"Minkä ikäinen hän on?"
"Nyt 9 kuukautta."
"Niin iso poika jo!"
Kolme kuukautta vauvavuotta jäljellä. Se haittaa ja rankasti. Silloin kun seurasin 9 kuukautta vatsani pyöristymistä valmistauduin ja totuttelin ajatukseen vauvasta. Vauva tulee, millainen on vauva ja mitä vauva tarvitsee. Innostuin ja kauhistuin ajatuksesta vuorotellen. Joka tapauksessa, minä valmistauduin vauvaan. Nyt olen äkkiä tilanteessa, jossa ihan muutama hetki aiemmin syntyneet lapset täyttävät vuoden ja omani kulkee enää hetken nimikkeellä vauva.
Nyt tekisi mieli jo puhaltaa peli poikki. Että hei, en minä ehdi. Me tarvitaan lisää vauva-aikaa, minä ja pikku V. Olen onnesta soikeana jokaisesta uudesta taidosta ja kommunikoinnin lisääntyvistä muodoista mutta silti monessa hetkessä tekisi mieli itkeä. Se lattialla pötköttävä patukka on enää muisto vain ja löydän itseni todella usein tuijottamasta niitä koon 50 ananaspöksyjä. Siis mitä, mahtuiko se joskus näihin? Vauvakuumeen monet muodot ovat hiipineet alitajuntaani. Tältä se siis tuntuu kun kaipaa vauvaa. Minä en niinkään kaipaa uutta vauvaa, kaipaan omaa vauvaani.
Aion puristaa tästä kolmesta kuukaudesta kaikki mehut irti. Niin että ole nauttinut vauvavuoden viime hetkistä kaikkensa antaneen ja kuivan tiskirätin tavoin. Meillä asuu ihan mahtava yhdeksän kuukautta vanha tyyppi enkä toisaalta vaihtaisi tätä ikää mihinkään. Niin ristiriitaista, niin hämmentävää, kuten kaikki tämän vuoden aikana on ollut.
Millainen on ysikuinen pikku V?
Millainen on ysikuinen pikku V?
Höpöttäjä. Juttua riittää vaikka ja kuinka. Lähinnä jutellaan tavuja, mutta sanoista tulee jo melko selkeä äitä (äiti), pappa, mamma (tutti) ja ei. Lisäksi muutaman kerran on sanonut selkeästi isä. Pikku V rakastaa päristää, maiskuttaa ja pitää mitä tahansa ääntä - nokkahuilu tai kuumemittarin kotelo toimittavat pillin virkaa ja niistä on hauskaa puhaltaa ääniä. Jos nokkahuilu on väärin päin suussa ja ääntä ei muuten kuulu tehdään se sitten itse sanomalla "huuu". Suuhun menee edelleen lähes kaikki ja suullaan pikku V asioihin tutustuu. Pihat ja leikkipuistot ovatkin kuin suuria karkkikauppoja - kiviä, keppejä, lehtiä ja ruohoa pullollaan! Toivottavasti pitäydytään jatkossakin näissä karkeissa, seassa kun tuppaa olemaan myös tupakantumppeja, lasinsiruja ja linnunkakkaa.
Vekkuli. Pikku V tykkää jo vähän tehdä jäynää ja on usein sellainen veikeä ilme kasvoillaan. Hän istuu monesti makkarissa laturin johto kädessään ja nauraa katketakseen kun menen perään ja yritän kieltää laittamasta laturia suuhun. Kaikki johdot ja sähkölaitteet kiinnostavat. tottakai. Jos niiden perään menee kieltämään on se sitten ihan hulvattoman hauskaa! Onko kaikilla lapsosilla asia juuri näin, kielletty kiinnostaa ja kielto naurattaa? Pikku V tykkää myös leikkiä esimerkiksi hippaa ja kukkuu - leikkiä ihan itse. Kaikkea olemista siivittää iloinen nauru.
Musikaalinen. Jos sellainen tässä iässä voi vielä olla, meidän poika on. Hän syttyy musiikista, oikeastaan millaisesta vaan, ja alkaa tanssia. Tanssi on sellaista rentoa polvien notkumista, ihan samaa kuin olen itse vauvana tehnyt ennen ensiaskelia. Äiti on joka kerta ihan tippa linssissä, tykkääköhän tämä muksu vielä myöhemminkin tanssia! Myös erilaiset soittimet innostavat kovasti. Marakassit, patarumpu, nokkahuolu ja tamburiini ovat ihan lempileluja ja ne kaivetaan aamuisin ensimmäisenä esiin. Joskus onnistuu yhdistää molempien käsien marajassien heilutus ja tanssi samaan aikaan, ilman tukea! Siitäkös riemu repeää. Tissiä syödään rauhallisesti ainoastaan Litku Klemetin Junalla kainuuseen - biisin soidessa. Älkää kysykö, mistä tämä biisi löytyi tai miten ollaan ensimmäisen kerran päädytty sitä poikaan kokeilemaan. Se joka tapauksessa lumoaa kaikessa ysäriydessään meidän lapsen ihan täysin (muut musavideot tai biisit eivät tässä toimi, kokeiltu on).
Puolitaapero. Pikku V on jo kuukauden päivät viipottanut menemään taaperokärryn kanssa, harjoitellut kävelyä tuen kanssa ja hetkittäin seisoskellut ilman tukea. Seisomaan hän nousi melko pian konttaamisen oppimisen jälkeen. Nyt seisoskelu ilman tukea sujuu jo tosi mallikkaasti ja kävelyyn ei ole enää matkaa kuin muutama annos rohkeutta. Ilman tukea askelia on todistetusti otettu 3. Molemmat jalat siis liikkuvat ja liikkuisivat, jos uskaltaisi. Mikään kiire meillä ei ole kävellä ja kovaa päästään konttaamalla. Joka päivä nämä taidot silti harjaantuvat eikä mene enää kauaa siihen että kävellenkin mennään eteenpäin. Kiipeily myös kiehtoo, onneksi siihen ei vielä kovin kummoisessa mittakaavassa rahkeet riitä!
Sekaruokailija. Minä tykkäisin itse siitä ajatuksesta, että kaikki ruoka menisi sormin. Jokainen perheenjäsen ei ole kuitenkaan sormiruokailuun sitoutunut eikä ihan ymmärrä sen ideologiaa joten tällä hetkellä mennään näin, sekaruokailuna. Aamu- ja iltapuurot syötetään, lounas, välipala ja päivällinen syödään osittain sormin ja osittain syötettynä. Jokaisella aterialla paitsi väliapalla on siis myös sosetta mukana. Pikku V on kuitenkin syönyt jo vaikka mitä myös sormin: kurkkua, banaania, melonia, avokaadoa, erilaisia naksuja, tankoparsaa, porkkanaa, parsakaalia, bataattia, kesäkurpitsaa, pennepastaa, marjoja, apinaevästä (kauravälipala) ja nyt myös viimeisimpänä kuivatuilla yrteillä maustettuja kanapötköjä. Kaikki tarjottu sormiruoka maistuu aina tosi hienosti eikä pikku V mielestäni leiki ruoalla - hän kyllä yrittää syödä, mutta koska yhtään hammasta ei ole vielä puhjennut, on ruoan mupeltaminen vähän haastavaa ja varmasti sotkuisempaa. Marja- ja hedelmäsoseita pikku V osaa syödä itse pussista ja nyt olemme ottaneet myös juomapulloksi pillipullon. Yhtäkään tilannetta jossa olisin edes epäilyt pojan selviytymistä tarjotusta sormiruoasta ei ole ollut - liian isot palat hän osaa tosi hienosti sylkäistä pois suusta.
Luonnonlapsi. Mitä vähemmän vaatteita ja mitä enemmän ulkona, sen parempi. Nakuilu on ihan parasta ja silloin intoudutaan tekemään ties mitä jooga asentoja. Viljo tykkää nostaa pyllyn ilmaan ja kurkata jalkojen välistä, down face dog - asennosta. Ulkona rattaissa voisi istua ja ihmetellä tunti kaupalla ja rattaissa nukutaan edelleen ne pisimmät päiväunet. Nurmikolla, hiekkalaatikolla, leikkipuistossa, keinussa. takapihalla pallomeressä - poika silminnähden nauttii. Ulkona kiehtovat erityisesti myös linnut, vastaantulevat koirat ja omakotitalojen pihoilta kurkkivat kissat. Pikku V on erityisen kiinnostunut eläimistä ja hänellä tuntuu olevan eläinten kanssa hyvä yhteys (tpki perheidemme koiravanhukset saavat usein vähän kovakouraista kyytiä). Kaikkia eläimiä ja muita kiinnostavia asioita pikku V osoittaa topakasti sormella. En tiedä mikä tässä on jotenkin niin liikkistä, mutta odotin tätä osoittelua lähiaikoina ilmaantuvista taidoista kaikken eniten. Nyt hän pystyy jo paljon enemmän näyttämään mitä ajattelee ja osoittamaan meille asioita. Kommunikaatio lisääntyy ja kaikki osapuolet ovat tästä innoissaan! Pojalta voi myös kysyä esimerkiksi "missä äiti?" ja hän osoittaa minua. Jos sormi osuu nenään ja sanoo samaan aikaan "tööt" se on pikku V:n mielestä super hauskaa!
Aktiivinen. Koko ajan hän olisi tekemässä, touhottamassa ja puuhaamassa.Voisn ihan loputtomiin olla keksimässä uutta aktiviteettiä tai peuhaamassa puistoissa ja pihoilla pojan kanssa. Lelulaatikon sisältö on ehkä jo vähän nähty ja parhaat lelut ovatkin jotain ihan muita. Keittiön kipot. vispilät ja kupit ovat ainakin hauskoja, samoin eteisessä lojuvat kengät. Myös oman vaatekaapin tyhjentäminen tai minkä vain laatikon tyhjentäminen sopivat aktiviteetiksi. Tissiä ei malta päivisin syödä (ainakaan ilman Litku Klemettiä) ja päiväunet ovat lyhentyneet puolella. Äiti on tästä kaikesta vähän hämillään - saatko sinä lapsonen tarpeeksi maitoa ja unta? Niitäkin päiviä riittää ettei mikään muu kelpaa kuin äidin lahkeessa roikkuminen. Luulen että meillä on nukkumisasiat nyt vähän rempallaan eikä pikku V nuku esimerkiksi öisin tarpeeksi. Hän on usein jo heti herättyään vähän väsynyt. Pikku V käy nukkumaan samaan aikaan kuin ennenkin, klo 21, mutta herää muutaman kerran enemmän yössä. Unta varmaan tarvittaisiin enemmän kuin siihen kuuteen, mutta silloin usein herätään. Nyt olen alkanut ottaa pojan viereen puoli kuuden - kuuden maissa jolloin hän saattaa jatkaa vielä reilun tunnin unia. Tällaisena päivänä aamun apupäiväunet jäävät pois ja puolen päivän maissa nukutaan vähän paremmin.
Pottailija. Olemme noin kuukauden päivät harjoitelleet potalle pissaamista. Käymme potalla 3-4 kertaa päivässä, aina kun muistetaan ja hyvältä tuntuu. Joka päivä tulee onnistumisia ja potalla on nykyisin jo ihan OK istua (samalla saa syödä kylpyleluja, jes!). Pissa osuu kohdilleen ruokailujen ja päiväunien jälkeen, jos äiti on rittävän nopea. Tässähän ei ole mikään kiire ja tahdonalaista homma on vasta paljon myöhemmin, kunhan harjoitellaan ja kokeillaan. Yhtään kakkaa me ei olla vielä pottaan saatu, pelkään että pojan kakkasysteemit menee sekaisin jos nostan hänet potalle hänen aloittaessaan kakkapuuhat. Sen kyllä näkee ja tavallaan olisi aika helppoa nostaa pikkutyyppi silloin potalle. Ehkä lähipäivinä rohkaistutaan!
Lukutoukka. Pikku V rakastaa kirjoja. Iltasatu on hänelle selkeästi tosi tärkeä ja hän jaksaa istua ja lukea saman kirjan moneen kertaan. Pikku V osaa jo kääntää itse sivuja ja osoittaa minkä kirjan mieluiten lukee. Lempikirjoja ovat sellaiset tekstuurikirjat joissa on kokeiltavaa sekä ensisanakirjat joissa on pieni koko ja isot kuvat. Niiden selaaminen onnistuu parhaiten ja kirja istuu pienen ihmisen hyppysiin. Luemme kirjoja myös päivällä, aina kun pikku V niitä luokseni kuljettaa. Tämä kirja asia on yksi mistä olen mahdottoman onnellinen. Lukeminen ja kirjat ovat varmasti pelkästään hyväksi ja toivon tehneeni pikku V:n kohdalla edes tämän luku asian oikein - olemmehan lukeneet ihan pikkuvauvasta asti. Iltarutiineihin kirjan lisäksi kuuluu myös olemattomien hampaiden harjaus, yöpuvun pukeminen ja rasvaus.
Luultavasti yli 70 cm pitkä. Tässä kuussa ei ollut enää neuvolaa, seuraava on vasta yhden vuoden isässä. Kasvu on varmaan ollut tässä kuussa ihan hyvää, vaikka mitään kasvupyrähdystä tuskin on tullut. Massu on ainakin pysynyt mukavan pyöreänä ja annoskoot kasvaneet tosi paljon. Meillä on enää muutama yksittäinen ja reilu 68 käytössä ja pääasiassa koon 74 vaatteet ovat nyt sopivia. Kengänkoko olisi varmaan se 19, ihan pienten kengät menee usein vähän hölmösti 18-19 ja 20-21. Ensimmäinen on vähän nafti ja seuraava sitten ihan liian iso. Kenkäasia on kyllä muutenkin aika hankala ja aika usein päätetään (molemmat) että nyt kengät pois, varpaisillaan on ihan jees!
