24 päivää sinuun

En tiedä missä vaiheessa se tapahtui, mutta laskettuun aikaani on enää 3 viikkoa. Se on aivan naurettavan vähän, eikä kukaan olisi kovin ihmeissään vaikka vauva syntyisi jo seuraavana yönä. Olenko minä sitten valmis?

Vauvanurkkauksesta taitaa puuttua enää muutama hassu harso ja sitten vauva. Olen pedaannut pedin ja silittänyt lakanat. Vatteet on pesty ja laitettu lipastoon, isot koot on pussitettu odottamaan isompia mittoja. Tutit ja pullot on keittämättä, pitääkö sellainenkin tehdä etukäteen? Sairaalakassi on pakkaamatta, sen voisin ottaa seuraavaksi arkipäiväprojektiksi. Minulla on arkipäiville usein jotakin projektia tai puuhaa jotta saan ajan kulumaan. Projekti voi olla siivousta, pyykkäystä tai sopivassa määrin myös ystävän tapaamista ja äidillä vierailua. 

Sitteriä emme ole nyt vielä vauvalle hankkineet ja joku mobile olisi kiva saada roikkumaan vauvalle visuaaliseksi iloksi. Voisin laittaa tilaukseen nuo harsot ja sitten sen mobilen. Sitterin kanssa odotan vielä tovin, sillä V:n sisko on joku aika sitten lupaillut säkkituolia. Säkkituoli voisi ajaa sitterin aseman. 

Olen ilmoittaunut läsnäolevaksi yliopistoon ja tehnyt jotain koulun eteen. Kandi on hakematta vaikka maisteriopintoja on enää ihan muutama hassu jäljellä. Seuraavalla viikolla voisin selvittää, saanko haettua kandin opintoja ilman käyntiä Savonlinnassa. Masun kanssa en lähde enää bussiin istumaan - 24 laskettuun aikaan sulkee pois sellaiset monen tunnin matkustelut. Kaikki tuet ja muut on mielestäni haettu ja tässä on saanut miettiä aikuisuutta ihan monelta kantilta - mistä kaikesta olenkaan jatkossa vastuussa? En vain itsestäni, vaan ihan oikeasta pienestä tyypistä.

Synnytysvalmennus oli ja meni, samoin viimeinen lääkärikäynti. V epäilee, että ensi viikon neuvolakäyntiä ei enää tehdä ja vauva saapuu tulevan viikon aikana. Itse olen ajatellut vauvan syntyvän vasta reilun viikon kuluttua, kenties 20 päivä. 20 päivä on hyvä päivä syntyä, olen itsekin syntynyt 20 päivä. Synnytysvalmennus aiheutti ensimmäistä kertaa hiukan pelkoa. Kävimme läpi kaikkia niitä kivunlievitysvaihtoehtoja ja kiersimme synnytysosaston. Sairaalassahan sitä synnytetään joten karulta vuodeosastomeiningiltä ei voi toki välttyä. Sattuuko synnytys niin paljon, että taju lähtee? Miten vauva kestää kaiken sen hulinan keskellä? Miten oma pääkoppa kestää?

Aiemmin olin ihan luottavaisin mielin synnytyksen suhteen. Kiinnostuin hieman aktiivisesta synnytyksestä ja esimerkiksi voimaannuttava jooga ja rentoutumisharjoitukset sinällään ajatuksena kiehtovat. Kävin hakemassa kirjastosta vähän materiaalia jopa hypnoottiseen rentoutumiseen. Toistaiseksi kirjat ovat vielä selaamatta ja CD kokeilematta. Synnytyksestäni tulee luultavasti tästä pienestä nousseesta mielenkiinnosta huolimatta ihan tavallinen sairaalasynnytys epiduraaleineen päivineen. Se neula on kyllä järkyttävän paksu, huhhuh!

Vauva kasvaa omaa alakäyräänsä, sen ei pitäisi siis olla ihan kamalan iso. Toivoisin kuitenkin, että vauvalla on ollut otolliset oltavat mahassani kasvaa ja se on kasvanut maltillisesti mutta hyvin. Toivon, että se kestäisi hyvin synnytyksen ja kokemus ei olisi sille ihan kamala. Haluaisin, että kokemus oli meille molemmilla jollain tavalla erityinen - kokemisen arvoinen ainakin.

Raskaudessa ei tänäkään päivänä ole valittamista. Nukun kuin tukki öisin yhtä nopeaa pissakäyntiä lukuunottamatta, minulla ei ole kipuja enkä ole turvoksissa. En koe olevani plussapallo eikä oloni ole tukala. Pystyn pyöräilemään ja kävelemään (tosin joskus koko päivä liikkeellä aiheuttaa ylimääräisiä sukkapuikkokipuja iltaisin tai ainakin harjoitussupistuksia). Liikuntaa olen harrastellut silloin ja tällöin. Ainakin yksi hieman intensiivisempi jumppa viikossa ja sen lisäksi muutama kevyempi liikuntatuokio. Tällä hetkellä olen ehkä jossain pienessä flunssassa, kurkku tuntuu oudolle ja veto on poissa. En taida poistua tuohon kauniiseen syyssäähän tänään ollenkaan.

Vauvan on hyvä syntyä tähän kauniiseen syksyyn. Luonnossa on värejä ja ilma on raikas. Kyllä minä ja V jo kovasti odotetaan sinua, vauva V. Tervetuloa heti sitten, kun olet itse valmis. 

Keä kuvina

 Terassikausi lähes avattiin ja suljettiin samalla kertaa. Kovin moneen otteeseen en terasille eksynyt, vaikka Porvooseen avattiin yksi todella kiva yksilö. Mahan kasvattaminen tapahtuu mielestäni parhaiten muualla kuin juopuneiden ihmisten seassa. Toki päiväsaikaan, kuten tässä kuvassa, ranskalaiset terassilla maistuivat oikein hyvin!

Raskauden aikana ruokavalio oli myllrryksessä ja söin aika paljon sitä mitä teki mieli. Yksi oli ja pysyi, nimittäin banaaniletut! Parhaimmillaan ne nautitaan mangososeen kera.

Äitiyspakkauksen ihmettelyä. Tämä oli meille untuvikoille jännittävää - mitä kaikkea pieni nyytti edes tarvitsee? Kuvassa näyttäytyy uutta kotia kaikessa yksinkertaisuudessaan. Tavaraa on sittemmin tullut hankittua kassitolkulla lisää!

 Uudessa kodissa musiikki soi monet kerrat. Kyllä minun kelpasi tälläkin kertaa kuunnella, vahvistimet ja kaikki.

Vaikka tämä kesä oli kaikkea muuta kuin rantakesä, eksyin muutamaan otteeseen hienoille paikoille vain ihailemaan. Uikkarit pysyivät kyllä visusti kaapissa ja pitkähihainen päällä. Minua tämä raskaus ei tehnyt yhtään vähempää viluisaksi. 

Mukavia hetkiä olivat ne, kun kaupasta oli edullisesti löytynyt jotain mikä istui myös mahan kanssa. Ja sitten myöhemmin myös ilman mahaa. Hyviä löytöjä! 

Grilliruokasaldo tältä kesältä oli ihan hyvä. Grillattua tuli ystävien kesken, mökillä ja ihan kotonakin. Tässä hiillostuu ananasta burgerien kaveriksi.

Mökillä päivällinen nautitaan missäpä muualla kuin terassilla. Ihana salusjärvi avautuu maisemaksi, ruoka lautasella jää kakkoseksi.

Haimme äidin kanssa herkusta evästä ja suuntasimme Suomenlinnaan piknikille. Päivä oli hauska, tuulinen ja kaunis. 

Hassua, miten tässä kuvassa näytän lähinnä vain leveältä. Todellisuudessa olen tietenkin raskaana. Kuva on otettu juhannuksena, taustalla näkyy Tallinnan kalasatamaa.

Pärnun reissulla nautittiin ensimmäisenä iltana ruokaa pitkän kaavan kautta. Annos oli visuaalisesti kauniimpi kuin makumaailmoiltaan. Koko reissumme ajan satoi vettä aamusta iltaan. Tulipahan shoppailtua!

Grilliruokaa ehdittiin valmistaa muutaman kerran myös kotosalla pikku pihallamme.

Tässä minä yllätettynä vauvakutsuilla! Ihania tyyppejä, hyvää ruokaa ja komea vaippakakku.

Äitiysloma

Nyt olen ihan luvallisesti aloittanut äitoysloman. Sairasloma ja osa-aikainen työsuhde on päättynyt ja moni muukin, vakituisesta työpaikastaan lomaa aloittava äiti olisi jo tehnyt niin. 

Onhan tuo maha tuossa ja raskaana oloa ei voi hetkeksikään unohtaa, mutta voisinko silti yhtä hyvin olla vielä töissä? Mielestäni voisin. Joka aamu ajattelen, että on vähän hölmöä vain jäädä makoilemaan tähän sänkyyn ja ajatella, ettei tänäänkään ole mitään ihan pakollista. Olen ottanut kodinhoidosta itselleni enemmän vastuuta ja haluankin ajatella, että se on nyt minun tehtäväni. Jopa tässä vajaassa 50 neliössä on puuhasteltavaa - pölyä, pyykkiä, astioita ja ties mitä. Varastoakin pitäisi laittaa ja kirpputoritavarat hinnoitella. Vauvan vaatteet ovat edelleen lipastossa pesemättä, hajusteeton vaivan iholle sopiva pesuaine hankkimatta.

Minusta ei ole tällä hetkellä oikein kenellekkään mitään hyötyä, ei yhteiskunnalle eikä itselleni. En maksa työstä saadusta palkasta veroa tai kerrytä opintopisteitä. Muistan yhden hetken muutamia vuosia takaperin, kun vastaava hyödyttömyys ajoi minut totaalisen epätoivon partaalle. Olin yhden vuorokauden työtön ja ilmoittautunut poissaolevaksi koko kevääksi opiskelupaikastani. Itkin paniikinomaisesti sängyssä - olin pakkolomalla. Vaikka oli joulu ja suurin osa muistakin ihmisistä makoili viltin alla kotonaan, oli se loma siellä ansaittua. Palkka juoksi kenties silti tai sitten porskuteltiin lomarahoilla. Opiskelija latasi akkujaan, olihan hän paahtanut opintoja kasaan lähes ympäri vuorokauden koko pitkän syksyn ajan. Kaikki muut olivat luvallisesi lomalla, minä pakotettuna ja hyödyttömänä. 

Nyt tehtäväni on kasvattaa vauvaa ja hotaa tätä kotia. Voisin edelleen olla töissä ja haluaisin tehdä opintoja syksyn aikana. En ole ollenkaan tyytyväinen siihen, että 1 ja puoli kurssia sekä gradu jäävät roikkumaan. En ole sellainen ihminen, joka jättää asioita roikkumaan tai sellainen, joka nauttisi elämästä erilaisten tukien varassa. Se ei ole paheksuttavaa, mutta se ei sovi minulle. Toivon, että uusi pieni elämä vie tällaisen ankaran puolen itsestäni mennessään. Olen aika varma, ettei ne tekemättömät opinnot tai työt enää harmita, kun nyytti saapuu ilahduttamaan arkea. Olen myös aika varma, ettei minulla silloin lopu tekeminen kesken..

Muuten raskaus sujuu omalla painollaan. Maha on nyt minun odotukseni - sovelluksen mukaan kaikkein korkeimmillaan ja keuhkokapasiteetti pienee murto-osaan aiemmasta. Pitäisi hengästyä helposti ja fyysinen suorituskyky alentua oleellisesti. En osaa sanoa tästä, koska elämääni ei kuulu paljoa fyysisiä ponnisteluja. Olimme edellisellä viikolla pienellä lomalla Pärnussa, jolloin toki kävelimme päivttäin useita tunteja. Tämä tuntui lähinnä useampina supistuksina, jotka ovat ilmeisesti ihan harmittomia. Minun kohdallani ne eivät ole lyhentäneet kohdunkaulaa. Liikunnan vähäisyydestä kärsin jonkun verran ja kahdehdin edelleen jokaista, joka juoksee lenkkiä ohitseni. Koitan sisällyttää päivään edes pienen hetrken jumppaa, jos päivä on muutoin ollut täysin passiivinen. Kävely ja kuljeskelu kaupungilla riittää kyllä. Vauvan mitat ovat keskikäyrän mukaan 43 cm pituutta ja 2500 g painoa. Iso pieni vauva!