Kirje vauvalleni

Vuosi sinua, vuosi meitä. Oma vauvani, yhä niin ihmeellinen ja ainutlaatuinen.

Me olemme alusta asti olleet tiimi, sinä ja minä. Kun sain kuulla sinusta, kuvittelin sinut touhukkaaksi pieneksi tytöksi, jolla on suuret visiot ja paljon vauhtia. Pilkettä ja vilskettä. 

Ensin sain sinua turhautumiseen asti odotella, sitten synnyitkin vauhdilla moottoritien varteen. Katselit meitä ihan rauhassa kuin ajatellen, että mitäpä muutakaan, noin vain synnyin ja nyt tarvitsen jotain ruokaa. Osasit heti nukkua yösi, nostaa maidon ja tilata vaipanvaidon. Olit kaikessa hyvin määrätietoinen, mutta ennen kaikkea valtavan suloinen ja rakastettava. 

Sellainen sinusta sitten tuli, tuhansilla halauksilla ja reilulla tahdonvoimalla varustettu pieni ihminen, jolla elämä sujuu ja soljuu oppikirjan mukaan. Kymmenen päivän iässä selvitit tuosta vain RS-viruksen ja vähän myöhemmin koronan, söit panadolia kuin ammattilainen ja täytit vaippaa kello kädessä. 

Kaiken sen ajan, kun olit valtavan valmis ja hyvä kertomaan mitä tarvitset, kasvoit tiiviisti minun kanssani. Monesti olimme vain me kaksi, sinä ja minä. 

Mahdotonta ajatella, että tätä kirjoittaessa vauvavuosi on ihan pian päättymässä ja joudun saattelemaan sinut taaperoksi. Vuoden aikana sinusta on kasvanut sosiaalinen ja äärimmäisen rohkea lapsi, joka luottaa vilpittömästi ihmisiin ja sopii kaikkien syliin. Elämässäsi on tänään paljon ihania tyyppejä, mikä on pelkästään hienoa asia. 

Vaapero olet ollut jo jonkin aikaa. Sait jalat allesi samana päivänä, kun täytit 10kk. Sen jälkeen oletkin tehnyt ja kulkenut omiasi - pysähdyt vain syömään, eikä siinäkään tarvitse turhia nautiskella. Sopiva ruoka suuhun ja lattialle loput, ihan helppoa!

Jos et juuri levittele kaurahiutleita lattialle tai tyhjennä pyykkikorista likapyykkiä sinne ja tänne, saattaa sinulla olla hetki aikaa paukuttaa vähän rumpua tai soittaa lusikoita. Tykkäät kokeilla, voisiko palikoilla kuitenkin soittaa puheluita tai imurilla ratsastaa. Pipoille ja sukille sanot pikaiset heipat ja nukkumaanmenoajoille piut paut. Sinua ei saa pakottaa, tai annat kuulua! 

Olet ihana kikattaja, joka juoksee karkuun ja antaa halin joka välissä. Osaat rullata huulesi suloiseen mutruun ja meinaat haljeta ilosta, kun se joka kerta meitä muita niin naurattaa. Äitiä tapailet ja harmin tullen sanot vaativasti "anna". Sen lisäksi tokaiset usein vain "nam nam", joka kommunikaation laajuudellaan yllättää aina - voimme keskustella ruokapöydässä vaikka ja mitä! 

Höpöttelet omaa kieltäsi ja hurmaat ihan täysillä. Sinusta on ihanaa mennä esimerkiksi lasten juhliin ja vain taapertaa ympäriinsä pallon perässä. Musiikki saa sinut tanssimaan ja esimerkiksi auto-harmiin auttaa ainoastaan Baby Shark. 

Temmoltasi ja tekemiseltäsi tuot mieleen veljesi hänen vauva-aikanaan. Silti sinulla on vähintään yhtä paljon yhteisiä juttuja siskosi kanssa - paras hetki päivässä on se, kun sisarukset palaavat päiväkodista, ja voitte taas tehdä ison läjän Pitkäniittyjä patjoille olkkariin. 

Öisin et nykyään aina malta nukkua ja toisinaan haluat esimerkiksi leikkiä. Jos sinua yrittää laittaa takaisin pötkölleen (tai viedä tissin = äidin pois) annat kuulua niin kovaa, että koko talo raikaa. Vääryydestä olet oppinut ilmoittamaan, mutta toisaalta tulisten tunteiden kirjoon kuuluu myös kyky rakastaa ja välittää isosti. 

Mittasi ovat minulle mysteeri, olenhan käynyt neuvolassa kanssasi viimeksi puoli vuotta sitten. Isi on saanut nauttia ajasta kotona kanssasi, ja minä palasin töihin sinun ollessa vain 9kk ikäinen. Kaikki meni hyvin, vaikka äidin sydän oli pitkään (ja on edelleen) vähän syrjällään. Sinä pärjäät niin hienosti, eikä meidän tarvinnut luopua juuri mistään muusta, kuin yöunista.

Silti - jokaisen valvotun minuutin kanssasi selvittäisiin uudestaan. Suuret tunteesi rakastaisin pois. Pienen kädenpuristuksen ja halauksen sulkisin syvälle sydämeeni. Askeleesi turvaisin ja edelleen malttaisin. Syöttötuolisi siivoaisin ja lakanasi vaihtaisin. Sukkasi pukisin uudelleen, uudelleen. Kylmän kadottaisin ja syvälle lämpööni säilöisin. Pahan parantaisin ja ilon nostaisin. Naurua ruokkisin ja ihmeitä etsisin. Suruja kantaisin ja öihin keinuttaisin. Unia ajattelisin ja sinne saattelisin. Maailmaasi silottaisin ja huoleni turvaksi lähettäisin - rakastaisin ja luottaisin kaikkeen siihen, mihin olet kasvanut. 

Ennen kaikkea, olisin kiitollinen yötä päivää. Siinä olet kolmas ihmeeni.  Paljon onnea pieni tyttäreni ❤️

Neljäs kirje tyttärelle

Kukaan tai mikään ei ole sinua tärkeämpi, harva edes yhtä tärkeä. Niin tärkeä sinä olet.

Niin tuli prinsessapäivä, keskelle Marbellan paahteista lomaviikkoa. Sinusta tuli neljävuotias, kuusta täysi ja illasta ihana. 

Neljävuotiaana olet se sadun prinsessa, joka vaatii kaikille oikeutta, valaa uskoa keijupölyyn ja satumaailmaan. Helmat hulmuten pyörit piruetteja, valitset äidille hajuvesiä ja poimit kauneimmat kukat korvasi taakse. 

Murheesi ovat lyhyitä ja iltasi saat viettää vailla huolia. Aamulla tiedät jo tarkkaan, mitä tänään haluaisit pukea yllesi, eikä mikään muu sitten kelpaakkaan. 

Isän kainalossa, isän sylissä, isän vieressä tai kaulassa. Haluat olla halituntumalla ja kertoa kaikkea, mikä mieleen äkkiä juolahtaa. Neljävuotiaana sinä olet isän prinsessa, ja tärkein tehtäväsi olisi saada sujautettua suukko isän huulille. 

Tanssivaan muskariin lähdit aina balettipuvussa. Se oli sinulle ehdottoman tärkeää, vaikka kellään muulla ei sellaista ollutkaan. 

Laulat edelleen aina ja kaikkialla. Opit uskomattoman nopeasti laulujen sanat ja melodiat. Olet kiinnostunut soittamaan pianoa ja opetteletkin mielellään tuttujen laulujen sointuja. Musiikki ja musikaalisuus on vahvasti sinussa ja mielenkiinnonkohteissasi. 

Lämpeät hitaasti uusille ihmisille, mutta sen jälkeen sinusta saa hyvin uskollisen ystävän mihin tahansa puuhaan. Tykkäät puuhailla omiasi ja piirrellä rauhassa monta varttia. Tulet aina näyttämään hienoja taideteoksia, joissa on viime aikoina esiintynyt kukkia, perhosia, leppäkerttuja, aurinkoja, tuttuja ihmisiä ja no - prinsessoja. 

Sinulle rakkaita ihmisiä ovat perhe, lähipiiri, kummit, naapurit ja sisaruksesi. Veljesi kanssa jaatte kaiken sängystä aamupaloihin ja hiekkaleluihin, pikkusiskon kanssa teillä on aivan omat hassuttelunne. 

Neljävuotiaana olet herttainen, suloinen ja hieman arka. Sinusta on ihan mukavaa seurata vain sivusta muiden touhuja, etkä esimerkiksi uskalla mennä uima-altaaseen, jossa jalat eivät yllä pohjaan. Olet yleensä hyvin tyytyväinen ja sopeutuvainen. Sinulla aivan hurmaava mallikävely ja pikkari - poseeraus, joksi olet nämä toimet ihan itse nimennyt. Reissuun mukaan lähti Moikku - Maikku, joka on tottakai kauniiseen mekkoon pukeutunut hiiri. 

Inhokkejasi taitavat juuri nyt olla kaikki öttiäiset ("härpälöt", hämähäkit, paarmat, ampiaiset) ja siivoaminen. Sinua ei edes lahjomalla saa siivoamaan huonettasi, koska sinä nyt et vain jaksa, tai sinua ei huvita. Yksinkertaista. Tuskin prinsessatkaan toisaalta siivoavat omia jälkiään. 

Tavaroiden levittämisessä sen sijaan olet erittäin tehokas, ellet jopa lahjakas. 

Pidä kiinni omasta polustasi, sillä se on varmasti oikea. Tiesi olkoon täynnä piruetteja, prinsessoja, pompuloita, pinnejä ja poneja, joita kaikkia sinä rakastat ja vaalit. Ole jatkossakin yhtä hyvä ja ystävällinen kaikille niille, jotka täällä kanssasi matkaa tekevät. 

Paljon onnea omalle neljävuotiaalleni. ❤️

Kirje kuusivuotiaalleni

Meidän maailman paras isoveli täyttää tänään kuusi vuotta. 

Jokaisen lapsen uusi ikävuosi on aina merkittävä asia, tottakai. Hänen, ensimmäiseni, ikääntyminen kuitenkin pysäyttää aivan erityisellä tavalla. 

Voiko siitä olla jo kuusi vuotta? 

Samalla kun olet ollut kanssamme aina, olet myös kasvanut aivan liian nopeasti. 

Sinun pienet varpaasi synnytyssalissa. Sinun ihmeellisen ihana hiustupsusi aamuyöllä. Sinun aivan liian pienet hartiasi turvakaukalossa. Sinun silkinpehmeä ihosi ensikylvyssä. 

Sinä, uusi ihmisenalku pienenä myttynä perhepedissä. Muistan kirkkaasti sen kaiken, jokaista ihoryppyä myöten. 

Syntymäpäiväsi vie minut kerta toisensa jälkeen äitiyteni alkutaipaleelle. Mikä ihmeellinen matka tämä onkaan ollut, kuinka paljon me molemmat olemme kasvaneet! 

Kuinka hyvin minä tunnenkaan sinut. Sinä vaihdat villapaitasi suurempaan samalla, kun minä pienenen. Ja niin vain joudun antamaan sinulle tilaa, kasvaa ja olla sinä. Kuusivuotias. 

Eskaria olet astellut jo muutaman kuukauden. Osaat pyöritellä numeroita, tunnistat kaikki kirjaimet ja kirjoitat tärkeimmät sanat - omat läheisimmät ihmisesi. Jaksat keskustella ja kiinnostua maailmasta, joka avartuu sinulle aina vain enemmän. 

Edelleen innostut elämän peruselementeistä, kuten hoidetusta omenapuusta metsäretkellä tai ötökkähotellista vanhoissa pihatiilissä. Haluat ajatella ääneen isän kanssa, pyytää siskon katsomaan pleikkapelejä. Herkutella loputtomasti äidin kanssa ja nukahtaa tuttuihin satuihin, koska niiden juoni on sinulla hallussa. 

Sinulla on tarttuva huumori ja vahva kieli, joka puhuu puolelleen. Saat helposti perusteltua itsellesi lisää ruutuaikaa tai ylimääräisen korvapuustin. 

Neuvottelut kanssasi ovat pitkiä ja intensiivisiä. Onneksi yhtä usein saa myös nauraa kippurassa - hassutteluun olet aina valmis! 

Kuusivuotiaana olet löytänyt oman lajisi. Käytät ulkona kaiken aikasi sisäsyrjä kiinni pallossa. Katselet pelejä ja hiot pelitaktiikoita. Keräät vihreitä kortteja ja kannustat myös muita ylittämään itsensä. Sinulla on lyömätön pelisilmä ja kova motivaatio. Futiskentällä olet aina siellä, missä kuuluukin. 

Eläinten kanssa olet luonteva ja taitava. Shettisvarsa Uuno ei sinua jännitä ja kissat kutsut edelleen jakamaan tyynysi. Vauhtia ja vaarantuntua, mutta mielellään syli ajateltuna tilanteisiin, joissa käy vahinko. 

Herkkä, kultainen, ajatteleva, empaattinen. Toisinaan hiukan huolestunut, mutta myös isosti iloitseva. Me kaikki saamme valtavan paljon energiaa siitä, miten sinä nautit elämästä. 

Kuusivuotiaana vaadit oikeutta Hippu - kissalle, pikkusiskolle ja Ukrainassa kotinsa menettäneille. Pahoja asioita tekevistä ihmisistä et ajattele kauniisti, mutta kehut ja kannustat kaikkia niitä, jotka sen mielestäsi edes hiukan ansaitsevat. 

Äitikin saa aina kauniita sanoja. Isä saa anteeksi. Sisko saa lopulta ottaa lelusi ja vauva tulla syliisi, vaikka sinulla olisi jotain kesken. 

Sinulle on kovin tärkeää, että perheelläsi on hyvä olla. Paikkaat ja korjaat omastasi, jos tarve vaatii. 

Niin isoksi olet jo kasvanut, ettei sinua enää oikein jaksanut kiinnostaa Fröbelin palikoiden keikka. Toisaalta halusit palata takaisin muskariin tutun muskariopen oppiin. Löydät aina ne kinkkisimätkin karkkikätköt, osaat rikkoa kananmunat taikinaan ja tehdä itsellesi "kunnon lihiksen" juustoineen päivineen. 

Voitat aikuisen pleikkapelissä ja menet rohkeasti mihin tahansa laitteeseen lintsillä. Kun opit uimaan hyppäsit melkein heti perään kolmesta metristä. Turhaudut pienten tyyppien kiipeilyradalla ja jaksat valvoa vaikka puoleen yöhön. Sinusta on äkkiä kasvanut poika, joka haluaa haastaa itseään fiksusti ja suunnitelmallisesti. 

Tästä vuodesta toivon, että säilytät kaiken tuon rohkeuden ja kokeiluhalun. Etsi aina samalla innolla omaa polkuasi ja omia vahvuuksiasi. Ole herkkä elämälle ja näe ympärilläsi kaikki hyvä. Usko ja luota siihen, että sinä olet riittävä ja aivan ihmeellisen ihana tyyppi. Kokeile ja erehdy, jotta voit huomata, että me tuemme sinua aina. 

Mitä ikinä haluatkaan tehdä, se tuo varmasti mukanaan jotain hyvää. Anna aikasi sille, minkä koet tärkeäksi. Rakasta paljon ja isosti, myös itseäsi. 

Ole juuri tuollainen, kuin olet. Minun ja meidän maailmamme ihmeellisin ja ihanin kuusivuotias ❤️

Paljon Onnea Viljo.