7 kk

Meidän 7 kuukautta vanha poikamme on kerrassaan hurmaava. Joka päivä hänen luonteestaan selviää joitakin uusia puolia ja hän itse keksii maailmasta jotakin uutta. Pikku V on kerrassaan mainio tyyppi ja vaan niin rakas. 

Läsnäolo. Mietin pitkään mikä sana sopisi kuvaamaan parhaiten sitä tarkkaavaisuutta, uteliaisuutta ja tiukkaa katsekontaktia. Pikku V on ikään kuin voimakkaasti läsnä hänelle jutellessa, leikkiessämme ja auton turvakaukalosta minua katsellessaan. Hän saattaa hengailla pitkiä aikoja ihan rauhassa vain katsellen muita ihmisiä ja heidän puuhiaan - eilen saimme esimerkiksi ruokailla terassilla hänen vain istuessaan turvakaukalossa ja mökillä pikku V istua nökötti pitkän aika keittiössä keinussa muiden puuhaillessa omiaan. Hän on toki pienestä pitäen ollut tarkkaavainen, mutta nyt tuossa katseessa on niin paljon enemmän ulottuvuuksia. Ymmärrystä, uteliaisuutta ja ihan oikeita kohdistettuja "sanoja". Pikku V juttelee paljon ja tästä juttelusta on erotettavissa jo äidin tapailua (ätä, äittä, äti). Juttuja rytmittää iloiset kiljahdukset ja riemu erilaisista vauvan mielestä super kivoista jutuista - pianon soitosta, jakkaraa vasten noususta, äidin antamasta vispilästä, tutuista kasvoista, maukkaasta ruoasta. Meidän poika on jotenkin niin hienosti läsnä.  

Liike. Motorinen kehitys on ollut viime aikoina suurta. Ensin opittiin istumaan selkä suorana, sitten konttaamaan haparoiden, menemään itse istumaan ja pois istumasta ja nyt myös konttaamaan varmemmin. Lisäksi pikku V nousee matalia korokkeita (rappuja, jakkaraa yms.) vasten myös seisomaan, mutta se touhu hakee kyllä pahasti varmuuttaa. Täällä saa olla koppaamassa vauvaa vähän sieltä ja täältä, sillä jokaisessa sopivassa tilanteessa on tietenkin seisomaan nousua harjoiteltava! Hienomotoriikka harjaantuu sormiruokaillessa ja nuppipalapelien parissa. Pikku V kokeilee ja raaputtaa erilaisia pintoja kuin pieni kissa - nyrkit aukeavat ja sormilla tekeminen kiinnostaa eri tavalla. Nokkamuki ei vielä ihan vakaasti pysy näpeissä mutta ruokaa vauva kyllä onnistuu levittämään ihan kaikkialle, korvia ja niskaa unohtamatta! Kaikkein ihaninta on kun pikku tyyppi rapsuttaa nilkoissa vihjaillen tai kapuaa syliin kun istuu lattialla. Siis haluaa sylkkyyn ja kertoo sen! Ne on niitä "en ehkä kestä" hetkiä, vaikka tuo sanonta itsessään herättää minussa aina huvitusta. Miten niin et kestä jos käy jotain ihanaa ja miten niin ehkä? 

Äänet. Soittimet ja ääntä tuottavat asiat ovat varmaan nyt se kaikkein paras juttu. Meille on hankittu kapulaa, tampuriinia, nokkahuilua ja marakassia joiden kanssa pikku V harjoittelee päivittäin. Parasta on kun isä antaa soittaa vähän kitaraa tai Mummu ottaa syliin pianon eteen. Ääntä on ihana tuottaa myös itse kiljumalla, päristämällä ja nyt uutena myös sylkemällä. Pikku V päristää ja sylkee kuolaa ympäriinsä.  

Tilannetaju. Voiko tämän ikäisellä olla tilannetajua? Ihan kuin meidän pojalla olisi. Hän osaa ihan uskomattoman hyvin olla erilaisissa tilanteissa ja kaikki kodin ulkopuolella tehdyt asiat sujuvat lähes poikkeuksetta tosi hyvin. Kai sitä voisi kutsua myös hyväksi käytökseksi, mutta vähän vierastan tuota sanaa ja varsinkin näin pienen kirpun kohdalla. Vauva ei varmasti tietoisesti käyttäydy huonosti tai ole hankala - vauva on vilpittömin olento koko maailmassa. Yhtään sellaista tilannetta jossa olisin ollut aivan kädetön tai pulassa meidän pojan kanssa ei ole vielä eteen tullut. Kauppareissut, harrastukset, kyläilyt, automatkat (pääasiassa), lääkärikäynnit - poika lähinnä vain hurmaa. Eri asia on tietenkin jos rasitteena on väsymys tai nälkä, olenhan silloin myös itse todella kiukkuinen. Moneen otteeseen on saanut päivitellä sitä, miten ihanan helppo lapsi meillä onkaan. Toisaalta kodin seinien sisällä näyttäytyy ajoittain myös se pippurisempi puoli pojasta eikä muskarissa kiljahteleva ja kaikkien punteissa pyörivä vauva jää keneltään huomaamatta tai kuulematta. Meidän pojassa onkin juuri sopivassa suhteessa kaikkea. 

Maailma. Olemme käyneet joitakin kertoja ulkona keinumassa, vappumarkkinoilla kiertelemässä ja terassilla istumassa. Pikku V ei enää pelkästään nuku rattaissa (vaunukoppa on nyt laitettu säilöön) vaan hänen kanssaan on päässyt ihmettelemään myös kodin ulkopuolista elämää. Tämä onkin pienestä ihmisestä varmasti kovin jännittävää. En malta odottaa että pääsen näyttämään hänelle auringonkukat, laitumella laiduntavat lehmät ja hiekkarannat joita olemme nyt ihastelleet ainoastaan kuvina kirjoissa. Maailma avartuu pienelle pikku hiljaa! 

Mitat. Hampaita poika on "tehnyt" mielestämme jo useamman kuukauden. Nyt tämä valtaisa kuolaaminen voisi ihan oikeasti jo olla merkki puhkeavasta hampaasta. Hampaattomassa hymyssä on vielä aavistus ihan pientä vauvaa (ja se on niin ihana!) enkä ole lainkaan pahoillani jos hampaita ei vielä puhkeaisi hetkeen. Pikku V kasvaa omaa käyräänsä, mutta pituutta ja painoa tulee kuukaudessa edelleen aika vähän. Nyt 7 kuukautta vanhana pikku V on 67 cm pitkä ja painaa 7635 g. Vaatekoko on nyt aika tarkalleen 68, vaatetta on laitettu eteenpäin kassikaupalla ja uutta tullut tilalle. En tiedä onko tämä sitten kasvua, kuivausrummusta johtuvaa kutistusta vai äidin shoppailuintoa.. 

Ruokailu. Joku/jotkut ruoka-aineet meitä edelleen kiusaavat. Iho on atooppiseen taipuva ja välillä poskille nousee kirjava puna merkkinä jostain sopimattomasta ruoka-aineesta. Tomaatti taitaa ainakin olla nyt hetken aikaa pannassa vaikka pikku mies siitä niin pitääkin. Vatsakin välillä reistailee, muttei mitenkään kovin pahasti. Kiinteät maistuvat pikku V:lle  pääasiassa tosi hyvin. Nyt ruokailemme noin 4 kertaa päivässä (joskus viisikin), aamupuuron, välipalan/lounaan, päivällisen ja iltapuuron. Lemppareita taitavat olla banaani, mango, mustikka, bataatti, peruna, kana, hirvi ja kurkku. Tomaatti olisi ehdottomasti listassa. Puurossa on tällä hetkellä riisiä ja kauraa, toivottavasti pikku hiljaa pääsemme pelkkään kauraan. Hassuinta on että minun kauttani pikku V reagoi edelleen kauraan.