4 hyvää yötä

Meillä on nukuttu hyvin peräti neljä yötä putkeen! Tämähän on ihan loistavaa, varsinkin kun edellisellä viikolla kävimme epätoivoisina lääkärillä lähes kokonaan valvotun yön päätteeksi. Seuraavat yöt vauva nukkui ainoastaan isänsä rinnalla täysin pystyssä asennossa. Nämä muutamat yöt sekä ihan hyvin sujuneet päivät ovat olleet kultaakin arvokkaampia, sillä nyt itkua jaksaa ihan eri tavalla hoitaa ja valvoa. 

Vauva sai lääkäriltä Gaviscon nimistä lääkettä kokeiluun ja sillä on ollut vastetta. Olen myös noudattanut aika tiukkaa imetysdieettiä ja sekin varmaankin alkaa jo vaikuttaa: vauvan kakka ei ole enää ripulia vaan toivottua sinappia ja märät paukut ovat loppuneet lähes kokonaan. Olen ihan ihmeissäni, kun peppupesulla käydään niin kauhean harvoin. Omasta ruokavaliostani on nyt pannassa maito, muna, soija ja gluteeni. Vältän myös yleisimpiä närästäjiä ja voimakkaita mausteita. Olen löytänyt muutamia ihania korvaavia tuotteita, kuten planti kaurakerma ja rice riisijäätelö. Ihan huippuhyviä, jäävät kyllä perustuotteiksi maidon palattuakin. 

Vauva saavuttaa pian kuuden viikon iän. Millainen hän sitten on nykyisin?

.. Ensimmäinen hymy saatiin isänpäivän kunniaksi 13.11. Sittemmin hymyjä on tullut muutamia. lähinnä aamuisin vaipanvaihto touhussa. 

.. Vauva ääntelee, seurustelee ja ottaa katsekontaktia. 

.. 50 cm vaatteet ovat jääneet jo pieniksi, voi minun isoa pientä vauvaa.

.. Koliikkikeinu on muuttanut meidän olohuoneeseen. Ihan valtava kapistus, mutta toimii ilmeisesti useimmille vatsakipuisille.

.. Ensimmäinen kakkahärdelli sattui viime viikolla. Imetin vauvaa sohvalla ja tunsin märkää käden alla. Ajattelin sen olevan pissaa, mutta käteen jäikin selkeästi kakkaa. En voinut häiritä vauvan syömistä, joten tungin harsoa vauvan alle. Lopulta minä, harso ja vauva olimme aivan yltäpäältä kakassa. Kun menissa suoraan tissiltä peppupesulle, tuli tietenkin myös reilu puklu lähes kaaressa ympäri kylppäriä. Hienoja hetkiä vauvaperheessä!

.. Saimme kehtoon uudet keinuvat jalat. Sänky on nyt paljon tukevampi ja mikä kivointa, keinuu. 

.. Vauva rahoittuu uskomattoman hyvn hanan ääneen. Onneksi meillä on kiinteä vesimaksu, sillä hana on laulanut täysillä useita kertoja päivässä. Olen yrittänyt korvata oikean hanan kohinan spotifyn baby sleeping soundilla, mutta vauva on aika tarkka siitä että vesi virtaa ihan oikeasti..

.. Vauva ja V ovat tanssineet lähes joka aamu fröbelin palikoiden tahtiin. Annoin niitä V:lle myös isänpäivälahjaksi. Ihan mielettömän toimivia biisejä niin lapsille kuin aikuisille!

.. Olemme V:n kanssa päässeet useita kertoja yhdessä salille ja viime perjantaina jopa neljäsi tunniksi käymään kaupungilla ja tuttujen bändin keikalla. Onpa ihanaa, että vauvan isovanhemmat ovat sen kanssa mielellään ja pääasiassa aina on mennyt hyvin. Vauva pärjäsi sen perjantai-illankin paremmin kuin äitinsä..

.. Ihanaa on ollut palata treenin pariin. Kadonneiden lihasten metsästys alkakoon.

.. Vierastulva on rauhoittunut kovasti. Olemme olleet paljon kotona keskenämme.

.. Olen luvannut vauvalle että hän pääsee ulkoilemaan joka päivä, satoi tai paistoi. Tästä olen pitänyt kiinni yhtä tai kahta päivää lukuunottamatta. 

Viides viikko

Viiden viikon - yli kuukauden - vauvaukuulumiset olisivat juurikin näin pitkät jos ne kerralla kirjoittaisi. Meillä ei nimittäin nukuta kestoltaan kuin koneen avaus ja muutaman lauseen rustaus. Meillä itketään. 

Vauvalla on jotain koliikin ja refluksin välimaastoa. Kipeitä nousuja tulee, vauva ei viihdy selällään, hikottelee, rohisee, vääntelee ja on tuskainen ruoan päätteeksi. Vauva myös haluaisi syödä lohdukseen jatkuvasti jolloin kierre on valmis. Äiti-ihminen nimittäin haluaa hiljentää ja auttaa vauvaa - tissi suussa pieni on hetken tyytyväinen ja maito laskee happoja alemmas. Hetken kuluttua ruokailusta tulee puklu, kaarioksennus tai vähintään tavaran takaisin virtaus, sekä tietenkin itku.

Isän rinnalla ollaan nukuttu monia öitä, sillä edes kehdon kohottaminen kirjoilla ei riitä turvaaman vauvan unia. Öisin vauva todella haluaisi nukkua, mutta se ei selkeästi pysty. Vahemmat ovat huolissaan ja neuvottomia sekä tietenkin todella väsyneitä. Muutamaan otteeseen on soiteltu ja käyty näyttämässä vauvaa lääkärissä. Olemme saaneet mietoja lääkkeitä kokeiluun, joista on mahdollisesti ollut hieman apua. Lisäksi noudatan itse kattavaa imetysdieettiä vaikka sen toimivuudesta ollaan montaa mieltä. Minä olen huomannut yhteyden vauvan itkuisuuden ja  oman maidon syömiseni välillä - vauva on selkeästi kipuisempi ja itkuisempi silloin, kun olen syönyt jäätelöä ja juustoja. Lisäksi olen jättänyt pois soijan, kananmunan, gluteenin, suurimman osan mausteista, suklaan, sipulit ja naudanlihan. Mahdollisesti seuraavaksi myös kauran, vaikka sitten menee kyllä hankalaksi keksiä mitään syömistä, Sokeri olisi varmasti yksi jota voisi kokeilla mutta en tiedä pystynkö siihen. Miten sitä saa lohtua unettoman yön ja jäätävän nälän hetkellä, jos kaikki makeakin on poissuljettu?

Ymmärrän ihan vähän paremmin sitä, miksi niin moni eroaa vauvavuoden aikana. Vauva-aika todella koettelee parisuhdetta. Toinen on siinä kokemassa ne samat kauhunhetket ja elää samassa hallitussa tai hallitsemattomassa kaaoksessa. Miten pieni tyyppi, joka painaa reilun neljä kiloa, voi pistää pakan täällä kotona niin sekaisin? Vauvahan ei itsessään edes sotke, vanhemmat tekevät sen. Meillä ei V:n kanssa ole kuluneella viikolla ollut valehtelematta yhtäkään hetkeä niin, että vauva nukkuisi ja me möllöttäisimme molemmat sohvalla. Vauva vaihtaa sylistä toiseen ja se kumpi sattuu olemaan vapaana hoitaa kotia (kaaosta). Lisäksi V:llä on jonkun verran koulua ja salillakin olisi mukava käydä - minunkin. Mutta miten ihmeessä siihen riittävät tunnit vuorokaudessa. Vauva nukkuu muutaman kerran päivässä jopa pari tuntia, mutta toinen näistä etapeista on usein vaunuilun yhteydessä. Toisen etapin aikana mielellään syö, siivoaa tai esimerkiksi avaa koneen ja kirjoittaa muutaman lauseen. Yöt ovat kammottavia. En tiedä, poikkeavatko ne huonosta päivästä tai itkeekö vauva todellisuudessa kovin paljoa enempää kuin päivälläkään, mutta jotenkin öisin kaikki tuntuu kamalalta. Väsymys iskee minuun viimeistään kymmeneltä joka ilta todella raskaasti. Silloin voisin aina itkeä - nyt jo väsyttää hulluna ja koko yö vielä edessä, valvottavana. Vauva ei nuku sängyssään ja ei oikeastaan muutenkaan, joitakin pidempiä hetkeä V:n rinnalla. V ei pysty itse nukkumaan sängyssä kun vauva nukahtaa hänen rinnalleen. Silloin ei parane liikahtaakkaan - pieni mies on hiljaa ja edes jollain tavalla hänen oloaan saa helpommaksi. Sänkyyn laskeminen saa aikaan välittömät kipeät nousut ja sittemmin itkun. Minä nukun välillä, mutta imetyksen jälkeen täytyy päivystää pystyssä ettei vauva tukehdu omaan pukluunsa ja yrittäää metsästää röyhyjä.

Ruusuista tämä arki ei ole. Alan etsimään ilon aiheita ihan tietoisesti. En voi mitenkään olla vielä lopussa, onhan vauva vasta reilun kuukauden. Miksi minusta silti välillä tuntuu, että epäonnistun todella lähes kaikessa mihin ryhdyn? Metsästän ratkaisuja ja haen vertaistukea lähes jatkuvasti. Jonain päivänä päätän jättää pois maissin ja jonain päivinä uskon lööppiin, jonka mukaan täysimetyksen yhteydessä äiti ei voi omilla syömisillään aiheuttaa vauvalle jatkuvaa vatsakipua. Imen tietoa myös refluksilapsista. Välillä innostun kun luulen löytäneeni ratkaisun - todellisuudessa vauva on ollut hiljaa vasta muutaman tunnin eikä jonkun raaka-aineen jättäminen pois omasta ruokavaliosta näy tunneissa, vaan päivissä. Taidan olla ihan hieman maaninen, sillä välillä jaksan myös innostua vauvasta ja haluan tehdä kaikkeni saadakseni hänet hymyilemään.

Huoli, turhautuminen ja väsymys. Oman kumppanin lipuminen kauemmas. Pienen tuskaisen lapsen heijaaminen ja toivottomuus sen edessä, ettei voi mitenkään auttaa. Minä söisin pelkkää riisiä vaikka vuoden päivät, jos se olisi ratkaisu. Miksi sekään ei auta? Vauvan kanssa pelottaa lähteä julkisille paikoille ja toisaalta jatkuvasti tuntuu siltä että jään kaikesta paitsi, Osaanko nauttia ollenkaan, onhan vauvani silti ihanin laatuaan ja en häntä keneenkään muuhun vaihtaisi.

Hyviä hetkiäkin on. Vauva kyllä seurustelee jatkuvasti enemmän, ottaa katsekontaktia ja on muutenkin skarpimpi. Viiteen viikkoon kuuluu myös valvoskelua ja esimerkiksi haamutarjottimen silmien tuijottelua. Hymyä minä en ole vielä nähnyt, anoppi ja V ovat sen mielestään jo saaneet. On ihanaa, kun pieni katsoo silmiin ja silittelee pienillä sormillaan olkapäätä siinä makoillessaan. On ihanaa kun vauva nukahtaa autoon ja vaunuihin ja on rauhallinen. On ihanaa, kun sillä on hyvä hetki eikä sitä satu mihinkään. Rakkautta on nukkuvia kasvoja ja toisaalta tapittavia nappisilmiä. Joka kerta, kun vauva tarttuu hanakasti tissiin, sydän pampahtaa. Joka hetki päätän jaksaa ihan mitä tahansa ja tehdä kaikkeni, että vauvalla olisi kaikki hyvin. 

Neljäs viikko

Tänään kasassa neljä viikkoa vauvaelämää, huh huh! Sen lisäksi tuo pieni tyyppi on muka jo sen ikäinen. Neljä viikkoa tarkoittaa montaakin myös esimerkiksi sitä, että olemme neljä onnistunutta viikkoa (huonoja hetkiä lukuunottamatta) onnistuneet täysimetyksessä. Minä ja jäbä ollaan nykyisin imetyksen suhteen jo aika hyvä tiimi. 

Vauvan sanoin

Jaksan valvoa ja seurustella ihan eri tavalla kuin ennen. Äiti on välillä vähän pulassa kun ei meinaa keksiä tällaiselle 4 viikkoa vanhalle vauvalle kauheasti mitään puuhaa. Hän yritti esimerkiksi lukea minulle satukirjasta pientä merenneitoa josta kyllä suutuin heti. Osaan suuttua monesta muustakin asiasta ja olen löytänyt voimia karjua kuin leijona! Minua harmittaa erityisesti kylmä, ulkovaatteisiin pukeminen ja nälkä, Nälkä itkuni on äidin mukaan vähän sellaista kuin olisin kuolemaisillani. Niin minusta välillä tuntuukin, kun tissi ei ilmesty eteeni heti.

Olen oppinut aika hyvin syömään tuttia, siitä saa joskus jopa lohtua. Toinen hassu juttu joka minut usein saa rauhoittumaan on vesihana. Hanan täytyy olla ihan täysillä jotta tämä keino tepsii. Äiti ja isä saavat usein seisoskella minun kanssani hanan edessä ja saatan jopa nukahtaa. Omaan sänkyyn siirrettäessä herään kuitenkin helposti. Raivareita voi saada monessa muussakin tilanteessa, kuten vaunuissa. En ole ennen itkenyt vaunuissa mutta nykyisin se välillä minua harmittaa. Äiti ja isä epäilevät ettö D-vitamiin ärsyttää mahaani, sillä alan usein itkeä muutama tunti sen oton jälkeen.

Tällä viikolla vietin taas yön mökillä (siellä oli toinenkin vauva ja äidin ja isän ystäväpariskunta) ja siellä meni tällä kertaa hirmu hienosti. Olin kuin viilipytty ja nukuin yönikin hyvin. Kävin viikon aikana myös lääkärissä (jossa muun muassa kakkasin lääkärin tutkiessa minua) ja verikokeissa. Olen edelleen himpun verran keltainen mutta en kuitenkaan huolestuttavan paljon. Verikoneen ottaminen sattui minuun hurjasti ja itkin sen päätteeksi mummin luona kaksi tuntia. Äiti yritti rauhoittaa minua ja käyttää samaan aikaan pissalla Steffi koiraa. Mummo-koira oli minusta aika kiinnostunut, toivottavasti ehdimme vielä ystävystyä. Äiti ja isä ovat taas hössöttäneet ihan turhaan, olenhan lääkärinkin mukaan ihan terve poika. Kävin myös viimeistä kertaa vyöhyketerapiassa, sillä hoitovaste on terapeutin mielestä hyvä. En enää itkenyt refluksi- tai suolistopisteestä, kuten tein kahdella edellisellä viikolla. Äiti osti minulle mansikan makuisen suihkutettavan D-tipan jonka pitäisi olla kaikkein vatsaystävällisin vaihtoehto. Ehkä se vähentää D-vitsku itkuja. 

Äidin sanoin

Meillä on kotona paljon seurallisempi, kiukkuisempi ja skarpimpi vauva. Päivisin se valvoo silmät suurina ihmetellen. Olen yrittänyt keksiä jotakin puuhaa pienelle vauvalle mutta vielä eivät viihdytä lelukaari, lelut tai kirjan lukeminen. Haluaisin aloittaa vauvalle lukemisen ihan tässä alusta alkaen, sillä minullekkin on luettu läpi vauva- ja lapsuusajan. Koen sen olevan tärkeää niin kielellisen kehityksen kuin vanhemman ja lapsen sosiaalisen kannakäymisen kannalta. 

Vaunuraivot harmittavat hieman. Minä itse haluaisin kovasti vaunuilla joka päivä joten toivon tämän meiltä jatkossa sujuvan edes jotenkin. On tylsä ajatus lähteä kilometrin päähän ja yrittää siellä hiljentää itkevä vauva. Mutta mehän harjoittelemme tätäkin vielä.

Yhden päivän ja pitkän illan vietin vauvan kanssa myös kahdestaan. Isä-ihminen pääsi katsomaan luokkakokous 2 elokuvan kutsuvierasensi-iltaa. Siellä hän sai nauttia elokuvasta, kuohuvasta ja jatkojuhlinnasta. Kyllä tekisi itsekkin mieli päästä tekemään jotain noin kivaa! En kuitenkaan raaski jättää vauvaa pitkäksi ajaksi hoitoon. Ensimmäisen lenkkini juoksin eilen äidin kanssa. Nautin kyllä jokaisesta askeleesta vaikka pian sain huomata, että tukevat liivit olisivat imetyksen aikana paikallaan. Jalka kuitenkin nousi ihan mukavasti ja odotankin innolla sitä, että pääsen oikeasti taas treenin makuun. Onneksi lenkkeilimme eilen, sillä tänään maa on jo valkoisenaan.

Viikkoon sisältyi paljon hyviä ja ihania hetkiä vauvan kanssa. Vauva katselee ympärilleen ja tuijottaa selkeästi esimerkiksi kitaraa sitä soitettaessa. Hän on ajoittain ihan tyytyväisen näköinen ja nukkuu pitkiä pätkiä unta. Viikkoon mahtui myös muutama ihan super hyvä yö, jolloin syömisen jälkeen vauva nukahti nopeasti. Yksi asia minua hieman askarruttaa, jos vauva nukahtaa tissille voiko röyhtäämisen jättää väliin? Röyhyt irtoavat ihan hyvin edelleen. 

Tällä viikolla vauva tapasi ystäviäni yläasteajoilta, iso tätiään ja setäänsä sekä tätiään ja hänen miestään. Vauvan neljän viikon kunniaksi tänään maahan sanoi valkoinen ensilumi. Täällä Haikkoossa sitä on jo ainakin 4 cm! Saimme uuden pesukoneen (ihana 15 minuutin pikaohjelma!) ja V joutui ajelemaan mökille asti vahtamaan Nissaniin talvitassut alle. Autossa on muutenkin hiukan kremppaa, takaistuinten turvavyöt ovat ihan märkiä.. Jostain valuu siis autoon vettä ja sehän ei ole hyvä juttu. 

Tänään lähden mahdollisesti tekemään treenin rakkaalle boxille. Olen kuitenkin aika hurjan väsynyt ja toisaalta haluaisin siivota, joten mietin kannattaako rankka rehkiminen ihan vielä. Vauva menee joka tapauksessa mummun ja papan luokse hoitoon illalla.