Jo toinen suklaajuhla ilman suklaata. Montakohan suklaatonta juhlaa mahtuu tähän imetysaikaan? Ilman herkkuja minun ei silti tarvinnut olla, sillä pääsiäisenä saimme nauttia molempien isovanhempien ruokapadoista ja myös ravintolaruoasta. Herkuttelun lisäksi pääsiäiseen mahtui sitä tuttua ja turvallista kevätflunssaa, yhdessäoloa, ulkoilua, pihatöitä, pitkiä yö- ja päiväunia, pikku-miehen kanssa puuhailua ja saunomista. Päiväkahvit vanhankaupungin kahvilassa ja lettukestit illan päätteeksi mökillä. Ei huono pääsiäinen, akut ja masut on nyt täynnä!

Pikku-mies istuu nyt paljon paremmin kuin vaikka viikko sitten. Äkkiä nämä taidot harjaantuu, oppispa sitä myös itse uutta yhtä nopeasti. Marakassit täytyy tietenkin olla molemmissa käsissä!

Mulla oli visio kuvata pikku V:tä mökillä vanhassa matkalaukussa. Tällainen ajatus on ollut ihan siitä asti kun silittelin vielä vauvamahaa mökin sohvan nurkassa. Sanotaan niin että ensimmäisellä kerralla visio ei onnistunut. Otetaanpa joskus uusiksi! Ainakin sai nauraa vedet silmissä.

Pikku V sai puolivuotislahjaksi tällainen tornin. Sekä poika että äiti ovat tornista innoissaan. Voi mitä nostalgiaa!

Mökillä meillä oli varrasbileet ja pöytä täynnä ihania tyyppejä. Jokainen sai koota oman vartaan ja tuikata sen grilliin. Hauskaa, maukasta ja jotain uutta. Hyvä mummu!

Ehdittiin me olla kotonakin, isi oli pääsiäisestä muutaman päivän töissäkin. Enää meillä ei kauheasti sitterissä istuskella. Joskus äiti "köyttää" lapsen sitteriin jos kädet ovat hetken aikaa kiinni jossain muussa jutussa. Sitterissä viihdytään vain joitakin minuutteja.

Aamukahvit vanhankaupungin sydämessä. Oli kirpakkaa ja luntakin sateli, mutta samalla aurinko paistoi. Pikku-mies oli koko kahvittelun ajan hissukseen rattaissa vaikka oli herännyt jo matkalla sinne. Minä taas avarsin ruokavaliota pääsiäisen tienoilla ja kokeilin rohkeasti víljoja, hiukan maitoa ja mausteita. Johonkin poika sitten pääsiäisen lopulla reagoi ja oli taas silminnähden mutkalla. Lisäksi vatsan sisältö löytyi lähinnä vaatteista ja lattioilta. Nyt on taas vauvan onneksi arki ja äiti palasi riisiin. Kaikki siis hyvin ja pääsiäinenkin on vain kerran vuodessa!

Muutama upeampi hetki ulkona tallentui kameraan saakka. Kyllä se kevät siellä on vaikka välillä sataa vielä lunta. Lämpöä isommalle rouva aurinko, kiitos! (Miksi aurinko on mielestäni ehdottomasti rouva?)

Vaikka kotitekoinen safka on usein vähintään yhtä hyvää, on ravintolassa ajoittain ihanaa käydä. Lämmin ruoka ilmestyy eteen ja tehtäväsi on vain syödä se (..arvostella se). Joku muu on sen kokannut (..sotkenut) ja joku muu sen siivoaa. Parasta on tietenkin se että joku vielä tarjoaa ravintolaillallisesi. Kiitos veljeni, kyllä mamma(t) taas nautti!

Mummi oli laittanut ihanan pääsiäisen. Ihastelimme pikku V:n kanssa kymmeniä tipusia ja haaveilimme molemmat suklaasta. Ehkä ensi vuonna..

Tämä oli silloin kun aurinko oli esillä ja lämmöt olivat kohdillaan. Sekin tapahtui tämän pääsiäisen aikana. Meidän vauva se istuu jo muuten rattaissa!

Kuten joulunkin jälkeen myös nyt tekee mieli kiittää. Kiitos mukavasta pääsiäisestä kaikille teille jotka meitä taas hellitte tai muuten vain läsnäololla ilahdutitte 💛

Vauvavuosi on jo puolessa välissä. Tutuu että vauvoista ja vauvan hoidosta on nyt jotakin sanottavaa, ehkä jotakin osaamista, mutta silti moni asia vaatii edelleen opettelua ja uutta tulee jatkuvasti. Vaikka ollaan vauvan kanssa jo jollakin tavalla "turvallisilla vesillä", eikä enää läheskään yhtä usein pelkkänä kysymysmerkkinä, on tämä matka edelleen ihan yhtä jännittävä myös näin vanhemman näkökulmasta.

© Jannamari Palo

On ihanaa päästä myötäelämään puolivuotiaan lapsen arkea. Joka päivä opitaan jotakin uutta ja vähintään ihmetellään jotakin vanhaa. Tutustumista, innostusta, iloa ja ihmetystä. Jotakin voi löytää maton alta ja maton päältä - vauvaa kiinnostaa asiat aina vain ylempänä. Hän hakee jo hienosti konttausasentoa ja nouseekin siihen heijaamaan kuten vauvoilla on ennen konttaamaan lähtemistä tapana. Ryömien liikutaan vauhdikkaasti eteenpäin ja istuminen sujuu paljon paremmin kuin kuukausi sitten. Ruoat nautitaan tietenkin omassa syöttötuolissa jossa istuminen on varmaan merkittävimmin parantanut myös lattialla istumista. Hienomotoriikkaa harjoitellaan sormiruokailemalla ja nuppipalapeleillä. Kohta se pinsettiote sieltä löytyy, kunhan malttaa.

© Jannamari Palo

Maltti on valttia, yritän usein meidän vauvalle kertoa. Hän kun on ihan hiukan malttamaton. Pikku V on suuna päänä touhuamassa ennen kun ehdin edes avata suutani. Hänellä on hyvin lyhyt pinna, jos vauvasta voi sellaista huomata. Ovatko kaikki vauvat hätähousuja? Tempperamenttia löytyy ja pikku V osaa jo nyt olla ajoittain aika vaativa. Pikku V haluaa lisäksi tehdä kaiken mahdollisen itse, syömisestä poskien rasvaamiseen. Vaipan vaihtaminen on nykyisin hankalaa kun tyyppi kiepauttaa itsensä aivan välittömästi ympäri ja lähtee mönkimään vauhdikkaasti eteenpäin. Harmia aiheutuu juuri iltatoimista tai yleensä vain äidin hitaudesta.

© Jannamari Palo

Harrastuksissa ja kyläillessä vauva V on ihan hirmu reipas. Hän osallistuu, ei hermostu ja ajoittain näyttää selkeästi myös nauttivan. Kaikki sellainen kiukuttelu, jos sellaista nyt joskus on, jää viimeistään kun poistumme kotiovesta. Missään kodin ulkopuolella meillä harvoin on mitään ongelmia pikku V:n kanssa. Autossa ei enää nukuta samalla tavalla kuin ihan vauvana ja joskus äiti onkin pulassa kun pidemmän ajon aikana vauva rupeaa kyllästymään. Silloin täytyy luukuttaa fröbelin palikoita ja esitellä kaikki mahdolliset lelut mitä sattuu olemaan mukana.

Yöt sujuvat suhteellisen hyvin. Vauva syö yhden kerran yössä, siinä klo 2-3 välillä, mutta silti äiti pomppii sängyn luona useita kertoja suoristamassa jumissa olevaa vauvaa. Pikku V mönkii (harjoittelee ryömimistä ja konttaamista) itsensä ihan kummallisiin solmuihin pinniksessä ja herätessään tähän myös hermostuu. Nyt muutamana yönä on tullut jokin klo 4.30 levottomuus jolloin vauva on yhtäkkiä aivan skarppina sängyssään - unesta ei ole tietoakaan. Minä (vielä, kun tätä yörumbaa ei ole kestänyt kovin kauan) lähinnä ihmettelen näitä vauvan yöllisiä touhuja ja olen huolissani hänen omasta jaksamisestaan. Kahdeksan tunnin mittaisesta yöstä touhutaan varmaan ainakin se pari tuntia jolloin yöunen pituus jää aika lyhyeksi. Miten tuollainen kirppu jaksaa koko päivän sellaisilla unilla? Päiväunet uhkaavasti lyhenevät koko ajan, mutta se varmaan kuuluu asiaan. Nyt on otettu usein iltaisin myös ihan kunnon unet, nekin mahdollisuuksien mukaan ulkona rattaissa.

Vauva olisi nyt ihan valmis rattaisiin. Olen jo monta viikkoa metsästänyt meille täydellisiä rattaita ja löytänytkin ne. Bumbleride Indie 3, ne minä haluan. Ne ovat kevyet, kauniit, ergonomiset, lenkkikäyttöön soveltuvat ja laadukkaat. Sitten kun nuo kärryt käytettynä osuvat kohdalle en aijo miettiä.

Meidän päivät ovat nykyisin aika erilaisia kuin kuukausi sitten. Nyt vauva on levittäytynyt leikkimaton ulkopuolelle aina keittiöön asti. Leluja on siellä täällä ja lattiat tulee pyyhkäistä viikkosiivouksen yhteydessä. Sormiruokailu räjäyttää ruokapöydän ympäryksen noin kolmesti päivässä. Nyt siis siivotaan, pestään pyykkiä ja taas siivotaan. Sitä se lasten kanssa eläminen taitaa olla, minäkin koitan tähän tottua. Ja valita seuraavan kerran kotiini ihan jotain muuta kuin valkoista. Uuden maton hankinnan olen unohtanut jo kauan sitten - ei kannata. Aamu alkaa kuudelta ja silloin vauvan kanssa puuhaa isä. Aamupalaksi syödään puuroa ja hedelmää ja päiväunille mennään siinä puolen päivän maissa. Pikku V heräillee klo 14-15 ja silloin syödään päivällistä. Viiden jälkeen ulkoillaan uudestaan ja nukutaan mahdolliset toiset päiväunet. Illalla syödään puuro, tehdään iltatoimet, luetaan iltasatu ja käydään unille viimeistään yhdeksältä.

Pikku V:n mitat ovat nyt 66 cm ja 7240 g. Vaatekoko on nyt pääasiassa 68, joistakin ihanista 62 koon vaatteista en ole vielä raaskinut luopua. Selkä on vielä hiukan pyöreä ja pinsettiotetta aletaan vasta kunnolla harjoitella. Kasvu on tosi niukkaa joten meillä on yksi ylimääräinen kasvukontrolli 7 kk kohdalla. Ei haittaa, ihan hyvä vaan, toivottavasti saadaan nyt "tehotoimien" avulla poika kasvamaan paremmin. Nyt ruokaan lisätään vähän öljyä ja mukaan on otettu lihat ja viljat pikku hiljaa.

Meidän vauva ei juurikaan vierasta mutta saattaa ensin hieman ihmetellä. Olimme viikonloppuna Turussa tapaamassa sukulaisia ja siellä vauva vaihteli sylistä toiseen. Nuorin pitäjä oli neljän vanha ja vanhin yli 70 vuotias. Jokaisen sylissä oltiin nätisti. Reissaaminen on edelleen helppoa, vaikka nyt pitää jo enemmän miettiä kaikkia ruoka-asioita. Tissi pikku V:lle maistuu aika huonosti. Kuten olen jo kauan sitten pohtinut, minusta tuntuu että vauva jo vähentää rinnalla oloa ja vieroittaa itseään rinnalta. Tämä on aika haikeaa, mutta onhan siinä hyviäkin puolia. Toivon kuitenkin että imetys jatkuu ja saa jatkua vielä pitkään.

Parhaita juttuja puolivuosikkaan mielestä..

Sormiruokailu. Heti kun pikku tyypin laittaa syöttötuoliin hän paukuttaa innokkaasti käsillään pöytää - missä mun safkat! Parasta on kun saa mupeltaa ruoan suuhun (tai sinne päin) ihan itse. Myös soseet ovat maistuneet lähes kaikki. Tällä hetkellä olemme kokeilleet laajan kirjon hedelmiä, yleisimmät kasvikset, viljoista kauran ja riisin ja lihoista possun ja kanan. Tänään mahdollisesti mukaan palettiin otetaan ainakin lohi ja ehkä myös kananmuna. Kyllähän pääsiäisenä pitäisi munia saada maistella!

Kylkien/selän kutittelu tai päristely. Meidän pojalla on vielä toistaiseksi naurut aika tiukassa eli niitä saa metsästää. Hymyjä ja kiljahduksia tulee helposti mutta se oi niin ihana kikatus on harvinaista herkkua. Sen saa varmimmin kun pärisyttää kylkiin tai selkään - se taitaa vähän kutittaa ja on siksi hauskaa.

Vessa. Vessaan olisi päästävä ja sen tutkimattomat alueet päästävä katsomaan. Mitähän niin kiinnostavaa voi olla vessassa, vai juuri se, ettei sinne oikeastaan saisi mennä?

Muskari. Muskarissa on hauskaa ja siellä olevat vauvat on jees! Soittimia saa maistaa ja välillä myös soittaa. Metrolla mummolaan - laulu on ehdoton lemppari ja sitä luukutetaan myös kotona. Toki muskarissa mummola sanan tilalla on muskari.

Tutti. Tutti on rakas ja siitä saa lohtua. Pikku V laittaa tutin itse suuhun ja noutaa sen pitkien matkojen päästä jos sellaisen näkee. Nyt aletaan jo pikku hiljaa hyväksyä muitakin tutteja kuin niitä juuresta litteitä. Kohta pitäisi vissiin antaa isohen poikien tutti, onhan niissä usein koot + 6 kk.

Aamut. Aamuisin pikku V on edelleen kaikista parhaimmalla tuulella. On ihan vähän helpompaa nousta ylös omasta pedistä kun pikku V ilahtuu niin silminnähden äidin tai isän kasvoista. Vähän niinkuin että "ihanaa, vihdoin sinä nousit! Olen tässä jo odotellut".

Seisoskelu. Seisominen tai sen harjoittelu on hauskaa ja kaikkein parhaiten pikku V viihtyy sylissä seisoskellen. Vielä ei tule sitä suloista pomputtelua mitä monet vauvat tekevät. Sitä odotellessa! Pikku V ei oikein malta harjoitella istumista kun seisoskelu olisi paljon hauskempaa..

Pupu. Tarkoitan tällä sellaista pientä muovista pupua joka pomppii maassa eteenpäin. Sen avulla pikku V lähti ryömimään ja se on vaan kerrassaan ihana pikku V:n mielestä.

Kirja. Etenkin sellaisista kirjoista joissa on tekstuuria ja joissa on jotain erilaisia pintoja.

Kännykkä tai kaukosäädin. Kukapas vauva ei? Kännykässä tietenkin vilkkuu ja vilisee vielä kaikkia ihania juttuja ja ah ne kaukosäätimen nappulat. Ne ovat parasta mitä pikku V tietää. Ja jos niitä ei saa mältävä, se harmittaa.

Tylsiä juttuja puolivuosikkaan mielestä..

Vaipan laitto. Se ei tällä hetkellä suju kaiken rimpuilun ja lopulta hermojen totaalisen menettämisen takia. Peppupesulla on samaisia ongelmia - miten rimpuileva vauva saadaan hanan alle?

Odottaminen. Meidän poika on vähän kärsimätön. Etenkin äiti on liian hidas kaikessa mitä tekee ja siinä ehtii jo suorastaan ikävystyä ja harmistua.

Nukahtaminen. Pikku V:stä ehkä inhottavin olotila on väsymys ja nukahtamista vastaan taistellaan sinnikkäästi. Jos nukahtaa jää kesken jokin varmasti kauhean tärkeä puuha, tai jotain muuta vastaavaa..

Postauksen kuvista kiitos Jannalle (Porvoo). Mun kautta saa lisätietoja!