksi etenkin kertojansa. Isoisä oli varmasti ollut vanha jo jonkun aikaa, niin viisas hän oli. 

Lapset päättivät jättää raskauttavat valheet. Jos haluaa joskus muuttua vanhaksi ja viisaaksi, on parempi puhua totta. Toiset valheet ovat ikävämpiä kuin toiset. Koskaan ei kannata valehdella, ettei tykkäisi toisesta. Se on erityisen raskas valhe. 

lauantai 19. tammikuuta 2019

Millainen on puolivuotiaan äiti?

Ensimmäisen lapsen kohdalla ihastelin ja ihmettelin puolivuotiasta täällä blogissa. Lapsen puolikas vuosi on etappi monella saralla ja siitä voisi toki kertoa uudestaankin, mutta tällä kertaa haluankin kirjoittaa puolivuotiaan äidistä!


Yö. Äidin keho alkaa kaivata unta. Hormonit eivät enää samalla tavalla suojaa ja auta äitiä valvomaan. Ensimmäinen notkahdus oli kolme kuukautta sitten, toinen tulee näillä main. Puolivuotiaan äiti on siis jo taitava nukkuja ja öisin väsynyt. Jos äiti saisi päättää, öisin nukuttaisiin.

Puolivuotias voi olla erimieltä. Hän saattaa herätä 0-100 kertaa edellisistä öistä tai tähtien asennosta riippumatta. Puolivuotias saattaa öisin harjoitella uusia taitoja tai keksiä ihmislajille aivan uudenlaisia tapoja liikkua. Hän saattaa työntää jalkoja pinnojen välistä, kiljua ennätyspitkän vokaalin, kuolata ja päristä tai suorastaan kuolla nälkään.

Lopulta puolivuotiaan äiti luovuttaa ja nousee nostaakseen vauvan vanhempien sänkyyn. Muu perhe valtaa tällä välin äidin puolen sänkyä ja äiti asettuu vauvoineen nukkumaan johonkin, jossa on edes hiukan tilaa. Puolivuotias löytää tissin vaikka äiti nukkuisi jalkopäässä, joten ei hätää. Puolivuotias jatkaa touhujaan tissin kanssa tai imeskelee vaihteeksi äidin hiuksia. 

Vaihtoehto: Puolivuotias on loistava nukkuja. Koko puolivuotiaan ikänsä aikana hän ei ole touhunnut tai syönyt pitkin yötä. Äiti voi parhaimmillaan nukkua 8 tuntia putkeen ilman herätyksiä.

Aamu. Puolivuotiaan äiti tuskin herää itse, sillä puolivuotiaalla on monenlaisia keinoja saada äiti hereille. Puolivuotiaan äiti kömpii ylös sängystä ja poimii sieltä myös vauvan, joka on siis (taas) päätynyt yöllä samaan sänkyyn. Tissin lisäksi puolivuotiaan äiti saattaa keittää puuron tai valmistella muuta aamupalaa. Aamu ei ala hitaasti, vaan puolivuotias vaatii heti täydellä energialla. Sängyt jäävät petaamatta ja aamun ensimmäinen kakka kurkistaa pyjaman läpi. Puolivuotiaan äiti voisi täyspäiväisesti pestä vain pyykkiä, mutta toisaalta olisi melkein helpompaa ostaa aina uusi vaate likaantuneen tilalle. Puolivuotiaan äiti alkaa kuitenkin jo miettiä muuta maailmaa vauvakuplan ulkopuolella, eikä moinen epäekologisuus kävisi päinsä. Puolivuotiaan äiti pyrkii muutenkin kaikessa minimalistisuuteen ja alkaa ahdistua nurkissa pyörivästä vauvatavarasta. Sitä on tullut hamstrattua aivan liikaa riippumatta siitä, kuinka monta lasta perheessä on tai minkä ikäisiä he ovat. Puolivuotiaan äidin oma vaatekaappi on erittäin samanlainen kun ennen raskautta, eli erittäin epäsopiva.  

Oma pissa jää myöhemmäksi ja kahvi jää keittämättä. Kello saattaa olla niin vähän, ettei kukko ole vielä laulanut, tai niin paljon, että perhekahvilaan ei ehditä tälläkään kertaa. Perhekahvilaan ei päästä aikaisenakaan aamuna, sillä ensimmäiset päiväunet nukutaan kahvilan kanssa samaan aikaan. Aamu on aika kaaottinen, sillä puolivuotiaan sisarukset ja tekemättömät kotityöt vyöryvät erityisesti aamuisin niskaan. Eilen olohuoneeseen lojumaan jäänyt sipsikulho ei tervehdi iloisesti, eikä puolivuotias osaa tuoda äidille uutta vessapaperirullaa loppuneen tilanne. Pissa jää pyyhkimättä, mutta ainakin pääsi pissalle. Aamuisin ei luonnollisesti ehdi suihkuun, ja meikkaamisen ajattelu jopa hiukan naurattaa. Puolivuotiaan äiti asettaa tavoitteeksi sen, ettei kukaan haise kakalle. 

Vaihtoehto: Puolivuotiaalla on hieno muulta perheeltä omaksuttu rytmi. Aamut alkavat sopivaan aikaan eikä sängystä ole pakko nousta heti heräämisen jälkeen. Puolivuotiaalla on sängyssä ihan kivaa myös itsekseen, eikä itkeä tarvitse. Puolivuotiaan äiti saa sisaruksesta riippuen myös "torkuttaa". Tissi riittää vielä puolenvuoden iässä aamupalaksi, eikä esimerkin äiti juo edes kahvia.  Ei suihkua, ei meikkiä, mutta siihen on täysin totuttu!

Harrastukset. Puolivuotiaan äiti unelmoi jo omista harrastuksista ja tuntee lenkkipolun olemassaolon. Siihen se monesti jääkin, sillä puolison palattua kotiin töistä puolivuotiaan äiti ei enää tunne muuta kuin jäävänsä tänäänki eloon. Omat harrastukset käyvät toki mielessä, mutta kuka vahtisi puolisivuotiasta? Puolivuotias osaa jo erottaa kuka on äiti ja kuka on muukalainen. Muukalaisia kohtaan käytetään epäeettisiä keinoja, uskokaa minua.

Puolivuotiaan äiti päättää siis yhdistää tässä(kin) asiassa lapset ja harrastamisen. Kuulostaa kivalta ja kätevältä. Puolivuotiaan äiti pakkaa laukkuun vaipat, vaatteet, lelut ja ruoat. Tavaraa on aina vain enemmän, sillä puolivuotias tylsistyy jo autossa ja kaupassa. Harrastuksissa puolivuotias saattaa olla mukana täysillä tai vastustaa täysillä.  Jotkut puolenvuoden ylittäneet lapset lämpeävät esimerkiksi muskarissa niin hitaasti, että ensimmäinen hymy saadaan loppulaulun aikana. Puolivuotias itkee kovempaa ja korkeammalta. Puolivuotiaan äiti istuu tanssisalin nurkassa huutava lapsi sylissä ja näyttää vähintään yhtä kauhistuneelta, kuin opettajakin. Hammas? Kananmuna-allergia? Täysikuu? Hyvä puoli on se, että puolivuotias pysyy jo hereillä ja hänet voi tarvittaessa herättää. Herättäminen on silti aina virhe, sillä raivo on herääjällä suuri. Autoon nukahtanut puolivuotias ei nukahda päiväunille tai muutenkaan koskaan silloin kun pitäisi. Rytmien kanssa taistellessa nämä harrastukset ovat vähän haaste ja ennen suoritusta täysi mysteeri. Joskus vauvauinti on vaan kamalinta ikinä, joskus hepuli alkaa vasta kun pitäisi lähteä pois. Puolivuotiaan äiti selvittää päivittäin suuria mysteerejä!

Vaihtoehto: Puolivuotiaalle sopii yleensä kaikki. Hän seuraa rauhallisesti ja järkkymättä monenlaista toimintaa. Viimeistään sylissä hänellä on aina kaikki ihan hyvin, joten harrastaminen tai minne tahansa liikkuminen ei ole vaikeutunut puolessa vuodessa. Puolivuotiaan äiti vähän hermostuu melko viattomaan kiemurteluun nopeasti, mutta ymmärtää aika äkkiä, että on päässyt tässäkin asiassa todella helpolla. Puolivuotias saattaa hiukan vierastaa, mutta ei mitään kovin suurta. On lisäksi imartelevaa, että äiti on ykkönen. Oman harrastuksen pariin voi palata jo vauvan ollessa kuukauden ikäinen. Tutun lajin kohdalla kroppa kertoo mikä on liikaa ja mikä on riittävästi. 

Lounas. Vauvan kanssa tehdyt rauhalliset lounastreffit eivät ole enää mahdollisia puolivuotiaan äidille. Puolivuotias haluaa oppia kaiken maailmasta, mieluiten heti ja etenkin lounasaikaan. Lisäksi täytyy saada ruokaa ja tissiä samalla sekunnilla kun nälkä iskee. Puolivuotias palkitsee yleensä  ruoanlaittajan: omatekoinen ei vaan maistu, tai maistuu lapsen mielestä p*******. Kalliit puurojauheet, pussismoothiet ja purkkiruoat ovat varma valinta. Puolivuotiaan äiti syöttää mukisematta.

Vaihtoehto: Sormiruokailu! Ruokailutilannetta pitää toki valmistella, keittiössä häärätä ja lopuksi pestä koko keittiö (taito tämäkin), mutta kyllä se vaan palkitsee. Puolivuotias on jo varsin taitava.  Lounastreffit onnistuisi periaatteessa, koska oman ruoan ehtii syödä lapsen kanssa samaan aikaan, mutta tästäkin huolimatta on parempi pysytellä kotona. Sormiruokailu hipoo täydellisyyttä, mutta hävikin määrä toisinaan ahdistaa puolivuotiaan äitiä. Ja siis ihan suoraan myös v*******, kun pitkään ja täydellisiksi höyrytetyt kasvikset heitetään maistamatta lattialle. Oispa edes koira!

Vaippa. Puolivuotiaan vaippaa ei pysty vaihtamaan, sillä hän ei pysy koskaan paikoillaan. Kakka lentää sitä pestessä sinne ja tänne ja puolivuotias painaa jo aika paljon. Housuvaippa vai teippivaippa? Ihan sama mikä supervaippa, sillä kiinteiden myötä kakat ovat muuttuneet. Tietäjät tietää miten.

Vaihtoehto: Ei vaihtoehtoja. Se on juuri näin. 



Olemus. Puolivuotiaan äidiltä lähtevät hiukset. Tukkaa on kaikkialla: vaatteissa, vauvan suussa, sohvalla, suihkussa ja ruoassa. Joku joskus sanoi, että tässä kohtaa se jo helpottaa. Luulen, että se oli sittenkin jonkun paljon vanhemman lapsen äiti.

Puolivuotiaan äiti varaa ajan kampaajalle ja pillahtaa siellä itkuun (osittain siitä ilosta, että penkissä saa istua yksin pari tuntia ja osittain siksi, että tukka näyttää kampaamon peilistä entistäkin kamalammalta). Puolivuotiaan äiti pyytää, ettei kampaaja mainitse kaljuista kohdista tai uudestaan kasvavasta vauvahampusta.

Oma tyyli on luonnollisesti kateissa, koska imetys. Vaatteiden pitää venyä ja paukkua ja ne täytyy voida pestä kuudessakympissä. Kynsilakat kuivuu omiin purkkeihin ja kulmakarvat villyyntyy naamalla. Mikä ihme siinä on, että tukka lähtee, mutta kaikki muut karvat kasvavat 100 kertaa nopeammin ja hallitsemattomasti? Vaatteissa ja naamassa on ryppyjä, eikä se liity ikään millään tavalla.

Joskus joku sanoi, että puolivuotiaan äiti on jo hienosti palautunut synnytyksestä. Joku toinen taas sanoi, että paikat ja kudokset ovat edelleen täysin auki, eikä esimerkiksi pitkälle viedyt venytykset ole fiksuja. Puolivuotiaan äiti tuskin ehtii venytellä, mutta repivään liikuntaan saattaa kyllä intoutua. Aikaa on yleensä melko vähän.

Uudenlaisia ongelmia ilmenee. Napa saattaa olla kadonnut tai roikkua, jolloin vesi jää sinne seisomaan. Arvet ovat ehkä jo hiukan haalistuneet, harmi ettei sitä itse huomaa. Kun puoluivuotiaan äiti sanoo "voi tätä minun mahaa", kysyy puoliso todennäköisesti ihan kepeästi, "ai siksi koska se on niin iso vai siksi koska se on niin ryppyinen?". Todellisuudessa kyseessä on normaalit ilmavaivat liiasta pullan mässytyksestä, mutta puolivuotiaan äiti ei vaivaudu asiaa tarkentamaan. 

Ruoka maistuu, kilot karisee, ruoka ei maistu lainkaan ja kilot kiinnittyy. Tähän ei ole olemassa mitään järkevää selitystä, eikä imetyskään tunnu kaikkia auttavan. Hormonit on kieroja kavereita, mutta muistetaan, että tässä kohtaa tasot alkavat laskea. Mitä kauheaa se tuo tullessaan, en osaa teille kertoa.

Ja ainiin, jokaista lasta kohden uhrataan yksi hammas. Siitä ei tarvitse kertoa sen enempää.

Vaihtoehto: Imetys kuihduttaa olemattomiin ja osittain lapsen, osittain itsensä takia ei voi syödä normaalisti. Tukka lähtee ihan_oikeasti_kokonaan ja napa on kadonnut. Tissit eivät ole enää sellaiset vastasyntyneen terhakat, vaan ne palautuvat villasukiksi. Tästä on vaikea etsiä mitään positiivista, mutta kyllä se joskus siitä iloksi muuttuu. Onneksi puolivuotiaan äidit ovat super armollisia toisilleen ja itselleen, se on yksi hiennoimmista asioista äitiydessä!

Neuvola. Puolivuotiaan äidin vastuulle jää lapsen kehityksen seuraaminen ja raportoiminen neuvolassa. Jotain pitäisi jo osata ja puolivuotiaan äitiä vähän jännittää. Pinsettiote, kääntyminen, istuminen, ryömiminen.. Puolivuotiaan äiti ei ole varma, osaako hän kaikkea edes itse. Lapsen tulisi myös kasvaa tasaisesti ja asettua nätisti käyrille. Puolivuotiaan äidin sydänkäyrä ei ole tasainen.


Vaihtoehto: Ei kannata stressata. Puolivuotiaan äiti ei vertaile vaan nauttii omasta lapsesta. Kaikki aikanaan, onneksi tämä on vielä niin pieni. Jalat ja kädet ovat edelleen makkaroilla, joten ruokaa on mennyt. 


Vapaa-aika. Puolivuotiaan äiti muistaa pikku hiljaa miltä viini maistuu ja millasta on keskustella aikuisten ihmisten kanssa. Jotkut ovat niin onnekkaita, että puoliso tai esimerkiksi isovanhemmat ovat luotettavia kuin kallio. Oman pienen nuppusen voi huoletta jättää ja lähteä vähän tuulettumaan. Puolivuotiaan äitiä kuitenkin jo väsyttää, kuten aiemmin mainitsin. Kymmeneltä valot sammuvat pään sisällä ja jos sitä uhmaa, saa krapulan. Pahemman kuin se krapula, jonka joskus nuoruudessa sai viinistä.

Puolivuotiaan äiti käyttää oman aikansa vähän kiireessä. Kaupassa, uimahallissa, kahvilla tai lenkillä on vähän levoton olo. Mitähän siellä kotona oikein tapahtuu? Onnea ovat lastenhoitajat, jotka eivät paljasta ihan kaikkea. Hyvin täällä on sujunut, ei mitään ongelmaa! Kiitos heille. Puolivuotiaan äiti sulkee ja avaa oven nopeasti. Jos rappukäytävä on hiljainen, omatunto ei soimaa koko vapaa-aikaa. Puolivuotiaan äidin tissit pärjäävät jo tunteja hyvin ilman lasta. Oppikirjan mukaan äiti voi tässä iässä olla erossa lapsestaan kuusi (6) tuntia. Se kuulostaa ruhtinaaliselta! Jos lapsi vielä hyväksyy maidon pullosta, on vain taivas (tai klo 22) rajana. 


Vaihtoehto: Huiput isovanhemmat ja huippu isä-ihminen. Omaa aikaa on aina kun sitä haluaa ja tarvitsee. Kahden lapsen kohdalla ei ole mainittavaa eroa, paitsi tietenkin siinä, että taas imettää ja haluaakin imettää.


Parisuhde. Tähän asti puolivuotiaan äiti on muistanut ainoastaan vauvan. Hän on keskittynyt siihen, että vauva hoituu täydellisesti. Yhteinen vauva on parhaimmillaan ollut antoisaa tiimityötä, jolloin kummallakaan osapuolella ei ole ollut valittamista.


Puolen vuoden kohdalla äiti muistaa, että mies on myös puoliso. Mies, parisuhde, kuka, missä? Aina on yhtä yllättynyt olo, kun joku kysyy parisuhteen tilasta. Miehestä kun tulee vähän kuin yksi lapsista: hänen kuulumisensa päivitetään mekaanisesti ja hänestä on jatkuvasti vähän huolissaan. Mies tarvitsee lepoa, ruokaa ja vapaata sopivassa suhteessa. Työntekoa ei saisi häiritä, mutta niin tulee tehtyä useasti päivässä. Mieheltä odotetaan mahdottomia ja hän saa päällensä kuraa. Puolivuotiaan äidistä saattaa tuntua, että olisi suorastaan koomista pitää vaippa-arjen keskellä parisuhdeilta. Mistä siellä muka puhuttaisiin, kantorepuista ja unikoulusta vai? SOS puolivuotiaan äiti, nyt on aika huomata myös puoliso!

Vauvavuoden aikana käydyt taistelut kuuluvat asiaan. Eroja tulee, isiä menee. Se on kamalan sääli, sillä puolivuotiaan äiti ei ole vielä oma itsensä. Eropäätöstä kannattaa odottaa vielä toiset kuusi kuukautta. Joskus vauvavuoden aikana huomaa, ettei elämä yhdessä kerrassaan toimi. Ei sekään ole väärin, mutta pää sumeana on vaikea tietää. Kun isä, äiti ja ulkopuoliset pohtivat parisuhteen tilaa, kaikki ovat epäkorrekteja sanomaan mitään. Kuka siis voisi olla oikeassa?

Vaihtoehto: Yksi lapsi, kaksi lasta. Vaikeuksia voi kehittää monista muistakin asioista, kuin lapsista. Toisen kohdalla tavalliset vaippa-ajan riidat on jo vanha juttu, joten aiheita etsitään muualta elämästä. Positiivista on, että muu elämä on sentään edelleen olemassa!



Päiväunet. Salaisuus puolivuotiaiden äitien hyvään mielenterveyteen. Puolivuotiaan äiti tarvitsisi säännölliset päiväunet, mutta harvoin hän enää sellaisia saa. Puolivuotias nukkuu yleensä milloin huvittaa ja etenkin silloin, kun olisi jotain muuta tekemistä. Rytmi on kuin kaalilaatikko: lohdullista, ihanaa ja tuttua, mutta saattaa pilata yön olemassaolollaan. Luulen, ettei pitkiin päiväuniin ole oikotietä. Puolivuotiaan äiti, vika ei ole sinussa.

Tuoreen tutkimusjulkaisun mukaan kotitöitä ei muuten kannata tehdä lapsen nukkuessa. Lapsi kokee, että hän saa osallistua ja on tärkeä, kun hän on läsnä mahdollisimman normaalissa arjessa ja kotityössä. Levätkää siis kaikki päiväuniajat ja imuroikaa vauva kantoliinassa!

Vaihtoehto: Lapsi nukkuu pitkiä päiväunia synnäriltä asti, samaan aikaan veljensä kanssa. Luit oikein, se on mahdollista. Jos puolivuotias on hyvä nukkuja ja perheessä on olemassa selkeä päivärytmi, voi vauva sen omaksua. Tutti, raitis ulkoilma ja öiden järkevöittäminen. Mitä enemmän nukkuu, sitä enemmän nukkuu. Päiväunet ovat meitä varten, puolivuotiaiden äidit!!

Imetys. Raivoa tai tiheää imua. Kiinteät sotkevat asiaa joka tapauksessa. Joku puolivuotias huomaa haluavansa tältä elämältä ainoastaan tissiä, joku parsakaalia. Puolivuotiaan äiti ottaa villit keinot käyttöön imetyksen onnistumiseksi. Paikkoina saattaa toimia pimeä kylpyhuone ja pauhaava pesukone. Jotkut puolivuotiaat vaativat, että äiti hyppelee ympäriinsä ja laulaa samaan aikaan. Muualla kuin kotona imettäminen ei onnistu, koska ympäristö on liian kiinnostava. Imettäminen ei onnistu välttämättä kotonakaan, paitsi 100 kertaa öisin. Pullosta tulee ystävä ja lisämaito houkuttaa puolivuotiaan äitiä. Täysin pullosta ruokaileva vauva on mahdollisesti tasapainoisempi, minulla ei ole siitä kokemusta. Neuvola kuitenkin antaa suuren sydämen imetykselle, joten älkää luovuttako, jos vähänkin jaksatte!

Vaihtoehto: Puolivuotias ei ole koskaan häseltänyt tai kieltäytynyt tissistä. Imetys sattui joskus muinoin, mutta nykyisin se on ihan helppoa ja mukavaa. Äiti on kiitollinen puolivuotta kestäneestä täysimetyksestä ja imetys saa jatkua niin kauan, kuin puolivuotias haluaa. 

Ilta. Puolivuotiaiden äidit hiipuvat iltaa kohden, kun taas puolivuotiaat riehaantuvat. Iltaisin hoidetaan kaikkea mahdollista ja mahdotonta, puoliso palaa kotiin, kylvetään ja syödään. Puolivuotiaan äiti tykittää kahdessa tunnissa yhden päivän verran asioita, jotta huomennakin uskaltaa herätä. Puolivuotiaan nukutus voi olla helvettiä tai ihan helppoa. Tämäkään ei ole sinun vikasi, puolivuotiaan äiti. Yörumbaan valmistautuminen voi stressata jo illalla, se ei auta tukanlähtöön. Pitkä suihku ja nopea siivoaminen ovat parempia vaihtoehtoja, kuin kännykän räpläys kahden tunnin ajan lapsen nukahdettua.

Jos puolivuotiaan äiti on väsynyt, hänen kannattaa nukkua lapsen mukana. Jos hän pärjää, kannattaa katsoa puolison kanssa hiukan netflixiä. Parasta on, jos ohessa vaihtaa muutaman sanan, eikä varsinkaan tuijota puhelinta. Ja ainiin, puolivuotiaan äidin kannattaa iltaisin myös syödä koko päivän edestä!

Iltaisin hoidetaan siis puolivuotiaiden äitien ja isien terveyttä, ravitsemusta, parisuhdetta ja vireyttä. Ja puhtautta, jos siitä on puutteita. 

Vaihtoehto: Vauva nukahtaa puolenvuoden iässä helposti, kuten aina. Laiska puolivuotiaan äiti nukuttaa lapsen sohvalle syliinsä samalla, kun netflix on jo auki. Joskus tästä on päästävä eroon, hän miettii joka toinen ilta. Joka toinen ilta hän on vain iloinen ja tyytyväinen. Mikä ihmeen super vauva tämä on, jonka äitinä on näin helppoa olla!


Sellainen ihana vaihtoehtovauva ja äitiys ❤

sunnuntai 13. tammikuuta 2019

Satusunnuntai, osa 3: Lumilinnut

Lumilinnut

Liina ja Komme seisoivat selät vastakkain katselemassa lumista kotipihaa. Pihaa ei voinut katsella aikaisin aamulla tai enää iltapäivällä, sillä talvella näkee hyvin ainoastaan keskellä päivää. 

"Se on tavallaan samanlainen kuin ennenkin", mietti Liina.
"Vaikea sanoa, sillä kaikki on lumen peitossa", jatkoi Komme. 

Lapset katsoivat myös taivaalle. Sekin oli varmaan samanlainen, mutta lapset eivät voineet olla varmoja. Lumihiutaleet satoivat harmaasta usvasta, kuin tyhjästä. Miten ihmeessä lumi löysi tasaisesti kaikkialle, jopa pimeällä?

"Jäätynyttä vettä, valkoista vettä, lentävää vettä?" Komme pohdiskeli kulmat kurtussa.
"Ei vesi osaa lentää. Linnut lentävät", Liina kommentoi.

Lumi lensi hienosti ja tasaisesti kaikkialle, jopa pimeällä. Myös linnut lensivät hienosti ja tasaisesti kaikkialle, jopa pimeällä. 

"Lumiluntuja!" lapset huudahtivat iloisesti.

Piha ei näyttänyt enää vain tavalliselta vaan erityisen hienolta. Päivän hämärtyminen ei haitannut, sillä lumilinnut tiesivät minne kulkea. Niitä oli paljon, ne olivat kauniita ja ne olivat varmoja. Sopuisasti ne asettuivat sinne ja tänne tehden talven. 

sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Satusunnuntai, osa 2: Uudenvuodenlupaus

Uudenvuodenlupaus


Liina ja Komme katselivat uudenvuoden aattona rakettiloistoa keittiön ikkunasta. Jakkara oli tarkoitettu yhdelle, mutta kaksi tarpeeksi pientä sopi siihen oikein hyvin.

"Tuosta raketista pidän", Liina sanoi.
"Tuosta raketista en niin pidä", jatkoi Komme.

Mummo astui pieneen tupakeittiöön. Se oli kai tarkoitettu yhdelle, mutta kolme toisilleen tarpeeksi rakasta sopi sinne oikein hyvin. 

"Näkyykö uudenvuodenlupauksia?", mummo hymyili jo mennessään taas.

Lapset katsoivat toisiaan. Niitäkö raketit ovat, uudenvuodenlupauksia? Kaiken värisiä, muotoisia, kovaäänisiä ja kauniita. Vaarallisia ja vaarattomia, huonoja ja hyviä. Isoja yksittäisiä tai pieniä yhdestä ja samasta lähteviä.

 Ne kenties kuuluvat aluksi yhdelle, mutta taivaalla niitä voi katsella kuka tahansa, kenelle vain sopii. Reketit olivat oikein hyviä uudenvuodenlupauksia.

"Arvaan, että sinun lupauksesi on tuo punainen", Liina mietti.

Punaisia ovat mansikat ja pakkasposket, sekä naapurin mopo. Komme piti niistä, sen hän voi luvata.

"Minä arvaan, että sinun lupauksesi on tuo vihreä", Komme vastasi.

Vihreitä ovat päärynät ja kevätnurmi, sekä mökkilaituri. Liina piti niistä kovasti, sen hän voi luvata.

Lapset nyökyttelivät tyytyväisinä. Uudenvuodenlupausten tekemine oli helppoa. Valitaan vain jotain tarpeeksi sopivaa ja näytetään se kaikille. Lapset jäivät katselemaan, miten lupaukset valaisivat taivaan aina seuraavaan vuoteen saakka. 

torstai 3. tammikuuta 2019

Jokainen vuosi on kasvua

Vaipoista ja tissimaidosta omille jaloille ja sanoille yhdessä vuodessa. Pieni ihmisen alku kasvaa ja kehittyy ensimmäisen vuoden aikana suorastaan silmissä. Yön aikana on väkisinkin tullut sentti ja yhdessä hetkessä uusi taito. On luonnollista, ettei muutoksen vuosista jää meille muistoja. Lapsuusaika on muiden varassa: millainen minä olin pienenä?



Lapsuusajan tapahtumat kiinnostavat meitä vaihtelevasti. Joskus haluamme syvemmin palata omille juurillemme, joskus elämä on niin tyydyttävää, ettei lähtökohdalla ole meille niin suurta merkitystä. Vanhemmille meidän lapsuusaikamme ei ole mysteeri, vaan rikas kokemus. Heille olemme joskus olleet vauvoja, taaperoita, leikki-ikäisiä. Se mitä meille kerrotaan, on vanhemman muisto lapsuusajastamme.

Lapsi unohtaa lähes kaiken, vanhempi valikoivasti vain jotain. Karkeasti voisi ajatella, että vanhemman kokemus oman lapsensa lapsuusvuosista on arvokkaampi. Myöhemmin nämä kaksi kokemusta muuttuvat yhdeksi, sillä vanhempi kertoo meille sen, millaisia me olemme olleet. 

Nyt kun olen itse vanhempi, tunnen suurta vastuuta siitä, mitä lapselleni myöhemmin osaan kertoa. Miten huomaisin kaikkein oleellisimman? Kun aikuinen huolehtii lapsen perusturvallisuudesta ja luo kiinnostavan elinympäristön, lapsuusajan tunnemaailma muodostuu antoisaksi. Tärkeintä on antaa lupa kaikenlaisiin tunteisiin. Saat tuntea kaikkea ja vielä enemmän, se on turvallista ja oikein. Et ole yksin tunteidesi kanssa.



Myös tutkimukset osoittavat, ettei ole yhdentekevää, millaisia omia tunteita olemme pikkulapsiaikana käyneet läpi. Myös ruoka jota olemme nauttineet, tai elinympäristö jossa olemme eläneet, vaikuttaa pitkälle aikuisikään. Lapsuusajalla on kiistaton merkitys koko loppuelämäämme. Me olemme sitä millaisiksi olemme tulleet. Vaikka emme muista, tunnemme. 

Lapsuusikä, aikuisikä. Loppuuko kehitys tai uuden oppiminen? Voin helposti sanoa, että kaksivuotiaaseen on kuluneen vuoden aikana tarttunut paljon enemmän tietoa ja taitoa, kuin minuun. Vauvani on avannut silmänsä ja löytänyt varpaansa. Hän alkaa pian nauttia kiinteää ruokaa. Lapseni ovat kiinnostuneita, aktiivisia ja tarkkaavaisia. He elävät hetkessä, tuntevat ja tunnistavat. Minä en muista ajatella näistä yhtäkään, vaikka minulla on siihen mahdollisuus. Jokainen vuosi on kasvua.

Ja muulla ei lopulta ole väliä, kuin sillä, mitä tunnemme ja miten ajattelemme. Voimme elää hetken tai hengittää sen. Me olemme aina, mutta emme huomaa olla. Läsnäolo ja sen merkitys on puhutellut minua viimeisen kuukauden aikana aivan erityisellä tavalla. Silloin ei ole merkitystä, oletko silmissä kasvava lapsi vai keski-iän ylittänyt aikuinen. Jokainen meistä kasvaa ja kehittyy.

Se mikä ennen oli minusta mahdotonta ja vähän huuhaatakin, aiheuttaa nyt kateutta. Näen ja luen ihmisistä, jotka ovat löytäneet läsnäolon taidon ja sisäisen rauhan. Puhutaan, että he ovat vapautuneet omista kahleistaan ja tietävät mihin suuntaan kulkea. Siihen ei ole helppo uskoa, mutta se näkyy näistä ihmisistä. Minä uskon, että tietoinen läsnäolo aiheuttaa hyvää. Ehkä minäkin löydän oman tarkoitukseni. Jokaista elämää on mahdollista hidastaa. 

Ja kuten ennenkin olen kirjoittanut, läsnäolo on taito ja tunne rikkaus.


Kursivoiduista lauseista muodostuu uudenvuodenlupaukseni. Se ei ole konkreettinen, se kuulostaa huuhaalta, mutta tällä hetkellä se tuntuu kaikkein tärkeimmältä elämässä. 

Me olemme sitä millaisiksi olemme tulleet. Vaikka emme muista, tunnemme. Jokainen vuosi on kasvua. Me olemme aina, mutta emme huomaa olla. Saat tuntea kaikkea ja vielä enemmän, se on turvallista ja oikein. Et ole yksin tunteidesi kanssa. Jokainen meistä kasvaa ja kehittyy. Jokaista elämää on mahdollista hidastaa. Läsnäolo on taito ja tunne rikkaus


Onnellista läsnäolon vuotta 2019!