Vauva on muuttanut lähes kaiken. Koti on jääkaapin sisustaa myöten erilainen. Uusin vauvavaatteiden myös oman vaatekaappini, sauna on muuttunut vauvan tavaroiden säilytysvarastoksi, pyykkikone pyörii jatkuvalla syötöllä, lenkkarit lepäävät kaapissa hävettävän usein, silmäpussit aina vain suurenrvat ja suihku sekä puuro ovat vaihtuneet pikaversioiksi. Meikata ei ehdi eikä sitä ehdi edes murehtia. Kampaajalla kävin kyllä, mutta tämän kallisarvoisen oman ajan torkuin penkissä ja sain kipeät niskat. Pölypallo siellä tai täällä ei haittaa, eikä puklu omalla olkapäällä - kunhan vauvan nurkkaus on siisti ja itse vauva aina puhdas. Elokuvat ovat vaihtuneet sarjoiksi jotka on jo nähty koska silloin huono keskittyminen ei haittaa. Päiväunet ovat tehokkaita ja adrenaliinin siivittämiä - uneen pääsee super nopeasti ja toimintakyvyn palauttaa täyteen kymppiin ihan sekunneissa. Pienen nyytin nukahtaessa olkapäälle kaikki tämä tuntuu vain oikealta .
Päivän ja yön, arjen ja vapaan raja on häilyvä. Meille on oikeastaan ihan sama, missä viikonpäivässä mennään ja onko yö vai päivä, Me nukutaan, vaihdetaan vaippaa ja syödään juuri silloin, kun tarve siihen tulee. Toki öisin ei pidetä valoja päällä tai muutenkaan puuhastella tai esimerkiksi ulkoilla, mutta hereillä ollaan vauvan kanssa jonkun verran. Arkena meillä saattaa toki olla jotakin "aikataulutettua", kuten neuvola tai vauvapyhis. Olen pyrkinyt aikataulutusta kuitenkin välttämään tai pitämään kaikki menot +/- 1 h, vauvan ruokailujen mukaan. Saan kyllä olla iloinen siitä, että meidän pienellä on jo jotain rutiineja ja rytmikin - hän nukahtaa yöllä syötän jälkeen ja nukkuu päivällä yhdet pitkät päiväunet puolen päivän aikaan ulkoilun yhteydessä.
Ulkoilu on tärkeä osa vauvan päivää. Vauva saa ulkoilla joka päivä, säällä kuin säällä. Olen ottanut tähän vähän koiramaisen asenteen, koirankin on päästävä ulos. Vauva nukkuu paljon pidemmät ja paremmat päiväunet ulkona vaunussa. Lisäksi haluan iskostaa itselleni sen ajatusmallin että lapsen kanssa ulkoillaan päivittäin. Myös äidille on edullista saada pakollinen annos happea!
Imetyksestä nauttii niin vauva kuin äiti. Tämä ei ollut aluksi ihan niin helppoa. Ihan läheltä touhuani seuranneet ovat jopa kehuneet minua sinnikkääksi, koska en luovuttanut imetyksen kanssa. Nykyään se on luonnollisesti vauvan lempipuuhaa ja pidän siitä paljon myös itse. Jo kaksi kuukautta täysimetystä, hyvä me! Vauva myös kasvaa hyvin maidollani, josta on varmasi tyytyväinen jokainen äiti.
Vauva touhuaa joka päivä enemmän ja on aina vain tarkkaavaisempi. Nyt ei ole enää ollenkaan sama, mitä tekee kun vauva on hereillä. Hän tarkkailee minua esimerkiksi silloin kun syön: yksikään lusikallinen ei jää huomaamatta. Kun pikku jäbää kantaa pitkin asuntoa, tarvitsee siellä olla nähtävää. Vauva jaksaa jo katsella kirjoista kuvia ja viihtyy ällistyttävän hyvin leikkimatolla. Samaa nallea saatetaan tuijotella helposti tunti, hassua eikö? Luulisi että rupeaisi nallukan nassu kyllästyttämään!
Vauvan hoito riittää päivän ohjelmaksi. Olin tästä aluksi vähän skeptinen - kyllä kai vauvan hoidon ohelle kaipaakin jotain puuhattavaa, kuten opiskeluja. Nyt on tullut huomattua, ettei päivisin ehdi tehdä vauvan puuhastelun lisäksi läheskään kaikkea, mitä haluaisi. Vauvakirjan sivut ammottavat tyhjyyttään ja kirpparikamat ovat jo toistaviikkoa eteisessä purkamatta. Joka päivä haluan luovuttaa ja nakkasta yhden jätesäkillisen äärimmäisen hyviä vaatteita vain Uffiin ja unohtaa koko asian. Toisaalta niistä voisi saada muutaman euron laittamalla vaatteet myyntiin netissä ja ehkä taata sen, että vaate menee oikeasti kiertoon ne haluavalle ihmiselle. Minulla on ollut kädet ja pää täynnä vauvaa nyt kahden kuukauden ajan, eikä ollenkaan ole ehtinyt kaivata duuneja tai koulua. Tai ehkä jonain hetkinä kun V lähtee töihin tai kouluun ja jään itkevän lapsen kanssa kotiin. Ovi sulkeutuu ja me jäämme kahdestaan, vauvan hoitaminen on minun työtäni.
Ihmissuhteet ovat muuttuneet. Tämä on asia jota ei varmaan miellään myönnä itselleen eikä sano ääneen. On kuitenkin selvää, että vauva on laittanut ihmissuhteet vähän uusiksi. Vähintään sisältö on muuttunut - rento kahvittelu, illanvietto tai esimerkiksi juhliminen eivät ole samalla tavalla mahdollisia. Vauva on mukana vähintäänkin keskusteluissa. Vauva on tällä hetkellä kaikki, mitä minulle päivän aikana tapahtuu. Jos menen jonnekkin ystävän kanssa, ikävöin vauvaa tai haluan kerrata meidän kuulumisiamme. Koen välillä, että ei ole enää olemassa "minua", tai ainakin siihen liittyy myös vauva. Vauvan onni ja ilo ovat minun onneani, vauvan suru on minun suruani. Ehkä tämä on luonnollista, onhan vauva vielä niin kovin pieni. Muistan vauvan väkisinkin jopa fyysisesti ollessani hänestä erossa hieman pidemmän aikaa - tissit täyttyvät ja hormonit jylläävät. Voisin kutsua tätä vauvaan kiinni kasvamista jollain tavalla myös yksinäisyydeksi - eihän tähän kuplaan kukaan pääse, vaikka haluaisi. Äitiys on jotain sellaista mitä ei voi täysin selittää. Lähes kaikki ystäväpiiristäni ovat vielä lapsettomia. Olen huomannut että äiti-kaverien kanssa on jollain tavalla helpompaa sillä vauvasta puhuminen ei puuduta ja ymmärrys riittää. On ihan ok olla äiti ja tuntea kaikki tämä.
Vauvan tarpeet menevät omien tarpeiden edelle eri tavoin vauvan iästä riippuen. Tällä hetkellä vauva viihtyy paljon itsekseenkin. Ennen vauva halusi olla pystyasennossa (sylissä) valtaosan hereilläoloajasta. Kädet ovat siis enemmän vapaana ja ruokaa ja pyykkejä ehtii laittaa. Vauva kuitenkin touhuaa ja kehittyy silmissä, kuka haluaisi tai raaskisi missata kaiken sen? Tekee mieli makoilla vauvan kanssa lattialla. lukea kirjaa, silitellä, tehdä vauvahierontaa, jutella, soittaa ja kertoa maailmasta. Jumppaan tai oikeastaan minnekkään muualle ei halua. Tavallaan haluaisi omaa aikaa, tavallaan kaiken oman aikansa käyttää kaiken mieluiten juuri vauvan kanssa hengailuun. Liikunta on aina ollut minulle se henkireikä ja tapa ilmaista itseäni. Kehollinen ilmaisu ja fyysinen tekeminen ovat asioita joiden kautta minä hoidan niin fyysistä kuin henkistäkin minää. Olenko löytänyt tähän rinnalle uuden tavan rauhoittua ja nostaa myös kehon mielihyvähormoonitasoja? Vauvan läheisyys riittänee useina iltoina ja jumpat ovat jääneet vähemmälle. Samalla tavalla hyväksyin paikallaan olon myös raskausaikana. Nyt haluan antaa vauvalle aikaa, joskus myöhemmin haluan antaa vauvalle hienoja kokemuksia ja elämyksiä. Haluan antaa vauvalle mahdollisuuden sosiaaliseen kanssakäymiseen. Haluan antaa vauvalle ne eurot, jotka aiemmin menivät vaikka omaan kampaajakäyntiin. Milloin mitenkin, haluan varmasti aina antaa vauvalle kaiken mitä voin,
Parisuhde on muuttunut. Joskus huomaamme V:n kanssa että kokonaiseen viikkoon ei olla oikeastaan keskusteltu kuin kakan koostumuksesta tai ilmakylpyjen tarpeellisuudesta. Vauva on tuonut parisuhteeseen ihan erilaisen sisällön. Enää meillä ei ole samalla tavalla mahdollista löhötä sohvalla ja hakea kasaa irtokarkkeja, viipyillä viikonloppuaamuisin sängyssä ja tehdä massiivista aamupalaa tai karata hotelliin yöksi juomaan halpaa skumppaa. Kaiken tämän sijaan me voimme nauttia vauvasta ja touhuta asioita hänen kanssaan. Voimme hoitaa vauvaa yhdessä, nauttia hurmaavista hymyistä, keksiä leikkejä, musisoidan vauvan kanssa tai lähteä yhdessä ulkoilemaan. Vauva nukkuu omassa kehdossaan joten saamme vielä toistaiseksi jakaa sängyn vain kahdestaan. Tottakai saatamme kinastella vieläkin turhemmista asioista kuin ennen vauvaa joka johtuu varmasti lähinnä väsymyksestä. Lepo ja uni ovat molemmilla hieman vähissä jolloin jotkut turhaakin turhemmat asiat kiukuttavat - ainakin minua. En kuitenkaan sano että tämä vauvan kanssa eletty arki olisi huonompaa parisuhteen kannalta kuin arki ennen vauvaa, se on vain erilaista, Ehkä useammin tulee muistuttaa itseään siitä, että tuo aikuinen tuossa kaipaa myös hellyyttä ja hoivaa. Siitä kun on ihan tieteellisesti näyttöä. että vauva tyydyttää ainakin äidin läheisyydentarpeen. Kukas isi-ihmistä sitten hellii?
Vauva on kahdenkuukauden ikäisenä tarkkaavainen ja tarmokas. Se jaksaa jumpata mahallaan ja selällään ja kannatella päätään hienosti. Vauva tarttuu silkin reunaan ja äidin hiuksiin napakasti. Lelut ja helistimetkin pysyvät kähdessä, jos hiukan auttaa alkuun. Vauvalta tulee ihania ääniä ja hän hymyilee ensimmäisenä herättyään. Suihkussa ja kylvyssä ihmetellään ja katsellaan. Vauva katselee miellään valoja, värejä ja muotoja. Vauva reagoi musiikkiin ja tuntuu tunnistavan jo lähimpiä ihmisiä - hän ei toki vielä vierasta. Ihanimmat äänet kuuluvat ihmemisen aikana - tuo pieni hörinä ja nautiskelu sulattavat äidin joka kerta. Leikkimatto on ihan hitti ja siinä viihdytään pitkiä aikoja ihan itsekseenkin. Säkkituoliin ja koon 56 vaatteisiin vauva alkaa olla aika iso. Kehdossa vauva nukkuu parhaimmillaan 4-5 h pätkän putkeen ja herää hyvinä öinä vain kahdesti syömään. Neuvolan seurannoissa vauva kasvaa ja kehittyy hyvin omalla käyrällään. Morotus on edelleen heijasteena ja pienet askeleet varatessa painoa jaloille. Vauva ei ole enää sellainen pieni kirppu vaan ihan oikeasti tarkkaavainen pieni ihminen.
Vauvan tarpeet menevät omien tarpeiden edelle eri tavoin vauvan iästä riippuen. Tällä hetkellä vauva viihtyy paljon itsekseenkin. Ennen vauva halusi olla pystyasennossa (sylissä) valtaosan hereilläoloajasta. Kädet ovat siis enemmän vapaana ja ruokaa ja pyykkejä ehtii laittaa. Vauva kuitenkin touhuaa ja kehittyy silmissä, kuka haluaisi tai raaskisi missata kaiken sen? Tekee mieli makoilla vauvan kanssa lattialla. lukea kirjaa, silitellä, tehdä vauvahierontaa, jutella, soittaa ja kertoa maailmasta. Jumppaan tai oikeastaan minnekkään muualle ei halua. Tavallaan haluaisi omaa aikaa, tavallaan kaiken oman aikansa käyttää kaiken mieluiten juuri vauvan kanssa hengailuun. Liikunta on aina ollut minulle se henkireikä ja tapa ilmaista itseäni. Kehollinen ilmaisu ja fyysinen tekeminen ovat asioita joiden kautta minä hoidan niin fyysistä kuin henkistäkin minää. Olenko löytänyt tähän rinnalle uuden tavan rauhoittua ja nostaa myös kehon mielihyvähormoonitasoja? Vauvan läheisyys riittänee useina iltoina ja jumpat ovat jääneet vähemmälle. Samalla tavalla hyväksyin paikallaan olon myös raskausaikana. Nyt haluan antaa vauvalle aikaa, joskus myöhemmin haluan antaa vauvalle hienoja kokemuksia ja elämyksiä. Haluan antaa vauvalle mahdollisuuden sosiaaliseen kanssakäymiseen. Haluan antaa vauvalle ne eurot, jotka aiemmin menivät vaikka omaan kampaajakäyntiin. Milloin mitenkin, haluan varmasti aina antaa vauvalle kaiken mitä voin,
Parisuhde on muuttunut. Joskus huomaamme V:n kanssa että kokonaiseen viikkoon ei olla oikeastaan keskusteltu kuin kakan koostumuksesta tai ilmakylpyjen tarpeellisuudesta. Vauva on tuonut parisuhteeseen ihan erilaisen sisällön. Enää meillä ei ole samalla tavalla mahdollista löhötä sohvalla ja hakea kasaa irtokarkkeja, viipyillä viikonloppuaamuisin sängyssä ja tehdä massiivista aamupalaa tai karata hotelliin yöksi juomaan halpaa skumppaa. Kaiken tämän sijaan me voimme nauttia vauvasta ja touhuta asioita hänen kanssaan. Voimme hoitaa vauvaa yhdessä, nauttia hurmaavista hymyistä, keksiä leikkejä, musisoidan vauvan kanssa tai lähteä yhdessä ulkoilemaan. Vauva nukkuu omassa kehdossaan joten saamme vielä toistaiseksi jakaa sängyn vain kahdestaan. Tottakai saatamme kinastella vieläkin turhemmista asioista kuin ennen vauvaa joka johtuu varmasti lähinnä väsymyksestä. Lepo ja uni ovat molemmilla hieman vähissä jolloin jotkut turhaakin turhemmat asiat kiukuttavat - ainakin minua. En kuitenkaan sano että tämä vauvan kanssa eletty arki olisi huonompaa parisuhteen kannalta kuin arki ennen vauvaa, se on vain erilaista, Ehkä useammin tulee muistuttaa itseään siitä, että tuo aikuinen tuossa kaipaa myös hellyyttä ja hoivaa. Siitä kun on ihan tieteellisesti näyttöä. että vauva tyydyttää ainakin äidin läheisyydentarpeen. Kukas isi-ihmistä sitten hellii?
Vauva on kahdenkuukauden ikäisenä tarkkaavainen ja tarmokas. Se jaksaa jumpata mahallaan ja selällään ja kannatella päätään hienosti. Vauva tarttuu silkin reunaan ja äidin hiuksiin napakasti. Lelut ja helistimetkin pysyvät kähdessä, jos hiukan auttaa alkuun. Vauvalta tulee ihania ääniä ja hän hymyilee ensimmäisenä herättyään. Suihkussa ja kylvyssä ihmetellään ja katsellaan. Vauva katselee miellään valoja, värejä ja muotoja. Vauva reagoi musiikkiin ja tuntuu tunnistavan jo lähimpiä ihmisiä - hän ei toki vielä vierasta. Ihanimmat äänet kuuluvat ihmemisen aikana - tuo pieni hörinä ja nautiskelu sulattavat äidin joka kerta. Leikkimatto on ihan hitti ja siinä viihdytään pitkiä aikoja ihan itsekseenkin. Säkkituoliin ja koon 56 vaatteisiin vauva alkaa olla aika iso. Kehdossa vauva nukkuu parhaimmillaan 4-5 h pätkän putkeen ja herää hyvinä öinä vain kahdesti syömään. Neuvolan seurannoissa vauva kasvaa ja kehittyy hyvin omalla käyrällään. Morotus on edelleen heijasteena ja pienet askeleet varatessa painoa jaloille. Vauva ei ole enää sellainen pieni kirppu vaan ihan oikeasti tarkkaavainen pieni ihminen.
