Ihana, ihanampi, 11 kk

Vitsi, mikä pikku touhotin tää meidän vähän vajaa vuoden ikäinen poika on. Jos missiona on ottaa hänestä kuvia, tarvitaan siihen muutama vähän hauskempi aikuinen - ihan perus jutut ei nimittäin kiinnosta. Tämä ylin ruutu oli todella kovan työn takana - kaikki loput ovatkin niitä tavallisempia otoksia. Ne toisaalta kuvastavat meidän poikaa oikein hyvin. Hän on vauhdikas, mutta niin ihana!

Taidot. Pikku V tulee milloin mistäkin kirja kädessä ja haluaa istua lukemaan sitä. Hän myös ymmärtää, jos häntä pyytää tuomaan kirjan. Ymmärrys muuhunkin puheeseen ja asioihin on lisääntynyt tosi paljon. Tämän ikäisenä hän osaa osoittaa nenäänsä ja sanoa "nenä", pytää viittomalla (tai ainakin sinne päin - viittomalla) lisää ruokaa tai vettä, seisoa yhdellä jalalla niin kehottaessa, painaa pään tyynyyn pyynnöstä, leikkiä alkeellista hippaa, tanssia (uusia muuveja), soittaa monia soittimia, potkia palloa, äännellä kuin lehmä tai auto, viedä lusikkaa suuhun ja joskus jopa ottaa siihen ruokaa, kiivetä pienten liukumäkien portaat itse ylös ja laskea mahallaan alas, kiivetä mataliin paikkoihin ja rahille istumaan ja lähestulkoon pujottaa palikoita oikeisiin koloihin. Kotioloissa pissa tulee hienosti pottaan. Pikku V:n, kuten varmaan muidenkin lapsien, erityistaito on kaikkien kaappien tyhjentäminen ja sanasta "ei" innostuminen ihan tosissaan. 

Sanat. Äiti, mamma (tutti), pappa, amppu (lamppu) ja nenä. 

Arki. Hauskaa on myös arki 11 kuukautta vanhan lapsen kanssa. Hän keksii jatkuvasti jotain uutta puuhaa ja kiinnostuu päivittäin yhä enemmän kaikesta muusta ympäröivästä, kun niistä omista leluista. Leluilla taas tehdään jo enemmän sitä mitä kuuluisi - autolla ajetaan, marakassia soitetaan eikä ihan kaikkea pelkästään syödä. Puitossa on silti edelleen monttu täynnä kiviä, hiekkaa ja ties mitä. Mutta eipähän oo ollut kipeenä! Harrastukset ovat taas syksyn myötä alkaneet ja nyt käydään muskarissa, taaperotanssissa (vähän etuajassa varman kävelyn vuoksi) ja pyhiksessä mahdollisuuksien mukaan. Uinti on jäänyt, joka varmaan harmittaisi aika paljon jos hän sen vain ymmärtäisi - vesi on hänen mielestään parasta maailmassa. Jokaisen ruokailun päätteeksi veden kanssa ollaankin tekemisissä, Pikku V istuu potalla ja me suihkitaan hänestä ruoantähteet. Päivittäin kuunnellaan myös musiikkia ja joraillaan (Pikku V avustaa minua tuntien suunnittelussa ja syttyy täysillä lattareista, ihanaa!). käydään puistossa (syömässä hiekkaa), ulkoillaan pyöräillen ja rattailla ja harrastetaan. Pyritään käymään myös sisäleikkipuistoissa ja toivottavasti rutiinisti myös siellä uimahallissa. Arki on tullut ja vienyt ylimääräisen vapaa-ajan, mutta onneksi ehtii silti elää paljon lapsen kanssa. Se on se, mihin haluaisi oman aikansa ja elämänsä käyttää. 

Mitat. Ylimääräinen kasvukontrolli kertoi Pikku V:n olevan 74 cm ja 8,6 kg. Pituus on ihan OK, kompaktina kasvaa! Vaatteet ovat kokoa 74 (just tosin ostin koon 68 ulkohaalarin, reimat on niin suuria) ja vaipoissa edelleen se 4. Pikku V käyttää sekaisin housu- ja teippivaippaa. 

Uni ja ruoka. Öisin on kivaa pyöriä, häärätä ja syödä tissiä monessa välissä. Äiti joutuu ruokkimaan ja isä saa potkuja naamaan sekä sormen nenään. Yörumba on tällä hetkellä vähän koomista, mutta tiedän että talven tullen aikaa väsyttää ja ärsyttää. Yöt alkoi itsestään mennä tosi hyvään suuntaan, mutta nyt ollaan menty takapakkia. Onko ne nuo hampaannysät vai mitkä, joita on muuten kaksi kappaletta! Yö alkaa noin klo 21 ja meidät potkitaan hereille noin 7-7.30. Päiväunien kesto on jotain tunnin ja kolmen tunnin väliltä, unia otetaan yleensä vain yhdet päivässä. 

Ruokailuhetket ovat myös vähän koomisia. Ainakin ruokaa on kaikkialla. Välillä syödään ihan nätisti ja esimerkiksi banaani katoaa viimeistä murua myöten, mutta lämmintä ruokaa voisi Pikku V:n mielestä syödä mieluiten vaikka kerran viikossa. Lautaselta poimitaan kukkakaalit, porkkanat ja muut vihannekset ja niistä imetään ensin mehut ja sitten mutustellaan hampaanpuolikkailla. Jauheliha ja makarooni jää koskematta, jos häneltä kysytään. Pikku V sekaruokailee, syö sekä itse että syötettynä. Lusikalla syöminenkin alkaa jo hahmottua ja välillä jopa onnistua. Vesi on ihanaa ja sitä voisi edelleen juoda litratolkulla. Mistä äiti on iloinen, on maapähkinävoi puurossa ja ensimmäinen munakas lautasella. Ei näytä allergisoivan juuri mikään, huraa!

Luonteenpiirteet. Me usein vitsaillaan, että tämä taitaa olla vähän ylivilkas. Isommassa porukassa sen oikein huomaa, millainen touhottaja pikku V on. Hän menee pää kolmantena jalkana siellä ja täällä, ihan itsekseen, kiinnostumatta kauheasti siitä mitä pitäisi tehdä. Keskittymiskyky on vähän huono ja rauhoittuminen lähes mahdotonta. Jos tanssissa tulisi kellistää lapsi selälleen katselemaan huiveja tai muskarissa istua sylissä loruttelemassa menee tosi vaikeaksi - Pikku V suorastaan karkaa, kiljuen ja huutaen. Hän rakastaa seistä ringin keskellä ja saada huomiota. Huomiota kerjätään hurmaamalla - hymy sinne ja tänne, pieni kosketus olkapäähän.  Isä tai äiti on kaikkialla muualla kuin kotona ihan ehdoton nou nou. Voiskohan tän ikäisen jo jättää yksinään johonkin harrastukseen? Ei vaan, vaikka hyvin hän varmaan pärjäisi. Pikku V on todella reipas, itsenäinen ja rohkea. Hänellä on voimakas oma tahto ja hän saattaa todella sinnikkäästi yrittää mennä soittamaan muskarissa pianoa tai ottaa tanssissa käsimerkin irti lattiasta. Luulen että meidän lapsi nauttisi todella paljon sisaruksista tai jopa päiväkodista. Puistossa parasta on katsella muita lapsia ja saada hiekkalaatikolle seuraa. 

On myös asioita, joihin Pikku V jaksaa rauhoittua - lukeminen, joidenkin musiikkivideoiden katselu, joskus tissi. Päiväunille nukahtaa tosi kivuttomasti eikä yöunillekkaan mennessä varsinaisesti riehuta, joskus uni ei vaan tule ihan heti. Sopivassa määrin Pikku V haluaa ottaa vastaan ja antaa läheisyyttä, rakkautta ja on lähes poikkeuksetta hyväntahtoinen. Hän osaa jo antaa tavaroita pyydettäessä ja kiipeää välillä syliin ja painaa pään rintaan. Hän pitää autossa tiukasti sormesta kiinni ja juttelee ummet ja lammet, etenkin jos ei olla nähty vähään aikaan. Muistan varmasti aina sen, kun olimme V:n kanssa pidemmän pätkän poissa ystäväni häissä ja Pikku V oli ensimmäistä kertaa koko päivän hoidossa. Tulimme keskellä yötä kotiin ja Pikku V:n jossain vaiheessa havahduttua hän tunnin verran pötkötti vaippapeppuna vieressäni ja kertoi päivän kulun. 

Pääasiassa Pikku V on aina iloinen, nauravainen ja tyytyväinen. Hän rakastaa ihmisiä ja seurustelua. Hänellä on jatkuvasti jotain meneillään ja hän kaikkein mieluiten jakaa sen jonkun muun kanssa.

Niin ihana, ihana poikani. 

Täyden kympin poika

Ensinnäkin, tässä kuussa on taas vähemmän pupuotoksia. Tätä poikaa on ihan mahdoton saada pysymään paikallaa, etenkään selällään. Sain kuitenkin joihinkin ruutuihin sekä pojan että pupun, joten kai se kelpaa!

Täysi kymppi täyttä menoa ja meininkiä. Pienestä vauvasta on kasvanut taapero, jonka perässä saa säntäillä. Kiteytän 10 kuukauden ikäisen pikku V:n kymmeneen kohtaan.

1. Kommunikointi lisääntyy päivä päivältä. Nyt tunnistettavat ja tarkoituksenmukaiset sanat ovat äitä (äiti), amppu (lamppu), pappa (pappa) ja mämmä (tutti, myös tissi). Pikku V ymmärtää sanat taputa (taputtaa), jooga (down face dog - asento), päristä, kukkuu (tekee kukkuun laittaen jotain kasvojen eteen), ai ai, pää tyynyyn (laittaa pään tyynyyn) ja juhlat (tanssii). Pikku V näyttäisi ymmärtävän myös sanan ei, mutta se saa lähinnä virnuilemaan. Opetan parhaillaan muutamaa viittomaa, lisää ja kiitos. Ne alkavat pikku hiljaa sujua ihan hyvin. 

2. Liikkuminen on vauhdikasta ja monipuolista. Pikku V sai jalat alleen jo noin kuukausi sitten, mutta nyt kävely on varmaa ja vauhtia riittää. Kävely sujuu sekä sisällä että ulkona, kädet ilmassa ja lelut kädessä. Ainoastaan väsyneenä meno on aika holtitonta ja silloin saa pelätä, että pää oikeasti kolisee ja pahasti. 

3. Yöt sujuvat taas seesteisemmin. Äitiä vaan on alkanut laiskottaa ja nostan pojan usein aamuyöstä meidän väliimme jatkamaan uniaan. Tällä tavalla olen saanut öitä venytettyä jopa sinne aamukahdeksaan kuuden sijaan. Luksusta! Päiviunia nukutaan 1,5 h - 3 h, ne ovat lyhentyneet ja vähentyneet oikeastaan yhteen. Yhdet on ehkä vielä liian vähän, mutta usein olemme menossa koko päivän eikä toisille jää sopivaa rakoa.

3. Sormiruokailu sujuu tosi hienosti lähes hampaatta (ensimmäinen huippu nimittäin näkyy jo, muutaman itkuisen yön jälkeen 8.8 se viimein sieltä puhkesi!). Pikku V on taitava pyörittämään ruokaa ja hienontamaan suuriakin palasia. Koskaan ei ole ollut tilannetta jossa poika olisi meinannut tukehtua tai ruokaa josta hän ei olisi tavalla tai toisella "selviytynyt". Toki isot palaset Pikku V sylkee  pois, koska ilman hampaita kaikkea ei saa tarpeeksi pieneksi jauhettua. Pehmeät ruoat, kuten pannukakku, banaani tai couscous menee oikein hienosti sinne mahaan saakka. Olemme nyt alkaneet tehdä niin, että puurot ja päivällinen syötetään lusikalla ja lounaan ja väliaplan saa syödä kokonaan sormin. Pikku V:n lemppareita ovat pannukakut, itsetehdyt keksit ja avokaado. Myös puurot maistuvat lähes poikkeuksetta aina. 

4. Pikku V jatkaa kompaktina kasvuaan. Luulen että sekä painoa että pituutta on tullut viime kuukausina aika vähän. Meillä ei ole ollut neuvolaa sitten 8 kuukauden jälkeen, seuraava on vasta vuoden iässä. Toivotaan että kaikki on silti normaalisti, vaikka kasvu näyttää olevan aika vähäistä. Vaatteissa menee edelleen 74 ja joissakin 80. 68 olemme nyt sentään saaneet lähes kokonaan laittaa pois. Vaipoissa koko 4 on vielä hyvä, nyt käytössä sekä teippi- että housuvaipat.

5. Elämä on edelleen osittain rutinoitunutta. Aamuisin, ruokailujen ja unien jälkeen käydään potalla, hampaat (hammas) harjataan aamuin - illoin, Pikku V ruokailee 5 kertaa päivässä (aamupuuro, lounas, välipala, päivällinen, iltapuuro), tissiä syödään noin 5-7 kertaa vuorokaudessa (melko äidin tahtisesti, edelleen..), päiväunet nukutaan rattaissa puolenpäivän tienoilla, illalla luetaan kirjoja ja nukkumaan käydään noin yhdeksältä. Pikku V herää siinä 7-8 väliin, joka on oikeastaan ihan hyvä. Aamu- ja iltapäivällä pyritään ulkoilemaan. 

6. Joskus vähän ujostuttaa aluksi, mutta pääasiassa kaikki kelpaavat. Niin mummot, papat, lapset, koirat ja kissat. Pikku V on ihan erityisen kiinnostunut eläimistä ja lapsista ja voisi viettää vaikka kuinka paljon aikaa vain seuraten lasten ja eläinten touhuja. Tutut ihmiset ovat tietenkin kaikkein mieluisampia, mutta oikeastaan kukaan ei ole "huono vaihtoehto" syliksi tai leikkikaveriksi. Hymyjä saavat lähes kaikki!

7. Pikku V on edelleen kovin reipas. Missä vaan reissun päällä tai ihan vaan lähikaupassa, hänen kanssaan on helppoa, mukavaa ja hauskaa. Monesti oman äitini kanssa vain istumme ja nauramme pojan touhuille. Pikku V on niin hassu touhottaja! Hän pitää hauskoja ääniä, kovistelee, osoittaa mieltään, halailee, pussailee suu ammollaan, töpsöttelee ympäriinsä, maistaa kaikkea ja kaikkia ja osoittelee kaikkea hänen mielestään kiinnostavaa (etenkin koiria ja lamppuja). Joskus kun on vaikka enemmänkin vieraita kuoriutuu pojasta oikea showmies, hänen täytyy ihan selkeästi esittää kaikki osaamansa asiat ja temput. 

8. Pottailua harjoittelemme isompien poikien tyyliin. Kotona onnistutaan paljon (pissoja lukuisia, kakkoja vasta kaksi!), reissun päällä tietenkin vähemmän. Mutta meillähän on vaan aikaa. Kivaa opetella uutta hänen kanssaan.

9. Parasta Pikku V:n mielestä on mämmä (tutti), musiikki (tanssiminen ja soittaminen), ulkona keinuminen, rattaissa istuminen, kännykkä, kaukosäädin, ulkokenkien pölliminen ja syöminen, kirjojen lukeminen, sormiruokailu, veden juominen (juomapullot ylipäätään), kaappien tyhjentäminen, uiminen (vesipeto!), eläimet, lapset, dublot, purkit, palikat ja pehmeät pallot hoplopissa ( :D ). Äitikin taitaa olla aika kovassa huudossa tällä hetkellä, vaikka ihania ovat myös isä, mummi, mummu ja pappa. 

10. Lapsestani on kuoriutunut välittävä, läsnäoleva, ahkera ja reipas pieni poika. Hänessä on sopivassa suhteessa omaa tahtoa ja päättäväisyyttä ja hän osaa ilmaista tarpeitaan jo hienosti. Lapseni osaa osoittaa rakkautta, joka on varmasti se kaikkein tärkein taito. Hän saattaa hoivata nukkea, painaa pään äidin rintaan tai antaa ison ja märän pusun papan nenään. Hän osaa tulla jalat edellä sängystä ja sohvalta alas mutta saattaa nousta syöttötuolissa seisomaan ja vain yrittää astua pois - ei aivan päätöntä menoa joka tilanteessa, mutta sitä lapsenomaista hölmöyttä. Pikku V kohtaa muita ihmisiä reippaasti ja avoimin mielin. Hän jaksaa istua rattaissa ja vain katsella sieltä kaikkea loputtomiin ja lueskella itsekseen kirjoja jopa puoli tuntia.  Hän on äärettömän hauska ja ajatteleva persoona, johon en malta olla tutustumatta joka päivä paremmin. 

Hän on täyden kympin poika.

Kerran kuussa - blogi

Jotta tämä ei olis pelkästään kerran kuussa - blogi, rikotaan vähän hiljaisuutta ja laitetaan liuta kuvia kuulumisten kera.

Pikkumies on koko kesän ollut jaloillaan. Hymy on herkässä kun pääsee itse kaivamaan kaappeja ja kurottautumaan aina vain ylemmäs.

Parhaita kirppislöytöjä ovat olleet nämä Niken popot.

Retkellä naapurustossa. Kartanolla on ihmisen hyvä olla!

Herkkuja lillacompanysta. Pieni (valtava) shoppailukärpänen on puraissut, tilanne alkaa näyttää vakavalta.

Isin duunissa aamupalalla. Käynnit kahvilassa ovat aina olleet mukavaa puuhaa kesäpäiviin, on aika hauskaa kun miellä on oma barista!

Kesällä rennosti. Rattailla tehdään useampi lenkki päivässä.

Kaksi rakkainta, koti.

Ihana mökkiviikko Lohjalla alkoi kukkaseppeleellä ja auringolla, joka jaksoi paistaa vielä illallakin. 

Mökkiviikkoon kuului grillausta rannalla. Pikku V nukahti rattaisiin ja me saatiin mummin kanssa ihastella auringonlaskua kaikessa rauhassa.

Tää oli meidän kaikkien ensimmäinen kerta muumimaailmassa. Kukahan mahtoi olla eniten innoissaan? Pikku V ei pelännyt muumeja lainkaan!

Siinä se on, rakas ja tuttu muumitalo lapsuudesta ja sen saduista.

Pikku V pääsi juhlistamaan 1 v. synttäreitä etuajassa, sillä kummi karkaa syksyllä vaihtoon. Lahja oli yhtä suuri kuin poika! 

Tehtiin pieni reissu kesäiseen Haapsaluun. Pikkumies uskalsi uida sielläkin, kylmästä merivedestä huolimatta. Äitiä vähän hirvitti pienet meduusat joita leijaili siellä täällä!

Aina niin iloinen, reipas ja helppo reissukaveri. Menetettiin koko perhe sydän pienelle Haapsalulle. 

Super  hauskaa oli myös Ville Vikingin sylissä laivassa. Tyyppi tanssi ja innostui muista lapsista ihan täysillä! Ihanaa on katsoa pienen ihmisen iloa. 

Haapsalun jälkeen karattiin vielä mökille nauttimaan kesän viimeisistä. Sieltä se arki tulee, kovaa vauhtia, joka toisaalta pelottaa ja toisaalta innostaa.

Voi kesä, jatku vielä pitkään.